HERMES – JYP-Akatemia 4 – 1 (0-1, 1-0, 3-0)

 LOPPUA KOHTI KIIHTYEN

Kevyessä sohjossa oli vaihtoehtona lähteä kaupungille hamstraamaan lanttulaatikkoa tai sitten jäähallille nauttimaan kiekkoillasta. No olipa taas vaihtoehtoja. Vieraana toista kertaa Kokkolaan tällä kaudella matkustanut JYP Akatemia. Kotijoukkueella takana keskiviikon puheita herättänyt niukka tappio Keuruulla, eli nyt sitten oltaisiin jälleen voiton paikassa, koskapa nämä niistivät meitä viime vierailullaan jatkoajalla. Pientä elohiirtä rosterissa, mutta ei mitään mystistä.

Vahtivuorossa Kuusela. Ensimmäinen vaaran paikka nähtiin, kun kaveri avasi muutamalla nopealla syötöllä ja parilla vikkelällä jalkaparilla läpiajon, mutta tolppa sisään tolppa ulos. Tällä kertaa jatkettiin rankkarin kautta tasalukemissa. Miten voi antaa rankkarin jos kaveri saa laukauksen aikaan? No, mitä se mulle kuuluu, jatketaan peliä. Ajassa 03.29 vieraat sitten naputtelivat irtokiekon jostain sisään ja tilanne 0-1. Kahdeksan minuutin huitteilla ensin karmea harhasyöttö omissa, jonka Kuusela selvitti. Tästä toiseen päähän ja kotijoukkueen pelaajan loukkaantumisesta johtuneesta pienestä keskustelutuokiosta kun oli selvitty, jatkettiin tasaviisikoin. Puolivälissä Hermeksellä hyvä painevaihe päällä, Lehdon oiva heitto maalille päästiin ohjaamaan, mutta tällä kertaa kohti molaria. Sitten meidän ukko läpiajossa koukkuun ja ylivoimaa. Loyals hakkasi tahtia ja mentiin hyvällä sykkeellä kohti maalia, mutta ensimmäisen minuutin valkoinen kesti. Toinen minuutti puskettiin yksin ja annettiin vähän keskinkertaisia syöttöjä, jotka kaveri poimi ja purki. Paine kuitenkin jatkui ketju ketjulta, eiköhän tähän maali vielä tehdä. Minuutin verran pelattiin kuudella, mutta vähän turhan ahnaasti maalille mentiin ennen kiekkoa ja siitä katko. Ylivoimalla kuitenkin saatiin hakea toistamiseen tasoitusta. Ensimmäinen minuutti kului kuin siivillä, ilman sen kummempaa. Toiselle saatiinkin sitten melkein maali. Ainoastaan pieni nyppylä jäässä nosti Rajalan passin juuri sen verran yli Kivilahden mailan, ettei kirjureiden tarvinnut vielä piirtää meille ensimmäistä. Erän loppuun otti toki vierasvahti muutaman viileän kopinkin ja niiden avulla tauolle lähdettiin maalin perässä.

Toista mentiin reilu minuutti, kun päästiin näyttämään omaa alivoimaosaamista. Olipas ponneton ylivoima. Heti jäähyn loputtua meinattiin jo kolmeykkösellä päästä paikoille vaan ei. Tästä jatkettiin saman tien toisella alivoimalla, liikaa miehiä jäällä. Mutta ellei kaveri ylivoimaansa petraisi oikein urakalla, ei tässä mitään hätää kyllä olisi, eikä ollut. Ja mitä teki Väkelä? Katsoi että alkaa kaverilla olla jo vaihtoon menon aika ja taklasi tyylikkäästi valkopaidan laidan yli. Tästä tasaviisikoille ja heti oma paine päälle. Mainosten jälkeen pelattiin yksi sekovaihto omissa ja tästä jatkettiin tasavajaalla. Joskus lisätila kentällä kangistaa, mutta näillä joukkueilla kyllä mentiin vauhdilla. Ja sitten tilaa tuli vielä lisää, kun päästiin hetkeksi neljällä kolmea vastaan. Se yhdeksän sekuntia kului heti, mutta toki siitäkin ylivoimalla mentiin eteenpäin. Hyvää pyöritystä ja paikkojakin, mutta maalia jouduttiin odottamaan tasaviisikoille. Ajassa 32.42 tasoituksen iski vihdoin Huttu. Kivilahti ja Ikonen myös pisteille. No niin, nyt vaan samaa rallia ja seuraavalle tauolle sitten etumatkalla. Akatemia kaivoi oman pelinsä kuitenkin kasaan ja meillä meni taas paikoin vähän kuljetteluksi. Erän loppuun saatiin kuitenkin vielä kokonaista 20 sekuntia ylivoimaa, kun meidän ukon mailaa hakattiin kuin savotassa konsanaan. Ei maalia, mutta tasanumeroissa tauolle ja tasatahtia nytkyttäen makkarajonoon.

Kolmannen erän alkajaisiksi nähtiin Amarillon kiekonheittokisassa napakymppi, joka kilkattiin tylysti pois voittokiekon tieltä. Raakaa kilpaurheilua, jossa reilu peli on tuntematon käsite. Itse ottelukin jatkui. Monesti jos on huonot kaksi erää, nähdään hyvä kolmas. Ja nyt kun oli nähty kaksi viihdyttävää erää, nähtäisiin varmasti hyvä kolmaskin. Ja meillähän siis alkuun se loppu ylivoimasta. Nyt nähtiin sitten se monesti niin epäonnisen pakin luistimen juhlahetki, kun Lehdolle suunnattu syöttö kääntyi ohi lavan. Mutta nähtiinhän me maalikin. Tästä hetki ja kelloon jäi aikaa 18.35, tilanne 2-1. Kumipalan niittasi verkkoon Appelgren. Tehoille myös Franssila ja Kapitän. Kotijoukkueen painetta jatkui maalinkin jälkeen hetki, mutta sitten oli kaverilla parin minuutin momentum. Tämä päättyi tosin meidän ylivoimaan. Nyt unohdettiin Rajala tolpalle norkoilemaan. Tämän pani merkille Juntheikki, joka pisti kiekon lapaan, saatuaan ensin pidennetyn lätyn Kivilahdelta. Näin tehdään ylivoimamaaleja, tällä kertaa mallia 3-1. Aika tarkalleen puolivälissä Kuusela torjui kilpikiekon verkkoihin ja mentiin mainoksiin. Voittohan oli varma, eli nyt sitten maalieron kimppuun. Kivilahdella olikin heti pari paikkaa, läpiajo ehkä näistä maukkain. Sitten kaverilla pieni paine, josta ei muuta mainittavaa kuin ajankulua. Kotijoukkueelle aikalisän kautta pikku happihetki. Tänäkään aikana ei tarvinut istua mökönä, koska Loyals lauleli rytmikkäästi ja tarttuipa sieltä jokunen rämistin katsomostakin mukaan. Liikkukaa ihmiset siellä, pysytte lämpimänä ja saadaan möykkää mökkiin. Reilu kakkonen jäljellä ja olihan lähellä ettei Salo päässyt nostamaan kiekkoa pussiin, mutta tästä tilanteesta valkopaidat selvisivät tuurilla ja kaatumisella. Varsin tylsää tuntui olevan meidän molarilla, siksipä alkoi pelata välillä pakin paikkaa. Mikäs siinä kun mailapeli toimii. Ja sitten mentiinkin viimeistä minuuttia. Kaveri tietysti sai jotain paineen näköistä, mutta ottelu kuitenkin päättyi kotijoukkueen ansaittuun voittoon. Mutta ei 3-1 vaan 4-1, kun kiekko osasi tyhjään maaliin kuusi sekuntia ennen loppusummeria. Viimeisenä kiekkoon osui Nättinen ja sitä ennen Jääskeläinen sekä Ikonen.

Hyvä peli. Viihdyttävää, vauhdikasta ja silleen. Eikä täydet pisteet luonnollisesti koskaan osaa harmittaa. Seuraavaa kotipeliä joudutaankin odottelemaan piiiitkään. Vasta 16.12. pelataan, kun saadaan joulun alkupaloiksi Jokipojat. Pelitauon aikana juhlitaan pikkujouluja, stressataan pakettinarujen kanssa ja nautitaan kenties pikkuhiljaa lumen tuovasta talvikelistä. Ollaanpas sitten valmiita viimeiseen peliin ennen joulua, koska silloin tarvii huutaa lumet katolta. Joukkueen ohjelma on toki tässä välissä pelipainoitteinen, vieraskiertueen muodossa. Seuratkaapa mediasta niin pysytte kartalla. Ja Jokipoikia vastaan sitten tonttulakit päähän niin saadaan Joulun tunnelmaa oikein viimisen päälle.

4.12.2015/ K