HERMES – TUTO OTTELURAPORTTI

Viime vierailusta vähän hampaankolossa, veivät nimittäin pisteet mennessään, eli tänään riitti panosta, ennakkoasetelmaa ja vähän muutakin pakkipuolella tapahtuneiden muutosten johdosta. Hyvässä vireessä ollut Lehto on edellisessä ottelussa tapahtuneen loukkaantumisen johdosta sivussa hetken. Mutta onneksi Tuukkasen muistivihosta on löytynyt sen verran kontakteja, että tänään kasassa on täysi rosteri. Penkintauskin on taas kokonainen, kun Jensin kalareissu on ohi, joten kaikki valmista illan otteluun.

Vahtivuorossa Edelmann. Ja eipä kauaa tarvinut seisoskella, kun alkoi kiekkoja viuhua. Tosin aika osoitteettomia olivat vieraiden kudit ainakin erän alkuvaiheessa. Kun vielä molemmat pelasivat aika tiiviisti eikä kaasu ollut vielä muutenkaan pohjassa, jouduttiin todellisia maalipaikkoja vartomaan hetki. Sellainen järjestettiinkin sitten omaan päähän, mutta tällä kertaa laukaus keskelle Hermeslogoa. Vähän hermostuneen oloista omissa pelaaminen oli, siksipä tarvis mennä hyökkäyspäähän, että saataisiin oma peli käyntiin. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta joka tapauksessa mainoskatkoon mennessä ei oltu kiekkoa saatu kohti vierasvahtia kuin yhden kerran, ellei Nättisen sisäsyrjälaukausta lasketa. TuTo jatkoi painetta ja Edelmann keräsi koppeja ja välillä kun venyttää oikein näyttävästi niin ansaitut aploditkin irtoavat katsomosta. Vihdoin saatiin vähän tilanteen tynkää, joka shokeerasi vastustajan ja oltiin ylivoimalla. No niin, tähän maali, niin alkaa taas pelihuumori hiipiä kroppaan. Mutta nyt ei lähtenyt ylivoimakaan. Ensimmäinen minuutti pelattiin käytännössä omalla alueella, eikä toisenkaan aika lähteny mylly pyörimään, kuin aivan loppusekunneilla. Siitäpä meinattiinkin sitten tosin tehdä maali, mutta lapa ei ollut jäässä. Vieraiden täyttymyksen jälkeen luotiin vielä hyvä paine, mutta sitten tultiin kohti uimahallia ja kiekko verkossa. Aika 15.06, tilanne 0-1. Ja mitä teki Hermes? Heräsi. Laidat alkoivat ryskyä, jalka liikkua ja vieraiden molarikin pikkuhiljaa päästä töihin. 17.35 lento hiukan tasaantui alivoiman johdosta. Alivoima alkoi siten, että toinen linjuri lähti sairaanhoitajan luo. Haava kädessä, ei onneksi mitään vakavaa siis. Peli jatkui vieraiden hallinnassa. Ylivoima jauhoi tehokkaasti ja laukauksia sateli tasaiseen tahtiin. Kansa huokui, kun Edelmann järjesti maukkaalla reboundilla itselleen paraatipelastuksen. Huh huh. Joukkueet täysilukuiset ja erä loppuun. Sen verran vauhti kiihtyi loppua kohti, että erätauolla on kaloritasausta suoritettava, perinteitä kunnioittaen sinapin kera.

Toisen erän alkajaisiksi oltiin vähän telineissä, mutta kun touhu lähti käyntiin päästiin toistamiseen kokeilemaan ylivoimaa. Maalia ei vielä saatu aikaiseksi, mutta nyt sentään jo oltiin alueella. Ylivoiman jälkeen pelailtiin hetki ja sitten vähän harmittomasta paikasta tilanteeksi 0-2. Tässä vaiheessa kello pysähtyi aikaan 25.11. Ja kuten edellisenkin maalin jälkeen, ei kauaa mennyt kun oltiin pahateossa. Hyvä rintamahyökkäys kakkoskentältä, mutta ehkä hiukan hätäisen vihellyksen takia jostain vierasvahdin varusteista pudonnutta ohjurikiekkoa ei saanut pelata verkkoon. Seuraavassa tilanteessa sen sijaan ei ollut epäselvää. Digitaalissa 27.15 siirrettiin numeroiksi 1-2, kun Huhtala purjehti marketin ovista ja lurutti kiekon helpon oloisesti Rinteen alta maaliin. Syöttöpisteille Huovinen ja Saukko. Mainoksille mentiin ja niiltä lähdettiin TuTo paineen alla. Ja kun pakkeja on niin niitä sitten tietysti loukkaantuu. Saukko paikattavaksi. Jääkiekkolääketieteen alkeiskurssin suorittaneena voisin väittää, että ei kuitenkaan kauaa mene niin äijä on taas laatikossa, eikä se ole puinen. Puolustusalueen aloitus, kakkonen jäällä. Aloitusvoitto, leveällä rintamalla rynnäkköön ja kiekko maaliin. Se, että häntäpään joukkuetta vastaan tehdään tämmöisiä maaleja on toinen juttu, mutta että tähänkin saumaan tuommoisia irtoaa, se on jotain se. No, maalintekijänä Kangas, syöttäjiksi Appelgren ja Sund. Aika 29.22, tilanne tennistermein tasan 2. Kotijoukkue oli herännyt. Heti maalin jälkeen koukittiin Markkulaa rankkarin arvoisesti, mutta hiukan jäi salamaveivien jälkeen laukaus liian matalaksi. Ei maalia. Sitten valkopaita joutui keskustelemaan Jormanaisen kanssa hiukan siitä, onko molarin päälle ihan pakko jarruttaa lunta. Asia jäi vielä keskusteluasteelle. Tästä ei kauaa menty niin oltiin alivoimalla. Jota ei sitten pelattu kuin kymmenisen sekuntia ennenkuin TuTo iski ajassa 31.28 tilanteeksi 2-3. Peli jatkui, Hermes kilautti tolppaa, muutama sekunti ja Edelmann teki loistotorjunnan. Nyt tapahtui koko ajan, sillä käynnissähän oli lätkämatsi. Muutamaa minuuttia ennen erätaukoa vieraiden valmentaja kyseli tuomaristolta ravivihjeitä, mutta varsin nopeasti päästiin jatkamaan peliä. Valkopaita jään pintaan, meille alivoima. Tämä pitäisi selvittää niin jäisi vielä minuutin verran aikaa löytää pelirytmi. Ja sehän selvitettiin. Entä päästiinkö pelirytmiin? Jep, nimittäin kaukaloon palannut Saukko pisti maalin edustalle semmoisen ohjurinamun, että oli vain huonoa tuuria, ettei molarin alitse ohjattu kiekko ajautunut maaliin. Eihän tässä mitään hätää ole. Blackhawksien maalilaululla kohti erän viimeistä aloitusta. Tässä hallissa se ei tarkoita maalia, mutta fiilis nousee. Mehulle lähdettiin maalin perässä ja varsin hyvin pelissä mukana.

Kolmas erä alkoi kotijoukkueen hallinnassa. Tiiviillä vaihtorytmillä vauhtia pidettiin yllä ja se kun on meidän ase, niin eipä ihme että alkoi maalipakkoja sadella. Vitosen kohdalla meinasi jo kiekko livahtaa tasoitusmaaliin, taas muuten alta. Sitten hyökkäsi vierailija. Poikkisyöttö, hyvin yksi mies pois kiekosta, mutta tilanteeseen liukui toinen, joka löi kiekon pussiin. Aika 45.22, tilanne 2-4. Tämähän nyt vaan tarkoittaa siis sitä, että tarvitaan ensin maali, sitten vielä toinen ja vasta kolmannella voitetaan. Huovisen loistavien harhautusten päätteeksi ukko lappeelleen, mutta ei jäähyn arvoisesti. Mainokset ja vielä Coopperin verran aikaa. Eli ihan riittämiin. Tilanteeseen sopi myös vieraiden jäähy. Nyt puolestaan terävä Hermesalku, jo viiden sekunnin jälkeen ensimmäinen tilanne ja homma jatkui. TuTon alivoima oli kuitenkin edelleen tarkkaa ja häirintä varsin aktiivista, niinpä oltiin tasaviisikoin, reilu kahdeksan minuuttia aikaa jäljellä. Kun Edelmannin hallusta ronkittiin kiekkoa alkoivat jo tunteet hiukan nousta pintaan. Ei jäähyjä, eikä edes aloitusta keskialueelle. Seuraava maali kirjattiin aikaan 55.15, tilanne 2-5. Nyt ei vaan mikään mennyt tuubiin. Tästä toki syyttävä sormi osoittaa erittäin hyvin pelannutta vastustajaa kohti. Viimeiset kaksi minuuttia käyntiin ja kiekko tukevasti kotipäädyssä. Viimeselle minuutille ja Kangas rynnistää laidasta sisään. Vielä tehdään duunia ja päästään ylivoimallekin, aikaa 31 sekuntia. No, kyllä siinä maalin tekis vaikkei sillä juuri merkitystä olisikaan. Eipä sitä tullut ja alettiin kättelemään.

Olipas tahkea peli poislukien ehkä toinen erä. Nyt ei saatu kuitenkaan perustekemistä omalle tasolle kuin hetkittäin ja se ei kärkiporukoita vastaan vaan riitä. Räväkkä rentous on vaan pakko löytyä ja viimeistely, sillä kyllä tänään paikkojakin oli, vaikka ne hukkuivat ehkä vähän kaverin hyvän painostuksen muisteluun. Vähän parantamista jäi osalle tuomareistakin, sillä nyt oltiin pelin jaloissa poikkeuksellisen paljon. No, niilläkin on onneksi videopalautteet, eli varmasti homma toimii jatkossa paremmin. Muuten illan linja oli hyvä, joka ehkä on kuitenkin se kaikkein tärkein asia. Tänään siis nolla pistettä. Onneksi ei kerkeä mököttämään, sillä pelit jatkuvat itäkiertueella jo ylihuomenna. Perjantaina pelataan Savonlinnassa, lauantaina Joensuussa, eli ei tarvi ainakaan motivaatiota huonojen vastustajien takia hakea. Sitten pitkä tauko, kunnes 15.2. saadaan vieraita Vantaalta. Pitkä kotipelitauko on viisainta käyttää hyödyksi, esimerkiksi kannustamalla Hermestä Amarillon screenin edessä. Siinä kun pistelee vielä kiekkoburgeria ja kenties virvokkeita naamariin, niin kyllä menee aika rattoisasti. Parin viikon päästä tallustellaan jälleen kotihalliin ja täällähän fiilis on aina hyvä.

1.2.2017/K

Ottelutilastot