LEKI VEI PISTEET KOKKOLASTA

• Lehdistötilaisuus
• Ottelun tilastot

 

LIIAN KOHTELIAS ISÄNTÄ

Erinomaisessa talvisäässä päästiin pelaamaan jälleen kotikaukaloon Mestiskiekkoa. Vierailijana lauantai-illan alkutahdeilla oli pitkässä tappioputkessa taivaltava LeKi Lempäälästä. Hyytävä pakkasjakso oli tuonut Hermekselle pisteitä hyvässä putkessa, mutta lapin tundra oli viimein jäädyttänyt myös jumalrinnat ja RoKi katkaisi putken oikein tyylikkäästi. Mutta kuten sanotaan, uutta matoa keittoon, tässä vaiheessa ei voi ruveta masentumaan. Pientä värinää vielä kokoonpanoon. Ensimmäistä kertaa kotikaukalossa jäällä liigasta mukaan tullut Robert Rooba. Suoraan ykköskenttään ja katsomostahan liigamiehille luodaan tietysti paineita, mutta niinhän me kaikille. Loyals toivotti uudelta meripäädyn asemapaikaltaan joukkueet uudistetun jäälletulojärjestyksen myötä jäälle. Siitä sitten valot päälle ja peli käyntiin.

Vahtivuorossa tänään Godla. Ja hereillä saikin olla heti alusta lähtien, valkopaidat tulivat meinaan hyvällä jalalla. Toki kun pienellä rosterilla on liikkeellä täytyy yrittää ratkaista alussa, jos sattuu että loppua kohti valuu piimää pohkeisiin. Hyvin päästiin kuitenkin mekin peliin mukaan ja pikkuhiljaa oltiinkin jo kuskin paikalla. Pelin ensimmäinen alivoima selvitettiin Godlan varmojen otteiden myötä ja erä alkoi olla puolivälissä. Mainoskatkon aikana alkoi jo makkaran tuoksu kantautua sieraimiin, seikka joka puuttuu kotikatsomosta, eli kyllä lätkä on parasta livenä. Sen verran paine siirrettiin vierailijoiden päätyyn, että kyllähän tässä avausosumaa haettiin. Suotavaa tietysti että se tulisi meille, eikä jollain säkärämpyllä kaveri pääsisi iskemään. Yksittäinen valkopaita yritti Rantalaa ja Lehtoa vastaan jotain jalkakynää, mutta senhän nyt tietää miten siinä kävi. Mutta kun erää jäljellä 03.56 se iskun paikka sitten tarjottiin ja yhtäkkiä ylivoimahyökkäyksen myötä pääsi vihulainen yllättämään Godlan kasvotusten. Tilanne 0-1. Tähän loppui hiukan tekeminen, etenkin omalla alueella ja niinpä tarjottiin mahdollisuus kiemurteluun. Yksi ukko vei, muutama punainen seisoskeli fyysisesti läsnä, kaveri purjehti sektoriin ja tilanne 0-2. Aikaa maalien välissä kului vain karvan reilu kakkonen. Tästä Hermes sentään sisuuntui ja viimeisillä sekunneilla oltiin tekopaikoilla oikein porukalla, mutta vielä tuloksetta. Tauolle siis takaa-ajo asetelmista, mutta sehän sopii meille.

Neljä minuuttia menty toista erää kun joutui miettimään, että koska meille tulee ensimmäinen tekopaikka. Kyllähän se sitten luotiin, kun kaveri joutui pitkän myötä rouhimaan hiukan ylipitkän vaihdon. Tästä ei kuitenkaan sen suurempaa spektaakkelia saatu aikaiseksi. Häirikkökenttä sentään piti pelin vastustajan alueella siihen malliin, että taas joutuivat heittämään pitkän jos toisenkin. Mutta hyökkäyspään aloituksista pitäisi kaivaa voittoja kovemmalla prosentilla ja rakentaa paikkoja, niin edellisen kentän tekemä työ palkittaisiin. Hiukan omaa pelaamista hankaloitti toinen alivoima joka alkoi erän puolivälin jälkeen. Ensimmäinen puoliminuuttinen selvitettiin. Tämän jälkeen ainoaksi tilanteeksi jäi, kun kaveri sai hitaasta poikkisyötöstä ampua löysän laukauksen Godlalle lämmittelyksi. Alivoima toimi ja yhtäkkiä tämän jälkeen saatiin maalipaikkoja ihan liukuhihnalta. Alkoiko kaverilla jo jalka painaa vai lisättiinkö me kyytiä. Minuuttitolkulla kestäneen Hermespaineen aikana nähtiin osoitus siitä, miksi joskus kurinalainen pelaaminen koetaan positiivisena asiana. Aivan järkyttäviä pelimääriä pelanneet valkopaitojen runkomiehet nimittäin vaan selvittivät tämänkin erän ilman takaiskuja. Ellei tuolla pelikuormalla putoa kolmannessa kyydistä ja ellei me sitä saada hyödynnettyä, ei me tästä voittoa ansaitakaan.

Tauolla odottavan maltillinen olotila. Jotenkin oli varma siitä, että meillä jalka menee kaverista ohi, mutta niinä iltoina kun maalinteko ei maistu niin se ei maistu. Ja kun kaverin molarikin nuoruuden innolla jaksoi riehua aivan tyylikkäästi, oli tässä pelissä varsin paljon vielä auki. Mutta ei kauaa. Hiukan oli valmennus säätänyt kokoonpanoja kolmanteen, hyvä luku, nimittäin aivan ei joka vitjalta oltu nähty ehjää tekemistä. Hermespaineella erä aloitettiin ja palkintona ottelun ensimmäinen ylivoima joka alkoi ajassa 41.47. Ensimmäisen minuutin aikana rulla pyöri, toisen ei niinkään ja se oli sitten siinä. Heti tasaviisikoilla luotiin hyvä maskiheittopaikka, mutta nyt ei sitten tuurikaan ollut myötä. Rooba pääsi seuraavassa tilanteessa veskarin nenän edestä yrittämään, mutta isot verkot heiluivat, läheltä yli niinkuin vanha ohje kuuluu. Kello käy ja erä puolivälissä. Kaveri vaihtaa aivan aikarajojen puitteissa, purkaa paineen vaikka pitkällä, rikkoo mutta toisaalta lähtee kyllä sen verran hanakasti vastaan, ettei aivan yltiöpäiseen pelaamiseen voida ryhtyä. Onneksi kun tarpeeksi tarjotaan, ei voi loputtomiin olla onnistumatta. Kuntsilta hieno nousu viivasta ja kiekko oli ensimmäistä kertaa vierasverkoissa. Avustukset merkattiin Huoviselle ja Rantalalle. Tilanne 1-2. Tämä oli se muutos peliasetelmiin, joka tarvittiin. Yhden maalin johtoa jos roiskit pois, on takaiskun panoksena tasoitus. Eli nyt kaverin oli pakko pelata, siis jos meinasivat pärjätä. Maalin jälkeen kotijoukkue päästi käsijarrun irti ja nyt oli sellaista kiiltoa silmissä kuin näissä kinkereissä pitääkin. Vieraat pakotettiin hakemaan happea aikalisällä, kun kellossa jäljellä 05.49. Happea tarvittiinkin, nimittäin nyt mentiin coast to coast ja ihan täysillä. Jalat kävi ja kello myös, yhtäkkiä Ossi jo kuulutti varsinaisen peliajan viimeiselle kaksiminuuttiselle. Viimeinen minuutti, veskari pois, paine päätyyn, kiekko valkoisille, maltilla punaviivalle ja kiekko verkkoon. 1-3, aikaa jäljellä 26 sekuntia. Se oli siinä.

Niiden putki katkes, meidän syntyi. Ei taaskaan paikkojen määrästä pääse valittamaan, kaverin molarin torjunnoista kuitenkin valtaosa esti ihan oikeita maaliin menossa olleita kiekkoja. Muutamista hasardeista annettiin paikat, jotka vieraat käyttivät hyväksi. Yleisöä 878, eli ihan hyvä tunnelmakin oli tarjolla. Johtuipa tappio nyt sitten ihan mistä hyvänsä, kurssi on vaan pakko kääntää ja mielellään nopeasti, sillä ei liene mikään salaisuus, että se kahdeksas paikka ei vaan käy. Onko ketjujen viimeaikainen eläminen enemmän huono kuin hyvä, en tiedä. Kuitenkin peli on hiukan muuttunut voittoputken viimeisen ottelun jälkeen. Toisaalta siltähän se aina tuntuu, vaikkei mikään muuttuisikaan. Haasteita on, myös niillä joilla ei ole mailaa kädessä kun pelataan. Viimeiset kaksi ottelua sarjan häntäpäätä vastaan ja molemmista kuokkaan. Seuraavassa kotiottelussa, joka muuten vasta kahden viikon päästä 6.2. vastaan tulee RoKi, eli siinä on sitten pieni kasvojenpesun paikka. Sitä ennen ei joukkue kuitenkaan voi juurikaan huilata, sillä ohjelmassa on pelit Vantaalla, Heinolassa ja Jyväskylässä. Maukas kolmikko. Vantaa muutaman pisteen edellä, Heinola ihan kannassa kiinni ja Jyväskylä niin kaukana takana, että tilastotappiota ei saa ottaa. Näitäkin otteluita voi jännittää Fan seatin kautta ihan kotisohvalla tai vaikkapa Amarillossa, jossa kenties pöytäseuraksi löytyy alkajaisiksi mehevä burgeri. Kahden viikon päästä sitten ollaan viimeistään paikan päällä ja mitäs jos muu yleisö haastais siinä pelissä Loyalsin vanhassa kunnon mölykilpailussa. Onnistuuko? Uskallatteko? Se on pakko tulla katsomaan kahden viikon päästä lauantaina.

23.1.2016/ K