TUPLAVIIKONLOPPU 18-19.10.2014

Kotipelittömän viikonlopun vastapainoksi saatiin nauttia kotiviikonlopusta. Reissulla oli kaatunut tiukasti sarjajumbo ja toisaalta taas sarjakärjeltä oltiin melkein saatu pisteet, mutta lopun sulaminen nollasi pistesaaliin. No, pelejä tulee ja niiden kautta homma menee eteenpäin…tai sitten ei. Näkemättä ihan turha lähteä täältä huutelemaan, tästä perspektiivistä kun vain pisteet ratkaisee.
Kotona pelattava viikonloppu on erikoinen haaste sinänsä. Ei uuvuttavia bussimatkoja eli teoriassa pitäisi pystyä tasaisen energiseen suoritukseen kahden pelin ajan. Kotihallin etu ja paine, seikat jotka riippuvat täysin ensimmäisen pelin kulusta. Jos se menee ok ja katsomo syttyy, saa hyvän edun toiseen peliin ja kenties lisää kannustajiakin. Jos taas eka peli menee miten menee, niin sen verran alkaa yleisön paine nousta että siinä saattaa alkaa puntti tutista, sillä mehän osataan myös vaatia omilta, ei vain taputtaa.
Pieniä muutoksia oli tullut rosteriinkin. Loukkaantumisia ja muuten vaan miesvajausta paikkaamaan oli hankittu maalinsuulle Timo Niemi ja takalinjoille Tuukka Laakso. Kaksikon ainoa kysymysmerkki noin täältä katsottuna on pelituntuma. Taitotaso riittää varmasti.

HERMES – IPK 6-2  (1-1, 3-0, 2-1)

VASTAANTULIJOITA

Viikonlopun ensimmäiseen peliin vieraat tulivat Iisalmesta. Näitä vastaanhan oltiin harjoituspelissä hiukan pulassa, eli pieni kilven kiillotus oli paikallaan.

Ossi kuulutti koeajossa olevan maalivahdin maalille, mutta eihän sinne Niemi luistellut vaan Saloranta. Koutsi kävi tarkastamassa pukukopin ja huomasi, että Hermeskasvatti oli liigakierroksella unohtanut hyvät tavat ja niinpä nuorukainen passitettiin syömään puurolautanen tyhjäksi. Tai saattoihan kyseessä olla varusterikkokin, mene ja tiedä. Peli kuitenkin alkoi ja ainakin kotijoukkue oli latautunut. Ensimmäinen vaihto meni ihan ylikierrosten rajamailla, mutta parempi niin kuin hyssytellen. Parin minuutin pelin jälkeen tuli pieni lapsus joka johti siihen, että oman maalin edessä vietiin karkki lavasta ja kaveri pääsi tekemään avausosuman. Jaahah, tätäkö se nyt on? Ehei, kyllä punapaitainen porukka jatkoi pelin viemistä. Isokokoinen vastustaja tulisi putoamaan kyydistä, aivan varmasti. Sen verran lähellä oltiin jo erän ekan kympin aikana päästä laidalta toistuvasti läpi, että oli vain ajan kysymys milloin reppu heiluisi. Mild pääsi pari kertaa laukomaan mutta ylärimaa lähemmäksi ei osunut. Ylivoimakin saatiin, mutta vielä hukattiin paikat joita kyllä luotiin. Sitten tuli tasoitus, ajassa 13.24. Viivasta hieno oivallus pelata kiekko päädyn kautta maalille ja siitä sitten loppuviimein Vareksen toimesta verkkoon. Maalia tuuletellessa vaihdettiin Niemi kotimaalille. Painopiste siirtyi lopullisesti vastustajan päätyyn ja erätauolla lähinnä odotettiin, että saadaan hanat auki.

Toinen erä ei ollut perinteinen puistattava Hermes ajanjakso vaan lähinnä näytöstä. Ensimmäisessä erässä vaihtoaitioon kammettu Tomety alkoi näytää miten kiekkoa pelataan isolla sydämellä. Pelinopeus iski kaveriin heti alusta ja jo ensimmäisen minuutin lopuksi päästiin ylivoimalle. Pienen rakentelun jälkeen kuvio oli kunnossa. Hyvään jääkiekkopeliin kuuluu hyvät syötöt. Pari sellaista suoritettiin Korhosen sekä Kivilahden toimesta ja johan pääsi Ekue poika tälläämään sellaisen one-timerin että ohhoh. Harvoin näkee että menee veskarista läpi, mutta niin vain meni. Kädet kohti kattoa ja tulostaulun päivitys, kellossa 21.44. Pelin tempo oli vieraille liikaa ja niinpä kotijoukkue loi tilanteita tilanteiden perään. Ajassa 27.39 sai Kapteeni Anttila kuopusosastoa edustavalta Kangasniemeltä 2-1 hyökkäyksen päätteeksi syötön josta ei ole tapana erehtyä. Avaussyöttö puolestaan lähti vähän kokeneempaa kaartia edustavan Sippolan lavasta. Tilanne 3-1 ja lisää luvassa. Kaverilta meinasi jo vähän huumori loppua, mutta aivan pahimmilta sikailuilta onneksi vältyttiin. Ylivoimaa toki saatiin. Ensimmäisen aikana lähinnä kohauteltiin mutta toisella sitten heilahti. Ja kun kerran vauhtiin pääsee niin antaa mennä vaan ja niinpä Tomety tinttasi toisen one-timerin, tällä kertaa Kivilahti-Hellsten kaksikon rakentamana. Olisikohan meillä pikkuhiljaa jo aihetta vähän puhua omastakin ylivoimasta pelotteena, eikä vain fanittaa muiden suorituksia. Peli 4-1, kello 35.45. Yhden kerran pääsi kaverikin yrittämään maalia oikein hyvältä paikalta, mutta ei ei, ei tänään. Suoraan räpsään, niinku sanotaan.

Kolmanteen erään kaveri vaihtoi veskaria. No, olihan tuo eka jo nähty. Kauaa ei tarvinnut kaverin kylmissään hortoilla vaan heti alkoi tulla. Kivilahti pääsi läpiajoon, ilman tulosta ja niinpä seuraavassa tilanteessa ajatteli että jospa joku muu kokeilisi. Kiekko kahtasataa maalia kohti kirmaavalle Toskalalle ja sieltähän se livahti puikoista verkkoon. Tilanne jo 5-1, aika 49 tasan. Toinen syöttöpiste hyvän iltapuhteen suorittaneelle Malkamäelle. Tässä tilanteessa on ihan normaalia, että ote hiukan herpaantuu ja mentiin kaverin tahdissa hetki. Sen verran vierasvahti kuitenkin kiekkoja pomputteli, että loppuviimein saatiin vielä yksi maali sohittua, kauhean kasan keskeltä. Maalintekijäksi Rantala, syöttöpisteet Kiviselle ja Anttilalle. Viimeisellä kympillä saatiin vielä yksi ylivoima, mutta tänään kuusi osumaa riitti. Kaverille toki annettiin vielä yksi lahjaosuma, josta ei tosin edes vierasaitio innostunut, pelihän oli pelattu.

Laukaukset meille 47-25, ei yhtään jäähyä ja kun vielä tilastoista kaivetaan 2 ylivoimaosumaa, voi todeta hallinnan olleen selvää. Tällaista Hermestä voi kotikaukalossa katsella ylpeänä. Vaikkei oman pään pelaaminen mitään aivan maagista vielä ollutkaan, ei kaveri saanut pitkiä myllyjä aikaiseksi kuin muutaman. Uuden pakkitulokkaan pelikin parani ottelun kuluessa, eli siinäkin mielessä näyttää hyvältä. Ja Niemihän nyt on pelannut liigaakin, eli voidaan olettaa että meillä on jälleen kaksi pelikuntoista, hyvää maalivahtia.

Hyvän palautuslenkin jälkeen oli aika odotella seuraavaa päivää ja uutta peliä.

HERMES – Bewe 5-6 rl (0-2 , 2-1 , 3-2)

PAREMPI HÄVISI

Sunnuntaille vieraita saatiin tuusulasta. Joukkueen mielenkiintoisin pelaaja tietysti Noora Räty, maailman paras naispuolinen lätkämolari. Harmi vaan että ei ollut aloittavana, vaikka toisaalta, ihan ok ilman maskiakin. Jotain pieniä vaivoja oli lauantain pelissä ilmennyt ja siitä johtuen hiukan ketjusäätöjä oli joutunut valmentajakaksikko rustaamaan.

Jälleen vaihtui aloittava molarikin kotijoukkueella kun Niemi ei syystä tai toisesta lämmittelyn jälkeen tolppien väliin mennytkään. Aika huonoa tuuria tämäkin. No, Eetu pelaa, ei siinä sen kummempaa. Tätä peliä kotijoukkue ei lähtenyt viemään samalla innolla kuin edellistä. Osittain ehkä pienet sekoitukset vaikuttivat keskittymiseen, mutta toden nimissä, olihan nyt aivan eri luokan vastustaja. Vaikka me oltiin ihan varmoja, ettei ne jaksa kun kolmatta peliä vetävät putkeen, mutta niin vaan tulivat päälle. Heitettiin hiukan häkellyttäviä syöttöjä omista keskialueelle ja yhden tällaisen jälkimainingeissa oli ajatus kenties hiukan menneessä ja kaveri pääsi ihan vapaasti tulemaan. 2-3 hyökkäys käännettiin tilanteeksi, jossa riparilla oli vapaana vain vastustajan lapa. 0-1, eikä peliä oltu menty vielä montakaan minuuttia. Sama virsi siis kuin eilenkin vai? Toivottavasti, mutta ei. Nyt kaverilla oli liikettä ja kiekko kulki hienosti, vaikkei vastustajaa saisi kehuakaan. Ja se omista lähteminen, voi mahoton miten erilaista se oli jälleen meidän pojilta. Jokunen aivan karmea ajatus vetää lämäri polven korkuisena hyökkäyssiniselle. Jos tuo oli taktiikkaa niin sitten pitäisi olla kyllä aika fakiireita pistää kärkkymään, että saataisiin kiekko haltuun. Muutenkin kun kaveri paineisti niin oltiin ihan liemessä. Ja ratkaisut kun tuppaa silloin olemaan keskimäärin huonoja. Kaverin molaria toki päästiin testaamaan oikein urakalla, ainakin torjuntojen valossa. Reilu kahdeksan minuutin päästä oltiinkin sitten taas vähän tuulessa omalla alueella ja niin vain kolisi. 0-2. Tästä ei kotijoukkue lannistunut, vaan sotanaama kaivettiin esiin ja painettiin päälle. Joka kenttä vyöryi kohti meripäätyä ja kaveri vastasi vasta-aallokolla. Vauhti alkoi tuntua vierailijoilla ja niinpä me saatiin ylivoimaa pariinkin otteeseen. Mutta nyt oli myös alivoiman osalta eri porukka vastassa kuin eilen. Viivasta kyllä pommitettiin terhakasti, mutta ihan parasta maskia ei saatu aikaiseksi tai sitten vedettiin logoon. Tauolle mentiin kuitenkin hyvillä mielin, tästä noustaisiin kyllä. Sinappia puserolle ja suupielet huurteeseen. Taas jaksaa.

Toisessa erässä Hermes otti täysin pelin hallinnan. Toinen toistaan maukkaampia tilanteita luotiin ja niistä sitten lämättiin ohi. Mutta kiekkoa vietiin. Sitten alivoimalle. Melkein hoidetun kakkosen aikana kuitenkin koko viisikko oli hiukan eri tilanteessa ja epäselvä maalitilanne näytettiin keskialoitukseksi. Pieni raitapaitojen palaveri tätä tuomiota edelsi, mutta näin se nyt vaan meni. Joku oli nähnyt että se oli maali, minä tietenkään en… No, tämän jälkeen nähtiinkin sitten pari varsin erikoista vihellystä, mutta onneksi kotijoukkuetta suosien. Hermes sai kaksi ylivoimaa joista jälkimmäisellä vihdoin onnistui. Hellsten iski kavennuksen, kellossa 38.15, tehot myös Malkamäelle ja kovan illan raataneelle Kivilahdelle. Vedon ei tarvi olla kova, jos on sihti ja maski kohdallaan. Vielä kolmetoista sekuntia ennen taukoa pyyhkäisi Kivilahti kiekon kohti maalia ja viikon hienoimmasta ohjauksesta vastasi Pakka. Tilanne 2-3. Syöttöpiste myös Varekselle. Kolmannessa täytyi ruveta kaverin luistimen hyytyä, sen verran kovaa alkoi kyyti olla.

Mutta kun pomppii niin pomppii. Muutaman minuutin pelin jälkeen oltiin taas kahden maalin perässä. Taas vähän vapaata kiertelyä. Oman maalin edustalla oltiin tänään huonompia, monessakin suhteessa. Onneksi tämän kauden joukkue ei osaa luovuttaa. Mild hassutti pää edellä jäätä pitkin etenevän pakin ja tarjoili Anttilalle kavennuksen. Merkintä myös Korhoselle. Olihan hieno maali, kattokaa vaikka videolta. Ja kun hermo pettää, menee peli sekaisin ja niinpä oltiin taas ylivoimalla. Jo jokusen erän maalia puolittain raivokkaasti yrittänyt Rajala pääsi tinttaamaan yläpeltiin ja johan riemu repesi. Syötöt Vares ja Rantala. Tarkka kova laukaus niin ei vaan tartu. Peli tasan 4-4. Ja sitten, yksi klassikoista. Aivan, maalin jälkeinen vaihto. Ja peli 4-5. Ei hyvää päivää. Hermeksen mylläkkä jatkui ja aikalisän jälkeen saatiin heti ylivoima, kun kaveri teki alokaismaisen virheen, kiekko aitioon aivan paineettomassa tilanteessa. Veskari pois ja valtit pöytään. Ja niin vaan Kivilahti räppäsi tasoihin. Kivinen syötti Kapteeni Anttilalle, jonka laukaus ei jäänytkään haaviin vaan pomppasi tekopaikalle. No niin, jatkoaika, vaikka Rajalalle tarjottiin vielä ihan viime sekunneilla isoa viittaa, mutta tällä kertaa se sujahti läpi ja kiekko ohi maalin.

Jatkoajalla kaveri ajeli surutta päin meidän molaria, ehkä psyykkausta, ehkä tietoisuus siitä, että vaihtomies ei voisi pelata. Tai sitten vaan visiiri huurussa. Jatkoilla ei kuitenkaan saatu pahoja paikkoja luotua, eli sitten Zamboninäytös ja rankkarit.

Ainoan maalin teki vastustaja, viimeisen vuoron ja myös ottelun päättävänä. Meille yksi piste, kaverille kaksi.

Neljän pisteen kotiviikonloppu ei ihan tyydytä jos rehellisiä ollaan. Viidellä tehdyllä pitää saada täysi pistepotti, mutta tänään meni moni asia omalla alueella pieleen. Toisaalta hyökkäyspeli on niin vahvaa, että jos kaikkia joukkueita vastaan voidaan ilman toimivaa avauspeliä silti dominoida otteluita niin on se ainakin yleisölle viihdyttävää. Tänään hukattiin tukku maalipaikkoja, eli numerot olisivat voineet olla toisetkin. Mutta eivät olleet.

Nyt joudutaankin sitten kuulkaas odottamaan seuraavaa kotipeliä todella kauan. Vasta 14.11 päästään pelaamaan, mutta se onkin perjantai, eli siitä sitten viikonloppu käyntiin. Tässä on nyt hyvin aikaa vaihtaa talvirenkaat, heitellä lehdet naapurin pihalle ja hei, katsoa junnukiekkoa. Sitä nimittäin riittää ja hyviä pelejä on tarjolla. Eli hallilla nähdään ja tietysti netissä täytyy seurata edustusjoukkueen tekemisiä. Ei ne mitään lomaa pidä vaan pelaavat jossain muualla.

19.10.2014/ K