HERMES – SAPKO OTTELURAPORTTI
Perjantai. Keli mitä mainioin pienelle kävelylenkille, tosin autolta halliin, mutta kaikki on niin suhteellista. Vielä alkuillasta liiankin maltillinen äänenpaine hallin musalaatikoista soitti vanhaa kunnon Van Halenia ja sehän piristi. Hereille pitikin päästä, nimittäin vieraita oli tullut kaukaa asti ja olisihan se noloa jos isännät nukkuisivat. Onneksi uniongelmaa ei joukkueella varmasti olisi, sillä sarjakärki sytyttää aina. Tällä hetkellä se on valkopaitainen joukkue Savonlinnasta. Vierasjoukkueen ehdoton tähti löytyy kuitenkin meidän onneksi penkin takaa. Nimittäin sen niin monesti mainostetun rakeisen -95 videon päälle olisi jo monesti nauhoitettu luonto-ohjelmia ilman Myllyksen Jamoa. Syyslomaviikon ja hyvän pelin myötä odotusarvo katsojamäärään on ainakin tällä penkillä aika luottavaisen kova. Noinkohan menisi tonni rikki? No, se selviäisi ottelun myötä. Vähän pelaajaliikennettä edellisen kotiottelun jälkeen jälleen, mutta sehän ei meitä häiritse.
Vahtivuorossa Juraj Holly, jolla alla maukas voitto Vantaalta. Hiukan taisi miestä kotihallin tunnelma jännittää, kun meinasi aivan alkajaisiksi tarjoilla kaverille vapaata paikkaa. Onneksi kerkesi noukkimaan lätkän haltuun, ennenkuin valkopaita kerkesi paikalle. Seuraava tilanne tuli heti perään pahan ohjurin muodossa, mutta sekin jäi viivan paremmalle puolelle. Onneksi kahden minuutin hämmästelyn jälkeen alettiin pelaamaan ja alkoihan se kiekko ajautua meripäätyynkin. Jokusen minuutin painoi Hermes päälle, vaikkei toki mitään aivan maagisia paikkoja saatu aikaan. Sitten tulikin omalla sinisellä puolihuolimatonta pelaamista ja sen johdosta Hollylle hyvä torjunta. Aloituksen jälkeen toiseen päähän parikin tonttia, josta olisi voinut laadukkaammalla laukauksella saada aloituksen keskelle. Vähän unessa oltiin ja sehän näkyy molempien maalien edustoilla. No ei tässä maita myydä, eka erä vasta puolessa välissä. Mainosten jälkeen päästiin sitten aukomaan jäähyportteja, kun maalinedustilanteessa vain puolustava pelaaja jäähylle, eli tästä alivoima kotijoukkueelle. Ensimmäisellä minuutilla Saku Kivinen pelasi erinomaista alivoimaa ja kiusasi purkukiekkoa hakevaa valkopaitaa aivan kotiin asti. Toisellakaan minuutilla ei mainittavaa, mutta heti täyttymyksen jälkeen tapahtui. Jere Rantala jään pintaan, siirretty rangaistus päälle ja kiekko vierasrysään. Näytti sen verran polvitaklaukselta, että kyllä tuomari aivan oikein viittelöi pässipaidan suihkuun, 5+20. Aika tasan 13.00, peli 1-0. Maalintekijänä Nico Lehto, syöttäjinä Mikko Virtanen ja Antti Paavilainen. Viiden minuutin ylivoimaa pelattiin kokonaiset 20 sekuntia, kun jo jotenkin saatiin itsemme tasavajaalle. Onneksi sekin sopii meille. Kaveri tosin meinasi rynnistää ylivoimahyökkäykseen, mutta Miika Franssila tökkäsi kiekon pois ihan kuin olisi laittanut sokeria kahviin. Sitten jatkui ylivoima, kun Ondrej Mikula pääsi boxista peliin mukaan. Ylivoima ei meinannut lähteä, ei niin millään. Voi herranen aika, taas meinasi sydän pysähtyä, kun oman maalin takaa kiekko jotenkin karvaajalle lapaan. Mutta onneksi ei ihan suoraan päässyt kokeilemaan ja niinpä Holly selvitti tämänkin. Juuri kun näytti ettei tule maaleja, oli vierasjoukkue täysilukuinen. Tästä 9 sekuntia ja tilanne 2-0. Kellossa siis 18.09. Maalin viimeistelijänä Jesse Huhtala, Severi Kuntsin ja Jesse Koskelon avustuksella. Loyalsin kannustava palaute vierasvahdille oli välitön ja taisi toimia, koska jo seuraavasta hyökkäyksestä oltiin taas kädet pystyssä. Digitaalista näkyi 18.25, tilanne 3-0. Maalintekijänä Jussi Nättinen, syöttäjinä Niklas Appelgren ja hyökkäyksen käynnistänyt Holly, joka keräsi syöttöpisteen lisäksi erään 7 koppiakin. Hyvillä mielin siis voitiin köpötellä makkaralle, peli oli nimittäin hallussa.
Toiseen erään vieraat vaihtoivat odotetusti maalivahtia ja lähtivät hakemaan kiriä. Ensimmäiset minuutit olivat varsin perusmallin toista erää ja tiivistä keskialuetta. Pikkuhiljaa vauhtia kiristettiin ja vaikeusastetta nostettiin hommaamalla jäähy aikaan 27.06. Nyt vieraiden myllytys pääsi käyntiin, mutta ensimmäisen minuutin päätteeksi päästiin purkamaan ja laatikkoon rynnisti tuoreita pohkeita. Erinomaisella rännikiekolla haastoi Holly jo toista syöttöpistettä, mutta aivan ei tällä kertaa hyökkäyksen kikat toimineet tuoretta vierasvahtia vastaan. Jäähy selvittiin, mainokset kuunneltiin ja erän puolivälissä oli karkkipussikin jo tyhjä. Pienessä vieraspaineessa mentiin ja vähän pyrkivät meidän molarinkin ihon alle tökkimisellä. Osan paineesta sai aikaan paikoitellen varsin huolimaton oman pään pelaaminen ja vastustaja pääsi puoli-ilmaiseksi rakentelemaan. Pitkiä purkuja, pitkiksi ajautuneita syöttöjä ja sitten pitkästä, pitkästä aikaa hyökkäys. Ja niin vain nämä kiekon lainalaisuudet toimivat, jos et tee, kaveri tekee. Aika 36.25, tilanne 4-0. Franssilan todella väkevästä esityöstä kiekon toimitti verkkoon Samu Markkula. Ja yhtäkkiä peli oli täysin Hermeksen hallinnassa, eikä viideskään maali ollut kaukana. Kauaa ei toki kaverin shokki kestänyt ja niin mentiin taas toiseenkin päätyyn. Molemmat maalivahdit ottivat vielä erän loppuun muutaman hyvän torjunnan ja niinpä kohti viimeistä lähdettiin turvallisen tuntuisessa tilanteessa.
Kolmas erä. Minuutin pelin jälkeen oltiin heti alivoimalla. Melkein kaksi minuuttia mentiinkin, kunnes kaverilla lipesi lapa korkeuksiin ja yhdeksän sekuntia mentäisiin tasavajaalla, ennen Hermes ylivoimaa. Juuri kun kotijoukkue tuli täysilukuiseksi, pääsi SaPKo haastamaan läpiajolla ja sai kiekon ujutettua maaliin. Tilanne 4-1, peliaikaa jäljellä 16.53. Peli jatkui siis kuitenkin ylivoimalla, eli heti oli mahdollisuus katkaista kavennuksesta seurannut hyvänolontunne. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja SaPKo alkoi tasavoimalla jälleen ottaa otetta. Hermes tosin rakensi osan vieraidenkin paikoista, nimittäin oman alueen touhuaminen oli välillä edelleen huolimatonta. No, mainoksien aikana hiukan palautetta, tippa mehua ja peli käyntiin. Jostain peli löysi lisää kierroksia. Tämän myötä tilanteeksi kirjattiin 5-1, kun Paavilainen pysäytti kellon aikaan 50.28. Alustusta Franssilan ja Virtasen toimesta. Lisäosumia päästiin hakemaan melkein heti tämän jälkeen ylivoimalla. Hyrrä pyöri nyt hyvin. Sitten kiekko Virtaselta viivaan Ossi Ikoselle, joka lämmäs ja Joonas Huovinen ohjasi lukemiksi jo 6-1. Erää tässä vaiheessa pelattu 13.05. tähän vielä ehjä loppu niin johan kelpaa. Sitten hukkaa blogisti otteen peliin ja säikähtää, kun Holly kirmaa vaihtoaitioon. Hetken kuluttua syy selviää, toisella tuomarilla käsi pystyssä. Tästä siis vielä yksi ylivoima. Olisiko seitsemäs jo liikaa? No ei sentään, kyllä meille maistuu. Tämän haistoivat Kristian Kangas ja Kapitän Nättinen, kun rakensivat Niklas Appelgrenille paikan, jonka jälkeen laulettiin Se on Hermestä. Tilanne 7-1, kokonaisaika 56.53. Hermes rakensi vielä hyvän tilanteen, josta kiekko vietiin jälleen keskelle. Tällä kertaa tosin tuomarivirheen johdosta, kun meni hiukan hybriditulkinta vihkoon. No, näitä sattuu, ei se oo niin vakavaa, kun ne myönnetään. Kello se vaan kulki kohti loppua, mutta 0,9 sekuntia ennen loppua piti vastustajan saada nimi lehteen ottamalla jäähy.
Kolmen pisteen voitto, joka nosti sarjataulukossa asemia ja etenkin, kun suhteutetaan ympärillä olevien pelimääriin, ei näytä alkuunkaan huonolta. Nyt tehtiin maaleja, ei sekään huono asia. Oman alueen koomailut tosin voivat terävämpää kaveria vastaan kuormittaa, mutta eiköhän silläkin rintamalla mennä pikkuhiljaa eteenpäin. Maalivahtipeli? Niinpä, meillä on taas kaksi hyvää molaria, jotka vastustajan hyökkääjien ohella haastavat myös toisensa. Pysyypähän pelinälkä kunnossa.
Tiivistahtisessa sarjassa seuraava peli on aina nopeasti vastassa. Lyhyen lenkin jälkeen katse jo huomiseen, kun Hermes matkustaa Jyväskylään. Sitten onkin jokunen päivä aikaa reenata, kunnes perjantaina 28.10. saadaan taas kunnon kotipeli, kun vastaan luistelee TuTo. Siihen asti yritetään välttää flunssaa, joka iskee yleensä amatööreillä kun hikoillaan pihatöissä ja sitten saadaan kylmää. Ammattilainenhan potee ajoituksen mestarina sen verran flunssaa, ettei harava edes tartu käteen.
21.10.2016 /K
