HERMES – SaPKo 1 – 3 (0-1, 1-1, 0-1)

 TAUOLLE

Jos perjantaina meinaa töissä jo ote herpaantua raskaan viikon jäljiltä, kannattaa käydä vilkaisemassa netistä vaikkapa Hermes-sivuilta uutisia. Sieltä pääsee katselemaan joukkueen tempauksia, kuten haastekisavideoita. Suosittelen. Hermeshän löytyy muuten sieltä facebookistakin, eli jos olet niitä harvoja joilla on oma netti niin tykkää, jaa, tutustu. Perjantaiseen illanviettoon oli jäähallin käytäville raahautunut vieraita Savonlinnasta. Sehän on muuten myös varsin perinteikäs kiekkokaupunki. Ja kun meidän puitteet on hyväksi todettu, niin pelimiehetkin haluaa käydä täällä kylässä. Tällä kertaa aitiopaikalta pääsi omiensa joutumista Hermeksen hampaisiin seuraamaan pyttykerhon maalivahti vailla vertaa, eli Jarmo Myllys. Onneks Jamo ei enää pelaa, eihän meillä olis ollu mitään saumaa. Kun joka iltana pitää löytää joku pelin lisäksi jännitettävä asia, niin tänään se oli meidän kellotaulun toimiminen. Ainakin alkulämmittelyn aikana se vilkkui kuin ne Tokion valot, sikäli mikäli tuokaan fraasi paikkaansa pitää. No, onneksi hallilla on aina apu lähellä ja niin saatiin valolaatikkokin toimimaan.

Melkein ehjän kotijoukkueen maalipelivuorossa tänään nuoremman kaartin edustaja, Denis Godla. Pitkästä aikaa oltiin muuten saatu vieras joka oli todella hyvällä jalalla mukana heti alusta alkaen. Vahinko-ohjauksesta sai Ikonen kiekon suoraan nokkaan, mutta omin jaloin hakemaan laastaria eli ei sen suurempaa hätää. Sama ukko varsin monesti edessä, mutta eihän se huono merkki pakissa ole vai mitä. Sen verran toki huomioitava, että pleijareissahan noissa paikoissa se kiekko syödään, mutta nythän mennään vasta runkosarjaa. Seuraavaksi sitten Appelgren jään pintaan kun housut jäi kaverin juuri sulkeutuvan vaihtoluukun väliin. Kaikkea sitä. Ei tästä sen pahempaa seurannut, koska hetken päästä mies jo lähti pelaamaan alivoimaa. Kylläpä liikkui kiekko valkopaitojen ylivoimassa, mutta Godla oli nopeampi. Kun jälleen kärkikarvauskin onnistui, päästiin tasaviisikoille ilman takaiskua. Ja sitten esitti Lehto sellaisen maalitekoyrityksen, että huh huh. Oli vauhtia sekä kynähyppyä ja tuosta jos olisi maali vielä tullut niin johan olisi ollut temppu. Kotijoukkue alkoi muutenkin päästä juoneen mukaan ja ruvettiin saamaan kiekkoa kohti oikeaa maalia. Mitäs nyt, kaverille neljä kakkonen. Näitä ei kyllä saa antaa enempää, tilastomatematiikka nimittäin lyö muuten kynsille. No, seuraavana sitten kaksi ykkönen ja tästä ei enää selvitty. Mitä minä just sanoin. Minuutin yli puolenvälin ja tilanne 0-1. Peli jatkuu, ei tämä vielä hetkauta. Hallin ainoita putkivalojakin yritettiin saada vaihdetuksi takalaittoman muodossa, mutta onneksi ei osunut. Olisi satanut päätykatsomoon sirpaleita. Vaihtorytmi oli varsin kurinalaista, eli tiedossa oli peliajan minimikesto. Niinhän se on, että turha tätäkään asiaa on yrittää siinä vaiheessa saada kuntoon, kun ollaan jo vyötäröä myöten hapoilla. Vierasvahdin pikku soolo avasi paikan, jonka mies itse paikkasi. Vielä rutiini kilpiohjuri meidän päähän ja tauolle maalin perässä. Mustikkakeittoa ja makkaraa tarjolla, vähän riippuen satuitko olemaan pukukopissa vai katsomossa.

Toiseen erään lähdettiin kotijoukkueen hallinnassa. Tätä hiukan tasattiin jäähyllä ja pienen munkin kautta, mutta kuitenkin, tilanteeksi 12 sekunnin jälkeen 0-2. Vieraiden seuraava maali oli tolpan verran sivussa, eli ei kovin kaukana. Tästä eteenpäin oltiinkin hetki ottavana osapuolena, mutta rupesihan se peli taas kulkemaan, edes jollain tapaa. Sitten kohahtivat kaikki, onneksi myös vastustajan hyökkääjä. Sai meinaan Godlan nenän eteen meiltä niin namusyötön ettei paremmasta väliä. Onneksi huitaisi sen verran hutin, ettei edes lunta irronnut kiekon päältä. Mainosten jälkeen jatkettiin ja Kivinen pääsi irti. Ensin hyvä taklaus ja suoraviivainen ajo maalille, jonka vastustaja katkaisi sillä seurauksella, että saatiin ylivoima. Ei merkintöjä, mutta tilanne jatkui ja jälleen heti jäähyn jälkeen tehtiin maali. Westermarckilta oiva laukaus. Alustusta Franssilan ja Huovisen toimesta. Pelattu 33.22, tilanne 1-2. Tästä ei kauaa menty niin oltiin alivoimalla. Tuomiosta ilmeni hiukan kritiikkiä, mutta päätös oli ehdoton. Alivoima kesti ja tästä sitten eteenpäin. Nyt täytyy sanoa, että maalieduskiekoille ja vapaille mailoille mentiin kunnolla. Pari kertaa kaverilla oli jo tyhjä rysä edessä, mutta siivousryhmä teki työnsä mallikkaasti. Kakkonen ennen loppua, meni miehiä pitkin jään pintaa, mutta tässä ei ollut jäähyn arvoista rikettä. Viimeisellä minuutilla meidän ykkönen laittoi vieraspäätyyn jo varsin hyvän myllyn päälle, mutta tauolle mentiin jälleen maalin perässä. Tiukkaa on, mutta niin näytti olevan muillakin paikkakunnilla, eli kun on ollut tasaisesta sarjasta puhetta niin eipä ihan joutavia ole haastettu. Sen verran jouduttiin painimaan jyrän alla, että energiavajeen ehkäisemiseksi maistui tuore pulla ja höyryävä kupponen kahvia.

Kolmatta erää mentiin melkein kolme minuuttia ennenkuin päästiin kunnolla alueelle. Kyllä tänään oli hyvä vastus ei voi mitään. Sen verran kuitenkin Hutun pyörittelyyn meni niiltäkin hermo, että päästiin ylivoimalle. Ei maalia, mutta heti perään uusi sauma. Sama mies takaisin penkille. Olipas hölmö jäähy kaverilta. Ensimmäinen minuutti pyöritettiin hyvin, osittain kaverin avustuksella. Toinen minuutti olikin vähän verkkaisempaa tekemistä ja niinpä oltiin tasakentällisillä, mainoskatkolla ja 11 minuutin päässä erän päätöksestä. Seuraava maali ratkaisee? Kenties, mutta se piti meidän tehdä joka tapauksessa. Kaverille harmittomasta paikasta toinen tolppa ja sitten meille kakkonen ja vielä kymppikin. Voi kerta kaikkiaan mitä alivoimaa, jäähy pelattiin pois helposti. Sitten aivan karmeita tilanteita omissa. Onneksi hiukan edes pomppi meillekin. Lehdon veto, ripari, ei. Suunta on oikea ja meteli yltyy. Vitonen jäljellä, neljä, kolme. Hyvä kiekonriisto, mutta kaveri selvittää. Jäljellä 02.17, Hermes aikalisä. Olipa hyvä tauko, pääsi pumppukin taas rytmiin. Hyökkäyspään aloituksesta kaverille ylivoimahyökkäys, Godla selvittää. Viimeinen minuutti, veskari pois, kiekon menetys, naulaako kaveri tyhjiin, ei, pitkä kiekko. Aloituksesta karmea mylläkkä ja niin vain valkoinen rikkoi. Kaksikymmentäkaksi sekuntia, kahden miehen ylivoima. Purkukiekko keskialueelle, vielä syöttö ja kiekko reppuun. Tilanne 1-3. Tämä päättyi tähän.

Tänään kaveri oli hyvä ja tarjosi reilun vastuksen. Aina ei voi voittaa, muuten tästä tulee tylsää. Seuraavaa peliä joudutaankin sitten odottelemaan ihan liian kauan, eli kaksi kokonaista viikkoa. Vieraspelienkään osalta ei ole paljoa helpotusta tarjolla. Onneksi vähän hiukopalaa saadaan maajoukkueen pelien muodossa. Jos isoa tietä tulee kuljettua, niin nuorethan pelaavat harjoitusturnauksen Tampereella ja Hämeenlinnassa. Ai mikä oiva mahdollisuus koko perheen pidennetylle viikonlopulle. Meidän onneksi seuraava kotipeli on perjantaina 13 päivä marraskuuta kello 18.30. Ai miten niin onneksi? No, se on Jukurien virallinen epäonnenpäivä ja just ku ne tulee tänne. Kylläpäs sattui.

30.10.2015/ K