KAUSI 2015-2016 PAKETISSA
Muutama yö nukuttu sen jälkeen, kun summeri päätti kauden Joensuussa pelatun seitsemännen puolivälieräpelin jälkeen. Viimeisessä Kokkolassa pelatussa matsissa ryöpytetty vastustaja ei oletetusti ollut kotonaan helppo pala ja tämä ennuste osoittautui varsin paikkansapitäväksi. Yksi tämän pelin perusasioista on kuitenkin se, että arvostetaan lajia ja sen kautta vastustajia. Olihan Jokipojat hieno vastus ja heidän avustuksella tarjosi kotijoukkue meille hienoja playoff-otteluita. Kiitos siitä.
Kun päättynyttä kautta mietitään vähän isommassa kuvassa, nousee varsin monta pointtia esiin. Kukin arvottaa asioita tavallaan, siksi en yritä tässä laittaa mitään paremmuusjärjestykseen, kunhan suollan niinkuin sattuu tulemaan, kuten tässä vuosien saatossa on ollut tapana. Ensimmäinen iso juttuhan on tietysti Paluu Mestikseen-teema, jolla Kokkolan Hermes lähti kohti varsin isoa haastetta. Sarjatason nostaminen pykälällä lisää haasteita niin kentällä, kuin taustallakin. Mielestäni voidaan olla nousijakaudesta ylpeitä ja antaa tunnustusta myös kaikille taustavaikuttajille, yhteistyökumppaneille ja tietysti talkooväelle. Eikä muuten unohdeta meitä, eli yleisöä. Peleissä oli porukkaa varsin mukavasti, vaikkei halli tietenkään täynnä ollutkaan. Tunnelmaakin saatiin aika ajoin kohoamaan. Mutta koska se rauhallisen hiljainen jännittäminen kuuluu jotenkin meidän kylän kulttuuriin, ei siitäkään kannata murhetta kantaa. Ja onhan meillä Loyals, joka kyllä herätteli kun alkoi mennä torkkupiiriksi pelin seuraaminen.
Entäs sitten Mestis? Haasteellinen sarja, josta pelaamalla pääsee, ainakin toistaiseksi, vain alaspäin. Valtakunnan toiseksi korkein sarjataso ja valtava määrä varsin tasaisia otteluita. Tästä osoituksena sarjataulukko ja pieni vilkaisu siihen, kuka kauden mittaan voitti ja kenet. Aikamoisen hienoja pelejä siinä määrin, että peruskaura-statuksella ei kovin montaa iltaa tarvinut katsoa. Eikä toisaalta pelatakaan, eli varmasti sarja luo riittävästi haasteita myös pelaajille. Televisiointien myötä pääsi halutessaan seuraamaan omiensa edesottamuksia vieraskentillä, ihan kotisohvalta tai vaikkapa Amarillon screeniltä. Ja kun jumalrinnat oli tälläkin osastolla kiinnostavuudessa valtakunnan kärkitasoa, voidaan jälleen olla tyytyväisiä siihen, mitä täällä tuulen pieksämässä rannassa on kauden mittaan saatu aikaiseksi. Lähetysten kuvanlaatukin oli varsin kelvollista, ei enää muistijälkiä 80-luvun Izvestija-rohinaan, vaikka toki niissäkin oli oma tunnelmansa. Mediassa Hermes mielestäni oli muutenkin hyvin esillä, seikka joka nykyisessä somemaailmassa on varsin tärkeää.
Joillekin ihmisille yhteistyökuvio Vaasan Sportin kanssa oli kauhistus. Mutta mietitäänpäs tätä asiaa siirtämällä ne rakas vihollinen muistot hiukan taka-alalle. Jos muistellaan millaisia pelaajia sopimuksen myötä Kokkolassa nähtiin, niin ainakin itselle tulee positiivisia ajatuksia mieleen. Osa pelaajista tietenkin palasi Vaasaan, mutta jäihän tänne loistavia pelimiehiä ihan viimeisiin peleihin asti. Ja tätä urheilu tällä tasolla vaan on, yhteistyötä, pelaajapolkuja, mahdollisuuksia, vaihtelua, kilpailua, mielenkiintoa… Jos vielä mietitään millaisella asenteella Sport pelasi kauden loppua kohti, voidaan olla myös yhteistyökumppanistamme ylpeitä. Ja jos kannattajakulttuurista jotain saa sanoa, niin aika harva seura pystyy Liigassakaan Red Armyä haastamaan.
Lopuksi päästään siihen mun mielestä kuitenkin tärkeimpään, eli meidän joukkueeseen. Hyvä runko jäi edelliseltä kaudelta ja siihen lisättiin palasia ennen kautta ja kauden aikana. Luonollisesti myös poistumaa, mutta kaiken kaikkiaan oma näkemys on, että paras nippu oli kasassa kun viimeisetkin ikkunat oli kiinni. Jotenkin näytti, että se tahtotaso kasvoi kauden myötä ja kun alettiin tapella tosissaan pleijaripaikoista, pystyi joukkue venymään. Ja kaadettiinhan me kotiyleisön riemuksi ensi kaudella Liigassa porskuttava Jukuritkin. Parhaimmillaan K-Rauta Dream Builder Areena oli inhottava paikka vieraille, pahimmillaan katsomossa purtiin itseä ranteeseen. Tunteita ja niiden ailahteluja, ilman niitä puuttuisi tästäkin touhusta iso palanen. Hermes ei kaudella 2015-2016 ryhmittynyt puolustusasemiin. Ei. Meidän juttu oli se, että kiekko on vauhdikas peli, jossa tapahtuu asioita. Jos peli on viihdyttävää ja sillä pärjätään silti näinkin hyvin, ei ihan voi vetää suorituksia kölin ali, edes valmennuksen kannalta. Olisiko pitänyt heti voittaa runkosarja? Olisiko pitänyt pelata nousukaudella finaalissa? Ei mun mielestä. Tietysti voitto on se mistä pelataan, mutta olisiko jäänyt nälkää ensi kaudelle jos olisi putsattu pöytä, vai olisiko silloin alkanut mopo karata käsistä ja ruvettu puhumaan siitä L-alkuisesta sarjasta? Hermeksen peli kehittyi kauden mittaan niin, että varsinkin loppukaudesta, kun reagoitiin ja mentiin täysillä, olivat etenkin kiekollista peliä hamuavat porukat liemessä. Trapperithan on aina samanlaisia, tylsiä, vaikkakin välillä tehokkaita. Jumalrinnat sen sijaan lähtivät hyökkäyksen kautta, mikä välillä loi haasteita oman pään ja viime kädessä maalivahtipelin harteille. No, etenkin tuolla rysän suulla oli kauden mittaan onneksi tarjolla laatua ja puolittain magiaakin.
Entäs huominen sitten? Taustalla tehdään jo töitä tulevaa kautta varten. A-junioreille vahvistettiin uusi päävalmentaja. Pitkät Hermesperinteet omaava Petri Vehmanen ottaa nuorisonipun haltuunsa. Upin jatkosopimus edustusjoukkueen peräsimessä julkaistiin jo aiemmin, eli yksi iso palanen joukkueen rakennustalkoissa on jo paikallaan. Mikäli kaikki menee kuten itse olettaisin, niin jokunen pelaajasopimuskin saadaan tietoon jo ennen kuin ensimmäistä kertaa kiroillaan ruohonleikkurin vetonarun kanssa. Ja kesä, sehän menee aina samalla kaavalla. Ensin vauhti kiihtyy kahvipöydissä, sitten alkaa tippua pikkuhiljaa tietoa nimilistan muodossa. Sitten nimiä tulee lisää ja kohta ollaankin jo jäällä.
Ennen sitä on kuitenkin aika hiukan nauttia tästä vuodenajasta nimeltä kesä, satoipa sitten vettä tai räntää. Muistakaa liikkua ulkona ja etenkin syödä hyvin, sillä kesätreenikaudella luodaan peruskestävyys pitkää talvea varten. Omasta puolestani iso kiitos tästä kaudesta kaikille, etenkin joukkueelle. Toivotan kaikille hyvää sekä loukkaantumisvapaata kesäkautta. Nähdään kohta Kokkolan Jäähallissa, sillä valojen räiskyessä, jäällä on jälleen meidän Hermes.
3.4.2016/ K
