TUPLAVIIKONLOPPU 13-14.12.2014

Ennen joulua oli luvassa vielä kotiviikonloppu tuplapeleillä. Flunssa-aalto oli iskenyt kotijoukkueeseen kaiken muun hyvän päälle ja niinpä rosterissa oli hiukan elohiirtä. Kun vielä maalivahtirumban jatko-osista otettiin käytöön seuraava, ei ihan vanhoilla otteluohjelmilla voitu peliin valmistautua. Joka tapauksessa punapaitainen joukkue jäälle saatiin, eli siinä mielessä kaikki ok. Yksi uusi hyökkääjäkin oli saatu mukaan.

HERMES – Pyry 6-5 (0-2, 3-1, 3-2)

SALAMANISKUSTA TOIPUMINEN

Lauantain vastustaja saapui nokialta. Jokunen varsin kovalla kokemuksella taattu pelimies tasapainoitti hiukan kapeaa vierailijamassaa. Meillä oli listalla jälleen 5 puolustajaa, eli peliaikaa oli luvassa. Maalissa muuten tänään Eemeli. Ei, tämä ei ole kopio viime kauden turinoista vaan vanha tuttu palasi tolppien väliin erinäisten vaiheiden jälkeen.

Kotijoukkueen ensimmäinen vaihto oli kertakaikkisen karmea. Kohellusta ja lopputuoksena oman pään aloitus. Kovasti kaikki luulivat, että tuon huonommin ei voi mennä. No, muutama sekunti tästä, kaiken kaikkiaan 37 sekuntia pelin alusta ja kiekko oli kotirysässä. Avot, näinhän tämän pitikin lähteä. Nyt ei ihan sellaista totuttua maalin jälkeistä raivoa saatu päälle vaan kaverin annettiin kiekkoilla omaan rauhalliseen tahtiin ja sekös sopi niille mainiosti. Tokihan nyt aina jokunen tilanne saatiin aikaiseksi. Ottelun toista maalia kuitenkin juhli vastustaja. Aikaa oli kuluteltu 07.45. Sanalla sanoen taas karmea hetki kiekkofanin muistin sopukoissa naarmuuntuneelle kovalevylle, kun olemattomasta saatiin kaverille maalipaikka. Ja se taustalta seuraaminen kun näkee että kaverin äijä liukuu maalille, ei näin. Loppuerää kohden ei tilanne juuri muuttunut, saatiinkohan me pari tekopaikkaa. Pelaajat mehulle ja katsojat kans.

Toinen erä olikin sitten taas aivan jotain muuta. Tällä kaudella vahva jakso on usein ajoittunut tuohon monena vuonna suorastaan pelottavaan hetkeen kiekkopelin aikataulussa. Nyt jäälle tuli kotijoukkue ja alkoihan vauhti nousta. Ja siinä kyydissä ei vain kaveri pysynyt. Hermeksen erän alku oli hyvä kontraus ensimmäisen erän vastaavaan ja paremmaksihan ukot pistivät, kavennus ajassa 20.30. Anttila-Arkimo-Rajala tehoille. Ja kun kyyti alkaa niin sitten mennään. Vastustajan veskarille alkoi kertyä hiki ja kello pysähtyikin 26.35, kun aivo-kädet koordinaatio ei ihan saanut opastettu millä ruumiinosalla kiekkoa olisi tarkoitus pysäyttää. Peli tasan, maalin tekijänä Lehto, Rajalan syötöstä. Lisääntyneen kiireen keskellä joutui kotivahtikin tosin esittämään jokusen näyttävän torjunnan, sillä oman alueen sokkona tehtävät seläntakaasyötöt olivat palanneet repertuaariin kotijoukkueen puolustuspelaamisessa. Ja taas oli pumppu lujilla katsomossa. No ylivoimalle kuitenkin päästiin kun kaverin veskari ajautui sen verran kauas toimitiloistaan, että katsoi parhaimmaksi kampata vauhdikkaan punapaidan. Ylivoimalla ei toki sen kummempaa, mutta heti sen jälkeen saatiin mylläkkää maalille ja johto-osuman iski Kangasniemi. Avustajina Viitanen ja Kivilahti. Tällä kertaa kaveri katseli potkun perässä että mitä tapahtuu. No niin, nythän tämä peli alkaa kääntyä oikeille raiteilleen. Vielä kun kaveri tasoitti pakkaa väärin keinoin, eli pelasi kuudella, saatiin taas ylivoima. Hyvä paikka alkaa iskeä nurkkanauloja, mutta eipä vielä, siististi pelailtiin kakkonen ja kaveri purki ammattimaisen varmasti. Hienoa alivoimaa, ei voi mitään. Viimeisellä minuutilla sitten taas iski se pieni ajatuskatko, joka omalla alueella monesti ilmaantuu hiukan huolimattomana kautta kurittomana pelaamisena. Aivan ei mahdottomaankaan Sivonen pystynyt ja peli oli tasan. Pakko saada makkaraa ja sitä onneksi jälleen reilusti tarjolla sinapin kera.

Kolmanteen erään saatiin sitten varsinainen maalikooste. Ensin pääsi kuitenkin kotijoukkue esittämään, että kyllä mekin alivoimalla osataan taistella. Jäähyn jälkeen päästiin taas normaalirytmiin ja Viitanen muutti numeroiksi 4-3. Apuja Rajalalta ja Korhoselta, hieno syöttökuvio ja pikku kynät päälle. Peli alkoi kääntyä koko ajan meille, kaveri väsyi niinkuin tässä on alkanut teemaksi nousta. Sitten kuitenkin pikku lapsus ja alivoima jota ei puolta minuuttia kauempaa tarvinut peitellä. Peli jälleen tasan. Seuraavaksi olisi meidän vuoro ja niin olikin. Ja olihan komea maali, kertakaikkiaan. Viimeisenä kiekkoon koski Hellsten, kuviossa jonka edelliset merkinnät Viitaselle ja Kivilahdelle. Katsokaa ja ihastelkaa, miten maali rakennetaan omalta alueelta lähtien yksinkertaisen ihanan nopeasti. Näitä ei ihan joka pelissä näe. Tästä puoli minuuttia ja niin vain järjestettiin omanpääna aloituksesta tilanne, jossa tekopaikalla on täysin häiriöttömässä tilanteessa kaveri kiekon kanssa, eikä se ollutkaan meidän mies. Aika 55.39 ja jälleen oltiin alkuasetelmassa, noin niinkuin maalieron suhteen. Onneksi tänään varsin kovassa iskussa ollut ykkönen sai iskettyä kolmen pisteen vihjeen viimeisellä minuutilla, kun Anttilan ja Arkimon tarjoilusta Rajala pisti kiekon reppuun. Aikalisä ja veskarin poisto ei kaveria pelastaneet vaan Loyals sai taputtaa aiheesta ja kotijoukkueen oli kenties hiukan helpompi lähteä lenkille jo seuraavana päivänä odottavaa ottelua valmistelemaan.

No niin, hyvää tästäkin saa kaivettua paljonkin. Kolme pistettä tietysti ensimmäisenä, sehän se on mistä näistä pelejä pelataan, eli voitto. Maalivahtipeli toimi ja sen roolia ei tässä touhussa voi vähätellä. Viitasen ensiesiintyminen Hermespaidassa tuotti tehosaldon 1+2, ei aivan huonosti. Kapteeni Anttilan kolmikko tänään jälleen todella tehokas. Eikä passaa unohtaa sitäkään tosiseikaa, että viidellä pakilla olisi voinut puuha olla paljon karmivampaakin. Hyvä peli, viihdyttävä nyt ainakin. Varmaan valmentajalle tällainen on vähintään yhtä stressaavaa kuin katsojallekin, mutta hyvin meidän kaksikolla pokeri pitää. Iltapala, pikku torkut, vähän änäriä yöllä ja aamukahvin kautta kohti seuraavaa peliä.

HERMES – Jokipojat 3-4 rl (1-1, 1-0, 1-2, 0-0)

KOVAA PELIÄ KOKKOLASSA

Ei vuorokautta aikaa ja taas mentiin. Vastustaja aivan sarjan kärkipäästä, edellisenä iltana pisteet kalajoelta hakenut Jokipojat. Tuossa porukassahan on pari viime kaudelta tuttua pelimiestäkin. Kotijoukkue pienin muutoksin sama kuin lauantaina.

Eemeli jatkoi maalissa ja pakkien määrä edelleen viisi. No, hyvä kesälenkitys palkitsee. Heti ensiminuuteista tuli selväksi, että vastustaja oli erittäin fyysinen. Jopa siinä määrin, että tuntui hetken notta ne jyrää meitin. Maalille ajettiin surutta ja kun löysää oli, se otettiin. Siinäpä sitten maalia aseteltiin muutamaan otteeseen paikoilleen. Erän alussa kotijoukkue pääsi kylläkin kokeilemaan ylivoimalla ja olihan kermaista katsottavaa. Ainoastaan maali jäi uupumaan. Vajaa neljä minuuttia pelattu ja verkoista kaivettiin meidän veskari, joku pelaaja ja kiekkokin. Aloitus keskelle? Ai jaa. No, kait se oli sitten ihan ok maali, eli tilanne 0-1. Vastustaja ajoi höyryjunan lailla päälle mutta pikkuhiljaa alkoi Hermeskin saada tilanteita rakenneltua. Tasoitusta juhlittiin erän puolivälissä, kun Tometyn veto löysi ylämummon. Hiukan epäselvä tilanne tämäkin, mutta eipä kukaan protestiavautumisia esittänyt, eli maali mikä maali. Avustajina Viitanen ja Kivilahti, joka taas tänään hassutti jokusen kaverin pakin nivelsideteippaukseen. Erän loppuvaiheessa pelattiin vielä alivoima pois ja jos on tullut tätä osastoa mainostettua niin voi kerta kaikkiaan mitä taistelua tänään. Tauolle tasalukemissa ja happea tarvittiinkin, sillä fyysinen peli kuluttaa normiläpsyttelyyn verrattuna puhtia reilusti. Energiapatukoita onneksi löytyy grillistä ja virvokkeilla saa nestetasapainon tasattua.

Toisessa erässä alkoikin sitten tunnelma kohota ja saatiin aikaan oikein kunnon old-time hokipeli. Tämähän on lontoonkieltä ja tarkoittaa sitä, että kananmunat on pois kainaloista. Tuomarilinja salli kovan fyysisen pelin, ainoana miinuksena hiukan epäselvä tulkinta aiheesta kampitus. Eikä siinäkään mitään, mutta kun se hiukan haiskahti olevan paidan väriin liitännäinen juttu. No ei se mitään, ailahteleehan se taso pelaajillakin. Arkimon läpiajo muuttui rankkariksi, joka ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Ne rankkarit, melkein ensimmäisen erän perusteella olisi toivonut jäähyä. No peli jatkuu. Neljä minuuttia takana, kun kentän pienin, tosin nopein, taklaa suihkukomennuksen arvoisesti. Jälkitilanteessa hiukan sitten tietysti ojenneltiin käsiä, mutta ei sen kummempaa. Hermekselle 5 minuutin alivoima joka muuttui puolivälissä kahden miehen alivoimaksi. Meidän av tänään, 10 pistettä. Ja Sivonen, ai ai ai mitä pelastuksia. Joskus on sanottu, että pitkä poikkisyöttö tuottaa helppoja maaleja. Ja lässyn lässyn, siinähän yritätte. Herättävä taklaus ja alivoiman selvittäminen toivat kipinän jumalrintojen peliin ja alettiin mekin koventaa otteita. Lisättiinkö hiukan myös kiekollista nopeutta, kenties, mutta tehtiin sitten vielä maalikin. Toistamiseen ei Arkimo epäonnistunut kun pääsi vierasvahdin kanssa nokikkain. Tauolle mentäessä pumppu hakkasi niin että oli vain yksi vaihtoehto auttaa verenpainetta pysymään menossa mukana, nimittäin nauttimalla herkulliset pullakahvit. Erän aikana meni tunnelma niin kuumaksi, että meinasi vaihtoaition raja hiukan hämärtyä. Tässä astui kuvaan kokemus ja Nisse pisti kossit kuriin, eikä sen kummempiin paineihin yllytty.

Kolmannen erän alku lupaili hyvää. Arkimon illan toinen vei meidät jo kahden maalin johtoon. Tomety-Rantala akselille korvaus kovista peliminuuteista pisteiden muodossa. Maali näytti hiukan helpolta ja tämähän tuotiin myös vierasvahdille tietoon, ihan hyvänhenkisellä kannustuksella tietenkin. Kun melkein alkoi tuntua, että tätä viedään, jotenkin taas lässähti. Joku ihme kimpoilutilanne ja kaveri maalin päähän. Sitten aivan täysi tuomarin roolitusjäähy meille. Jotain linjaa kiitos. Tämäkin alivoima selvitettiin, mutta erän puolivälin jälkeen se tasoitus sitten tuli, ei voi mitään. Pieni virhe jota seurasi pieni virhearviointi ja hyvin psyykattu vastustaja painoi kiekon verkkoon, näinhän se menee. Ne pienet virheet. Vielä saatiin toinenkin kampitusjäähy, mutta onneksi porukalla pysyi ajatus sen verran kasassa, että ei vaan annettu niiden viedä täyttä pottia. Loppuun vielä rauhoittava aikalisä, eli ei meidän koutsit pure kynsiä niinkuin katsomossa tehdään. Ja hienosti niillä kyllä piti pokeri aivan käsittämättömien tuomioiden sumassa.

Jatkoaika ei tuottanut kuin tietenkin yhden kotijoukkueen jäähyn. Ensin meidän ukkoa yritettiin vetää ympäriotteella kenttään ja sitten kun kaverilta tippuu hetken päästä maila niin tokihan se oli huitominen. Jotain rajaa sentään tuohon viheltelyyn. Tuomarin harmiksi alivoima oli tänään sataprosenttista ja edessä oli jälleen rankkarikisa.

Voi veljet. Kylmä hiki virtasi ja Ilen kurvaillessa uudella jääpalakoneella lumia sivuun, spekuloitiin jo kauden aiempia esityksiä ja tottakait haettiin yllätyskortteja ampujakolmikkoon. Olihan nyt eri veskari kuin aiemmin, mutta kyllähän sen kaikki tietää ettei ne aiemmat touhut ole veskareihin kaatuneet. Eikä kaatunut muuten tänäänkään. Miten voi olla, että kun 65 minuuttia ukot vetää punainen valo silmissä loistaen niin sitten rankuissa kädet on kuin 10 minuutin spagettia? No ei kaverikaan toki saanut kuin yhden maalin, mutta kun se on tasan yksi enemmän kuin meillä niin sillä se toinen piste sitten lähti mukaan. Saiskohan koutsit ampua rankkareita…

Hiljaista muminaa tappion karvaalla sivumaulla, mutta sitten iski realiteetit. Mietitääs vähän. Ukkoja sairastuvalla paljon. Tästä johtuen etenkin pakkien valtava pelikuorma. Hellstenin loukkaantuminen ja Heiskasen ulosajo lisäsivät hyökkääjien minuutteja… Anttila-Rajala kaksikko pelasi varmaan 70 minuuttia mieheen, tai no okei ei nyt ehkä niin paljon, mutta paljon kuitenkin ja pakkohan sen on näkyä, kuitenkin toinen peli putkeen. Maalivahtipeli on ollut kysymysmerkkinä, mutta tänäänkin se antoi mahdollisuuden voittoon. Ja sitäpaitsi me lähdetään joulutauolle sarjakolmosena. Ei tässä nyt kannata ihan hirveästi päätä pensaaseen laittaa. Joulutauko kuitenkin tulee varmasti tarpeeseen. Saadaan kuumeet, venähdykset ja pääjumit pois, kun hetkeksi pääsee nauttimaan rauhasta ja rehellisestä ylensyönnistä.

Kotipelien pariin palataan 9.1. ensi vuonna. Tuolloin vastaan tulee kivikova FPS. Ja koska odotus on pitkä, palkitaan se tuplaviikonlopulla eli 10.1. saadaan vieraita satakunnasta. Tuohon mennessä joukkueen on syytä pistää kinkunsulatus käyntiin, muuten voi olla että alkaa jo toisessa vaihdossa pistämään ja käy vanhanaikaisesti.

Omasta puolestani haluan toivottaa molemmille lukijoille oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua. Olkoon myös Uusi Vuosi ikimuistoinen, mutta muistakaa yön temmellyksessä suojavälineet ettei satu vahinkoja.

14.12.2014/ K