HERMES – KIEKKO-VANTAA RAPORTTI
HERMES – Kiekko Vantaa 4 – 3 (ja) (1-0, 1-2, 1-1)
Vuosi vaihtui ja raketit paukkui. Vuoden ensimmäiseen kotimatsiin vieraita saatiin sarjan kakkospaikalta, kun tuiskun takaa pihaan kaartoi K-Vantaan bussi. Hyvä peli siis taas odotettavissa ja tavoitteenahan ei sen vähempää kuin kotivoitto. Se kyllä maistuisi.
Kotivahtina tänään Jukuri. Joko vieraat aloittivat terävästi tai me hiukan passailtiin, mutta ensimmäinen laukaus edes meripäätyä kohti saatiin vasta reilun neljän minuutin jälkeen. Vain hetki tästä ja päästiin pelaamaan ylivoimaa. Ensimmäisellä minuutilla yksi hyvä one-timer, joka tosin suuntautui vielä hiukan ylös noin niinkuin maalitekomielessä. Toisen minuutin lopuksi oltiin loistavan syötön johdosta jo nokikkain Vantaan maalivahdin kanssa. Ei vielä maaleja, mutta nyt päästiin peliin mukaan ja tästähän se lähtee. Yhtäkkiä joku päästi käsijarrusta irti ja pelin tempo siirtyi Mestistasolle kuin yhteisestä sopimuksesta. Tämä tuntui sopivan kotijoukkueelle ja alkoi Ratilaiselllekin tulla sellaisia tilanteita, että mies ei tiennyt aina missäpäin kenttä oli. Paineen päätteeksi soiteltiin maalilauluja, kun viivasta toimitettu kiekko painui loistavan maskin takaa huomaamatta verkon perukoille. Ajassa 12.42 1-0 maalintekijänä Pälve, apureina Kestilä ja Mattila. Seuraavassa eli siinä maalin jälkeisessä tärkeässä vaihdossa antoi Siikaluoma jälleen vastustajalle muistutuksen, ettei Hermeksen siniviivasta vältämättä kannata laitaa pitkin höntyillä yli, voi meinaan pleksit heilahtaa ja siinä mene kompassi hetkeksi sijoiltaan. Lisäosumia päästiin hakemaan illan toisen ylivoiman myötä reilu 4 minuuttia ennen erätaukoa. Ja olihan rumbaa. Melkein koko kakkonen pelattiin alueella ja nyt Vantaa selvisi vähän onnellakin tästä, mutta selvisi kuitenkin. Erä pelattiin loppuun ja näytti vähän siltä, että kotijoukkueelta löytyi loppua kohti enemmän jalkoja, joten olikohan se vieraiden alkuvire siinä. No, ei intoilla ennakoiden, vaan otetaan virvokkeita ja valmistaudutaan toiseen erään.
Jos ensimmäisessä erässä ei ihan heti päästy peliin, niin toisen ensimmäinen minuutti oli kuin 5-5 ylivoimaa täysin seisovin jaloin pällistelevää vierailijaa vastaan. Jo tätä kirjoitettaessa tosin sitten Jukuri sai jotenkin ihmeen kaupalla pidettyä kiekon maaliviivan paremmalla puolella, kun Vantaalainen pääsi kuin Prisman ovista pahantekoon. Ajassa 23.35 soitettiin Se on Hermestä toisen kerran. 2-0 maalintekijänä Paulaharju tyylikkäällä laukauksella. Tilanteen rakentelivat Blomberg ja Kestilä vähintään Veikkausliigan tasoisella sisäsyrjäsyötöllä. Tässä vaiheessa kunnioitettavan matkan tehneet Vantaan fanit alkoivat herätellä joukkuettaan, eikä ihan syyttä, sillä kyllä punainen nyt vei peliä. Tolppakin jo kilahti, mutta niitä ei nykysäännöillä lasketa. Erän puolivälissä vieraille tarjottiin ylivoimamahdollisuutta aika pehmoisesti vihelletyllä jäähyllä. Onnettoman Vantaalais ylivoiman jo melkein ollessa ohi, sählättiin sitten liikaa punapaitaisia ukkoja jäälle ja senhän linjurit kyllä sormilla ynnäävät pois. No kolme sekuntia kahden ja loput kakkosesta yhden vajaalla. Laskekaa kauanko, minä en osaa. Vantaa rakensi heti hyvä paikan, mutta Jukuri oli taas edessä. Sitten jatkettiin viiskolmosta taklauksella, joka vihellettiin laitasellaiseksi. Enpäs sano mitään. Hyvin tätäkin tapettiin, mutta sitten epäonnekkaasti blokkikiekko maaliin ja ajassa 32.53 tilanteeksi kaventui 2-1. Yhden miehen alivoimalla jatkettiin vielä hetki, jonka aikana Jukuri esti yhden takatolpalle syötetyn varman maalin ja niinpä tasaviisikoille siirryttiin ilman lisämerkintöjä. Vantaa sai kuitenkin taas virtaa peliinsä ja eihän tässä nyt taas ollut kuin maalin ero. Tämä tasoittui olemattomaksi ajassa 38.05, kun taas tultiin vähän helposti sinne parhaalle paikalle ja kiekko toimitettiin kotirysään. Tasalukemista soitettiin summeria ja lähdettiin tauolle.
Kolmanteen ei paljon tarvittaisi muuttaa, eli palauttaa ensimmäisen erän ilme, jalat liikkeelle ja napsu lisää tarkkuutta tekemiseen. Ja hyvältä näyttikin, kun jo ensimmäisellä minuutilla vierasvahti joutui tekemään parikin hyväksi torjunnaksi luokiteltavaa suoritusta. Vajaa kaksiminuuttinen menty, kun sekä koukkaamisesta, että sukeltamisesta jaettiin jäähyjä. Tasavajaalla näyttivät molemmat joukkueet olevan hiukan epämukavuusalueella tai sitten peli oli muuten vain tuon kaksiminuuttisen varsin tarkkaa sumppua. Tämän jälkeen peli jatkui ja tilanteita alettiin luoda molempiin päihin. Vierasmaalin sivuverkko heilui ja Jukuri torjui taas yhden puolittaisen läpiajon. Ei tässä kumpikaan yhtä pistettä varmistellut vaan nyt pelattiin kolmesta pisteestä, niinkuin kuuluukin, sillä kyllähän etenkin Hermes suoria voittoja tarvitsisi, jotta päästäisiin kiipeilemään ensimmäisen reunan yli. Vajaa 9 minuuttia erää pelaamatta, kun vieraiden kultakypärä punnersi maalille sen verran ponnekkaasti, että menoa jouduttiin rajoittamaan hiukan vilpillä. Tästä alivoimalle. Ensimmäisen minuutin lopuksi irtokiekko pyöri hetken Jukurin edessä ja 714 katsojaa pidätti hengitystään. Rauhallisen terävästi Samuel kuitenkin nappasi pelivälineen haltuun ja päästiin vaihtamaan. Toisen minuutin aikana vieraat vetivät parikin kertaa vain pölyt kiekon päältä ja niinpä tämäkin alivoima kestettiin. Heti tasaviisikoin sitten joutui Vantaalaismolari ryntäilemään niin, että maalikin irtosi paikoiltaan, mutta ei siinä mitään tahallista ollut, karmea kiire vain. Joten peli jatkui ja aloitettiin viimeinen kuusiminuuttinen. Hyökkäyspään aloitusvoiton jälkeen heti tilanne ja kättä yhteen. Ajassa 54.13 Markkula tälläsi kiekon verkkoon ja tilannehan tässä vaiheessa 3-2. Aloitusvoiton maaliin kaapi Kestilä, ties monettako kertaa tässäkin pelissä. Ja heti seuraavalla hetkellä Jukurilta aivan maaginen pelastus. Peli meripäätyyn hetkeksi, mutta sitten ajassa 56.08 tilanteeksi kirjattiin 3-3. Hermes ei tästä hätkähtänyt vaan painoi pelin taas oikeaan päätyyn ja mikä parasta, laukauksia tuotettiin tasaiseen tahtiin kohti maalia. Ossi kuulutti varsinaisen peliajan kaksi viimeistä peliminuuttia alkaneeksi. Vantaalaisten roikkukiekko oli hetken kadoksissa ja pomppi onnekkaasti yli sinisen, mutta onneksi Paulaharju oli hereillä ja tuosta ei läpiajoa vieraille suotu. Summeri soi ja valmistauduttiin jatkoaikaan.
Kestilä, Vartiainen ja Pälve, tällä kolmikolla lähdettiin liikkeelle. Ensimmäinen minuutti pelailtiin, mutta toisen kolmikon tultua jäälle avautui varkain kaksykkönen, jonka vierasvahti pelasti. Samalla maali lähti jälleen irti ja tästäkös yleisö riemastui. Sekä varmasti huoltaja, sillä tuollaisesta luistinosumasta jää kyllä terään jälki. Seuraavan paraatin esitti vuorostaan Jukuri, kun vieraiden kultakypärä pääsi nokikkain kokeilemaan ratkaisua. Pumppu hakkaa taas aivan niillä rajoilla, että kohta on pakko laittaa silmät kiinni. Sitten Kestilä laukoi jo tolppaan, oliko toinen vai kolmas tässä pelissä. Pelin ratkaisu nähtiin 3,2 sekuntia ennen loppua, kun Vartiainen katseli omalla alueella, että tästähän on matkaa tuonne maalille vain muutamia kymmeniä metrejä. Tuumasta toimeen, jalat liikkelle, koko kentän läpi ja kiekko verkkoon. Jiiiihaaaa!!!
Kaksi pistettä. Montakin hyvää juttua. Kotivoitto. Voitettu jatkoaika. Kaikki tämä ehjän pelin päätteeksi. Tästä on hyvä jatkaa ja onneksi päästään jatkamaan nopeasti, sillä seuraava kotimatsi on jo keskiviikkona 10.1. kun vieraaksi saapuu aina tervetullut Jokipojat.
6.1.2018/K