HERMES – ESPOO UNITED PLAYOFF-OTTELUN RAPORTTI
TÄSTÄ SE LÄHTEE. Odoteltu, tavoiteltu ja vihdoin alkava Playoff-kevät. Tunnelmaa on rakennettu mainoksilla, videoilla, kahvipöytäkeskusteluilla ja ei ehkä vähiten, meidän Hermeksen viime syksynä alkaneella puurtamisella.
Palkintomatka on valmis alkamaan, kun kotiedun turvin aloitetaan kotikaukalossa, johon vastustaja on ajanut melkein etelämereltä asti, jostain kaukaa, Espoosta. Viime ottelu muodostui legendaksi, mutta vain tähän päivään asti. Nyt alkaa nimittäin uusi tarina. Asetelmat? Enää ei kerätä pisteitä, lasketa maalieroja, mietitä taulukoita, nyt vaan voitetaan tai hävitään. Ja kun me voitetaan ne tarvittavat neljä matsia niin matka jatkuu kohti seuraavaa vastustajaa. Avaintekijät? Veskarit, pakit, hyökkääjät, koutsit, huolto ja me, jumalrintoja loppuun asti tukevat kiekkofanit. Eikä pidä unohtaa meidän mediatiimiä, joka on aina iskussa. Entäs kioskit ja kojut? Ai ai, koko kausi saatu nauttia energiaa ja makuelämyksiä, eikä tahti tästä ainakaan laannu. Kaikki on siis rakennettu valmiiksi, niin myös meidän pyhättömme, K-Rauta Dream Builder Areena, tyttönimeltään Kokkolan Jäähalli.
Alkushown jälkeen paikalta puuttuivat hetken aikaa niin tuomarit, kuin Unitedkin. Vihdoin kuitenkin kaikki paikalla ja päästiin aloittamaan. Hermeksen avauskentällinen jäälle. Vahtivuorossa Edelmann, jonka harteille ladataan niin painoa kuin luottoakin. Selväähän nimittäin on, että ellei veskaripeli playoffeissa onnistu, ei näillä leveysasteilla käydä viimeisen pelin jälkeen vielä ulkona uimassa. Ykkönen jo tutusti Ikonen, Lehto, Virtanen, Markkula ja Huovinen. Nyt ei passailtu. Molemmat lähtivät heti pelaamaan ja ensimmäisen osoituksen turvakaukalon eduista sai kokea Espoohyökkääjä, kun Lehto osui paikalle. Maila tippui ja vähän näytti kompassikin olevan sekaisin, mutta onneksi valkopaita osasi takaisin vaihtoiaitioon. Nyt pelattiin hienoa lätkää ja kotijoukkueen vahva ote kelpasi meille. Positiivista oli havaita, että ihan sama mikä kenttä jäälle laitettiin, peli oli saman tien meripäädyssä. Sitten otettiin hiljainen hetki, kun ajassa 08.07 tilanne kirjattiin 0-1. No joo, nyt vaan sit tarvii tehdä pari. Mainoksilla soitettiin Backseatia ja siitäkös tunnelma palautui vaikka hetkeksi hallinta siirtyikin vierailijoille. Paha laukaus karmeasta maskista, mutta jostain Edelmann onneksi näki kiekon. Tilanne lähti taas vähän harmittomasta tilanteesta, kun odoteltiin pitkää. Seuraavana pommitusvuorossa Jormanainen. Kuusi minuuttia aikaa jäljellä, kun Nättisen kenttä rakensi Franssilan ja Sikstuksen kanssa muutaman tekopaikan. Kolme minuuttia jäljellä, tönimisistä salomonit. Tasavajaa, sehän sopii meille. Sen tiesi ilmeisesti myös Espoo, koska ei edes yrittänyt kunnolla hyökätä. Paitsi kun saivat kuin vahingossa kaksykkösen, jossa ei onneksi lapa osunut hyvään poikkisyöttöön. Olihan hyvää peliä. Jos tälleen jatkuu, niin melkein toivoisi että mentäisiin jatkoille. No siihen on vielä 40 minuuttia aikaa.
Toinen erä alkoi sitten varsin sekavasti, mutta sehän kuuluu tapoihin. Vitonen menty, kaverilla loistava paikka, kun pääsivät hyvän levityssyötön jälkeen sihtaamaan. Kulma onneksi aika pieni, ei hätää. Tämän jälkeen kotijoukkueelle hyvä vaihe ja kaveri vaihtoi kyllä muutamaan otteeseen vaihtovirheen rajamailla, mutta vielä ei vihellystä kuulunut. Tasoitusta haettiin hyvällä sykkeellä ja sen verran katkoitta tätäkin erää pelattiin, että oltiin jo yli puolenvälin, kun mainoskatko antoi vastustajalle hiukan lepoaikaa. Ottelun ensimmäinen yksipuolinen jäähy vihellettiin vieraille ajassa 31.37. No niin, ylivoimalla se tasoitus täytyy rakentaa. Hyvin rulla lähtikin käyntiin, mutta maalia kohti ei nyt saatu ratkaisuja aikaan. Kaverin kultakypärä vaihtoi hiukan laiskasti ja siitä saatiin vielä yksi tilanne rauhoitettua. Ja tulihan se maali sieltä. Ajassa 33.30 Ikonen toimitti kiekon Markkulalle, joka laittoi sellaisen ohjurisyötön Appelgrenille, ettei tuossa olisi vieraiden molari mitään mahtanut, vaikka olisi kerennyt yrittääkin. Ja toinen maali oli heti perään tekeillä, muttei vielä. Kaverille tarjottiin oljenkortta, kun kolmen minuutin päästä oltiin alivoimalla. Ja meinattiiin olla heti kahden miehen vajaalla, mutta onneksi tänään ei pilli ihan pienistä soinut. Espoo pelasi todella nopeaa ylivoimaa, mutta meidän neliö taisteli ja tämä kestettiin. Ei näitä paljoa voi kyllä ottaa, ellei aina pääse jäähyboksista tulija yhtä hyvään paikkaan kuin Wacklin nyt. Veto vain sen kuuluisan karvan verran ohi. Yksi maali erään vielä nähtiin, kun vieraat tekivät todellisen pukukoppimaalin vain kaksi sekuntia ennen erätaukoa. Samassa rytäkässä sitten kolattiin myös Edelmann varsin topakasti ja ainakin loppuerän ajaksi maaliin vaihdettiin Laakso. Taukotilanne joka tapauksessa 1-2.
Laakso jatkoi myös kolmanteen erään maalissa muttei joukkue ainakaan maalivahdin vaihdosta säikähtänyt, vaan laittoi ihan karmean avauskakkosen käyntiin. Nyt jäällä oli totutun taisteleva punainen. Neljä minuuttia menty, kun kaveri otti kuudella voltilla vauhtia hyökkäykseen, joka päätyi pitkäksi. Olipas hieno kuvio. Sitten lähti Jormanainen karmealla laukalla kohti meripäätyä ja punnersi väkisin maalille. Tuota kuudensadan kilon mavejaloilla tehtävää rynnistystähän ei ihan sallituin keinoin pidetä kurissa ja niinpä oltiin ylivoimalla. Nättisen pitkä poikkisyöttö Markkulalle ja voi kerta kaikkiaan, nyt oli kyllä tonttia mutta ei vain mene. Pari hyvää paikkaa vielä luotiin, mutta tasaviisikoin jatkettiin kohti erän puoliväliä. Ennen sitä tosin pikku tauko ja vielä kerettiin joutua ajassa 49.22 alivoimallekin. Nyt pitää kestää ja heti alkajaisiksi Laaksolta pari loistavaa torjuntaa. Nopeasti Espoo rakentaa paikat, eli terävästi pitää neliön reagoida. Ensimmäinen minuutti kestettiin ja purkukiekko onnistui. Sitten nähtiin hieno maali, ei voi mitään. Ajassa 51.02 tilanne ylivoimalla 1-3. Nythän se on sitten vähän niin, että seraava maali pitää tehdä vierasrysään. Peli jatkui. Sen verran kokeneet tuomarit oli saatu tänään paikalle, ettei Franssilan pehmoisen taklauksen alla lyyhistynyt valkopaita saanut säälipisteitä ja jatkettiin tasaviisikoin. Kun joukkuelajista on kyse, puhutaan välillä myös yksilöistä. Etenkin Hermeksen 2-3 kavennusmaalin kohdalla, nimittäin katsokaa nyt hyvänen aika videolta mitä Huovinen (kuvassa) teki. Tehoille myös Virtanen ja Rantala. Kellossa 51.42, eli ei vielä hädän päivää. Maalin jälkeen näytti hetken puolin ja toisin, ettei jäähyjä tulisi mistään. Mutta tilanteita sen sijaan oli molempiin päihin. Ei Espookaan uskaltanut alkaa peruuttelemaan, eikä se tietysti täällä kauheasti kannatakaan. Varsinainen peliaika, kaksi viimeistä peliminuuttia. Loistava hyökkäys, pitkä poikkisyöttö Rantalalle, mutta laukaus logoon. Hermes aikalisä. Kello näytti 58.37, aloitus meripäädyssä, kotirysä tyhjänä. Hyvä paine, mutta kiekko keskialueelle, 45 sekuntia. Viimeinen rynnäkkö, kiekonmenetys, Espoo keskialueelle, vielä syöttävät ja loppulukemat, ne kirjataan tänään 2-4. Kelloon jäi merkityksettömät 13 sekuntia jäljelle.
Ensimmäinen peli pelattu ja vieraat nollasivat Hermeksen kotiedun. Eli nyt meidän pitää sitten voittaa myös etelässä. Yleisöä paikalla tänään vähän reilu tuhat. Uskoisin että seuraavassa kotiottelussa ollaan lähellä kauden huippulukemia. Ja sitähän ei kauaa tarvi odotella, sillä jo lauantaina pelataan seuraavan kerran kotona. Sarjan seuraava peli pelataan jo perjantaina Espoossa ja sitähän voi seurailla kätevästi esimerkiksi Amarillossa. Muissa ottelupareissa voitokkaita tänään SapKo, TuTo ja Vantaa. Tankatkaa, levätkää ja hoitakaa ääni kuntoon, kohta nimittäin taas mennään.
15.3.2017/ K