SARJAKÄRKI JUKURIT NURIN KOTONA

• Lehdistötilaisuus
• Ottelun tilastot

THIS IS HOCKEY

Lauantaille oli varattu tiiviin peliviikon kliimaksi, kun vieraita oli kutsuttu Mikkelistä asti. Tukevasti sarjakärjessä porskuttava, ensi kaudella Liigaa pelaava keltapaitainen porukka olisi varmasti riittävä haaste kotijoukkueelle, joka kenties oli hiukan ärsytettynä liikkeellä. Jaa miksi? No, ei tarvinne sanoa ääneen, mutta kyllähän keskiviikon Hokkipelin hienon voiton hyvänolon tunne varmasti karisi viimeistään paluumatkalla Keuruulta. Viikon tapahtumien pohjalta joku voisi kauhistella, mutta minäpä odotin tälle iltaa tiukkaa kiekkopeliä. Tämä siksi, että vaikka joinain iltoina tuntuu, että jätkät ei pysty hetkittäin haastamaan edes itseään, niin hyvinä iltoina ne pystyy haastamaan minkä tahansa joukkueen tässä sarjassa. Ja tänään oli Nolliskin aitiossa, eli tuskin kukaan kehtaisi valittaa saati antaa periksi.

Vahtivuorossa Godla, luukulla Rautio. Ykkönen normikoostumuksessa. Nythän homman nimi oli se, että eka vitonen piti saada ehjäksi. Siitä sitten pikkuhiljaa touhu käyntiin. Jos joku aloitti pirteästi, niin vieraiden kannattajaryhmä. Laulu raikoi joukkueen jäälletulosta lähtien. Kotikatsomo taasen tuijotti kaukaloa kenties kevyesti jännittyneenä, melkein kuin aamenta odottaen. Eka vitonen mentiin keltaisten komennossa, mutta maaleitta. Vaikka peli meripäädyssä olikin, ei todellisia tekopaikkoja annettu. Kuuden minuutin kohdalla sitten päästiin ylivoimalle. Tänään ei muuten sitten ollut aikaa ihmetellä, sen verran aggressiivisesti vieraiden alivoima tuli päälle. Muutama laukaus kuitenkin rakennettiin, mutta kahden minuutin päästä jatkettiin tasaviisikoin, tasalukemissa. Karmea kiire jatkui luonnollisesti myös tasakentällisin, mutta vaikka muutama minuutti kerrallaan pyörittiin omissa, oli mainoskatkoon mennessä kuitenkin kenties Hermes se joka oli lähempänä maalintekoa ollut. Niin, eihän siihen maaliin tarvita kuin yksi paikka per kihaus. Ja tähän vedoten ajassa 14.44 kiekko löysi vierasrysään. Aloitusvoitto hyökkäyspäässä, kiekko Karviselle ja nyt meni kyllä melkein nollakulmasta, mutta meni kuitenkin. Syöttöpiste Kuntsille, tilanne 1-0. Tämä käänsi mukavasti peliä, nimittäin hetki mentiin täysin kotijoukkueen komennossa. Sen verran kuitenkin viimeisellä kakkosella annettiin aikaa, että vieraat pääsivät tasoituksen iskemään. Tauolle siis tilanteessa 1-1.

Erätauolla yleisölle esiintyivät Kokkolan taitoluistelijat. On se ihme ettei tuolla pyörimisellä mene pää sekaisin. Itsellä oli jo piruettien seuraamisesta johtuen sen verran kompassi sekaisin, että oli syytä istua hetki ihan rauhassa.

Toiseen erään kotijoukkue otti rauhassa happea viimeiseen hetkeen asti ja sitten mentiin. Minuutti pelattiin omassa päädyssä, mutta paini palkittiin ylivoimalla. Ensimmäinen alueelle vienti suoritettiin loistavan kuvion myötä, mutta laukaus vain suuntautui turhaan kohti logoa. Patjoihin tuosta, niin olisi ollut parikin punapaitaa ripareilla. Kun vieraat tulivat täysilukuiseksi, päätti Hermes jatkaa ylivoimalla, mutta tällaisestahan tuomaristo palkitsee kaksiminuuttisella. Minuutti jäähyä jäljellä, kun mentiin puhelimeen. Terävä karvaus kotijoukkueen toimesta yllätti Jukuripakit ja niinpä punapaita oli nokikkain Norjan kanssa ja sen verran epäselvästi kiekko maalirakenteista kentälle palautui, että tilanne tarkistettiin heti. Lyhytelokuvan jälkeen tuomarin näytöt olisivat linnustajapiireissä tarkoittaneet albatrossihavaintoa, kiekko-ottelussa tulkinta on ei maalia. Alivoimataistelu jatkui. Kuntsi sattui poikkisyötöstä ammutun kiekon tielle, mutta ei tästä hätääntynyt, vaan toimitti kiekon toiseen päätyyn ja poistui tyynen viileästi vaihtoon. Alivoima kesti ja painittiin tasaviisikoin. Vierailla erittäin vahva ote, mutta onneksi kiekot eivät Godlan ohi päässeet, vaikka kerran pari keltapaitaa jo tuulettikin. Punaiset sen sijaan tuulettivat aiheesta, ajassa 28.17. Pienen vaihtovirheen johdosta oli Juntheikki unohtunut laidalle vapaaksi ja saikin Lehdolta kiekon täyteen vauhtiin. Mukaan kaksykköseen rynnistänyt Paavilainen ohjasi poikkisyötöstä tilanteeksi 2-1. Olipa hieno maali, varsin maukkaaseen paikkaan. Ja kylläpä pelattiin fiksusti maalin jälkeen. Tämä alkoi kiehuttaa vastustajaa ja Godlan suljettua kiekon, tultiin punapaidan selkään tilanteen ulkopuolelta poikittaisella, selkeästi vihellyksen jälkeen. Tästä rähinätilanteesta lopputuloksena jäähy ainoastaan kotijoukkueelle. No, alivoimaa on pelattu ennenkin ja rynnistyksen keskellä nappasi Godla yhden suorastaan ärsyttävän kopin, jonka siivittämänä tämäkin kestettiin. Mutta vieraiden rynnistys jatkui ja kyllä tuli joka tilanteessa mailaa kotivahdin käsille, olipa kiekko sitten missä hyvänsä. Hermokontrolli oli nyt isossa roolissa ja jotenkin joukkue näytti nyt keskittyvän vain ja ainoastaan pelaamiseen. Omista päästiinkin pois ja niin vain Rooba iski oman riparin ohi varsin toimettomana seisoskelleen vierasvahdin. Kellossa 34.45, tilanne 3-1. Tämä aiheutti hetkellistä sekaannusta Jukureiden riveissä ja meinattiin päästä tekemään jo neljäskin maali. Sitten puolestaan meiltä pieni herpaantuminen ja ajassa 37.01 syntyi ylivoimahyökkäyksestä kavennus numeroihin 3-2. Maali ei jalkoihin mennyt kummallakaan, vaan kyllä nyt oli vauhtia ja Jukurit haki tietysti pukukoppitasoitusta täydellä raivolla. Sitä iloa ei kuitenkaan tähän vaiheeseen suotu, vaan mehulle lähdettiin maalin johdossa.

Amarillon kiekonheittokisassa nähtiin napakymppi, onnittelut voittajalle. Muutama myöhäinen kiekko lensi siivotulle jäälle, mutta Ossi jätti mikseripöydän hetkeksi, kävi hakemassa kuminpalaset kuleksimasta ja palasi kuuluttamaan torjuntoja. Näin ne Oldies-pakit hoitavat irtokiekot pois, vaikka maileja jo mittarissa varsin kunnioitettavasi onkin. Kolmas erä alkoi sitten siten, että jo 11 sekunnin pelaamisen jälkeen oltiin alivoimalla. Tätä kesti tällä kertaa vain 15 sekuntia ja tilanne oli 3-3. No eipä siinä mitään, peli alkoi alusta, mutta onneksi idea oli edelleen sama. Tehdään enemmän maaleja kuin kaveri, niin voitetaan. Seuraava maali hylättiin, onneksi. Nyt kyllä oli Godlan tontilla niin pahaa häirintää, että tuomio oli oikea. Oltiin muuten aivan purjeessa. Jos kahdessa edellisessä erässä oltiin annettu kaverin luoda vain huonoja tai keskinkertaisia maalipaikkoja, niin nyt tuli liukuhihnalta varsin hyviä. Maalinedustilanteesta Lehdolle jo erän toinen rangaistus, ajassa 43.32. Ensimmäisellä yv-minuutilla Jukurit kilauttivat tolppaa. Toisella eivät päässeet näinkään lähelle ja niinpä oltiin tasaviisikoin jälleen mukana. Kiekko pysyi sinnikkäästi meripäädyssä, paria satunnaista tilannetta lukuunottamatta. Tilannehan oli sellainen, että ei ihme vaikka hiukan jalkakin alkaisi jo painaa. Pelattiinhan jo kolmatta peliä neljään päivään. Mutta se ei auta, nyt olisi pakko jaksaa, sillä pistekin tästä pelistä maistuisi. Mainoksille kun mentiin, näytti kello jäljellä olevaa aikaa 08.42. Molempien joukkueiden valmennus katseli touhua varsin maltillisesti, eikä tässä tietysti mitään sätkimisiä tarvittukaan, maalin peliähän tässä pelattiin. Erän ensimmäinen kotijoukkueen luoma maalipaikka oli varsin vaarallinen ja hetken päästä päästiin ylivoimalla luomaan uusia. Kuvio käyntiin ja Kivilahdelle hyvä vetopaikka poikkisyötöstä. Tämän Norja selvitti. Sen verran Jukureiden alivoimakarvaus tuli silmille, että Godlakin joutui harhauttelemaan kun pakki ei kerennyt paikalle. Vilkaisu kelloon näytti, että kolme minuuttia jäljellä ja kaukalossa jo täydet viisikot. Kotijoukkueen hyvä paine, sitten välinerikko tuhri tekopaikan. Kaksi minuuttia jäljellä. Hermes kiekossa, rauhallista siirtelyä, vaihdetaan varmasti. Sitten mentiin vielä. Juntheikin oivalluksesta rynnisti Paavilainen nokikkain Norjan kanssa ja niin vain kello pysähtyi aikaan 59.24 ja tilanne 4-3. Eikä maalia keretty kunnolla juhlistaa, kun jo seuraavassa tilanteessa Nättinen vietiin päähän saadusta tällistä koppiin. Ei jäähyä. Hetkeä myöhemmin oli kuitenkin jo pakko viheltää ja niinpä tämä peli oli siinä.

Yleisöä 892. Ja joka ainoa varmasti nautti sekä jännitti koko 60 minuuttisen ajan. Olihan uskomaton lätkämatsi. Kotijoukkueen parhaana tänään ansaitusti Godla, torjuntoja puolet sadasta. Tänään nähtiin kuitenkin kokonaisuutena tämän kauden parasta Hermestä, piste. Kun tietää, että vaihtuvuus on nyt minimissään, eli touhu tiivistyy vielä, en oikein malttaisi odottaa pleijareita. Tai tavallaan ehkä hetken malttaakin, juuri siksi, että kohta ollaan huippukunnossa. Eikä tässä tietysti kauaa ole ja väliin mahtuu pelejä juuri sopivasti. Ensi viikon keskiviikkona vieraina Jyp-Akatemia ja lauantaina TuTo. Eli kotimatsit jatkuvat aivan kohta.

Nyt on pakko kuitenkin vielä kerran nostaa pipoa ja sanoa että HYVÄ ÄIJÄT!

20.2.2016/ K