HERMES – Peliitat 3–2rl (2-0, 0-1, 0-1)
Perjantai-ilta ja sää mitä todennäköisin. Ilmeisesti kaikki eivät kuitenkaan olleet saaneet pelilupaa illan peliin, siihen malliin tuntui olevan liikenteessä meininkiä. Aivan kuin John Waynen pahimmissa karjanajokohtauksissa. Rauhassa siellä ratin takana ihmiset, kohta on taas liukastakin ja aina on liikkeellä myös niitä pikkuihmisiäkin, joiden päälle ei saa ajaa. Tulkaa kiekkopeliin purkamaan intoa kannustamisen muodossa, täällä on vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin, osittain jopa hallitusti.
Jos nyt taas hiukan palataan jään pinnalle, niin tänäänhän oli sitten sen kotivoiton paikka. Keskiviikon rankkarit oli kelattu ja pikku palauttelulla haettu taas pää pystyyn uutta vastustajaa kohti. Ne oli joutuneet ajamaan loppumatkan vasta-aurinkoon, eli voittohan oli melkein jo valmiiksi taputeltu.
Kotijoukkueen osalta pelivuorossa Kuusela, luukkuvahtina Godla. Kaverin kapteenilla oli sen verran kiireitä, ettei käynyt Nättistä kättelemässä, mutta onneksi tuomarit sentään olivat paikalla. Eka minuutti meille sitten sai kaverikin välillä kiekon. Ensimmäistä kertaa pöytäkirjalle mentiin kun tuomarilla oli jo käsi pystyssä. Se tosin oli ennakoitua viittaamista, sillä Westermarckin ja Hutun rakentamasta rebound-tilanteesta iski Kivilahti kiekon pömpeliin. Peliaikaa jäljellä tältä erää15.31 ja tilanne 1-0. Keskelle mentiin ja siitä meidän päätyyn. Kun ei päästetty kaveria ampumaan järkkäsi Kuusela itse niille paikan, että sai ottaa yhden lämppärikopin. Pienen Hermespaineen jälkeen rakenneltiin sitten yhtäkkiä omiin tilanne, jossa tuomari päätti kilauttaa kaverille, mutta eihän se videollakaan mikään maali ollut. Peliä jatkettiin ottamalla taas ote ja katsomo kannusti reippaasti myös vierasvahtia, kuten hyviin tapoihin kuuluu. Kun kahdeksan minuuttia pelaamatta, otti kaveri klassisen turhan hyökkäyspään kulmassa vihelletyn kiinnipitämisjäähyn. Minuutti tuhrattiin, sitten hyvä laukaus pikku pyörityksen jälkeen. Juuri kun jäähy loppui yritti valkoinen vielä tehdä oman maalin, mutta ei onnistunut. Toinen sauma saatiin melkein heti perään kun kaverilta meni hermo. Ja tulihan se maali sieltä meidän Villelle. Kaverin vähän laiskaa katselua ja Tikan sekä Juntheikin kautta kiekko tekopaikalle. Erää jäljellä kaksi ja puoli minuuttia, tilanne 2-0. Kolmattakin päästiin yrittämään muutamaan otteeseen, tolpankin muodossa. Viimeisillä sekunneilla vielä meille kakkonen. Mutta tämähän oli meidän erä, hyvä erä.
Sitten toiseen, alivoimaa jäljellä 1.44. Kun erää oli menty tasan minuutti, taululle kirjattiin 2-1. Ja heti aloituksen jälkeisestä tilanteesta lapa naamaan, josta meille ylivoima. Ensimmäinen porukka sai samaan tilanteeseen parikin kohahdusta, mutta ei sen kummempaa. Toinen yv-vitja kohautti kerran omissa maalintakaisella puheterapiahetkellä, josta toki selvittiin. Sitten oltiinkin tasaviisikoilla. Menipä nopeasti muuten nuo minuutit. Kaveri alkoi kuitenkin hiukan odotetusti päästä peliin mukaan, mutta harrasti väkivaltaa josta meille ylivoima, jolla rakennettiin maltilla pari paikkaa. Helpolla ei tänäänkään päästy, onneksi sentään mainoskatko katkaisi kaverin pienen painehetken. Lisäosumaa tarjottiin kaksykkösen muodossa, mutta tällä kertaa ei laukaus yllättänyt vierasvahtia. Kasi ennen taukoa meille sitten vuorostaan alivoimaa jonka ensimmäisellä minuutilla meinasi Kivilahti päästä nokikkain vierasvahdin kanssa pariinkin otteeseen, eli tästähän voidaan päätellä, että alivoima oli vähintäänkin hyvälaatuista. Eikä toiminta juurikaan muuttunut toiselle minuutille ja niinpä tilanne normalisoitui. Rajala rakensi kuin varkain Juntheikille aivan maagisen paikan, mutta jotenkin niiden veskari selvitti tilanteen, vaikkei kiekon olemassaolosta ihan selvillä ollutkaan. Viimeisellä minuutilla tarjottiin vielä unelmapaikkaa paluukiekosta, mutta tauolle mentiin maalin johdossa.
Jokohan nyt kolmas olisi vihdoin se viimeinen? Sen selvittämiseen oli varattu 20 minuuttia aikaa. Eka vitonen meni niin pelin tiimellyksessä jännittäessä, ettei saanut katsetta irti kentästä. Kello pysähtyi sitten jäljellä olevaan aikaan 13.45, valitettavasti tasoituksen merkiksi. Kaveri piti otetta ja kerran jo meinasi sydän pysähtyä, mutta onneksi ohjaaja ei kerennyt paikalle. Alivoimalle sen sijaan jouduttiin, mielestäni kyllä tuomarin ei joukkueen laskuvirheen takia, mutta kukapa mua kuuntelis. Tähän alivoimaan heräsi viidenneksi pelaajaksi Loyals ja niinpä tilanne selvitettiin porukalla ilman takaiskua. Seuratkaapa muuten punaisen vitosen touhuja, tulee meinaan taklauksia ja miehekkäitä, sääntöjenmukaisia kurinpitotoimia maaliedustalla. Kahdeksan minuuttia ennen loppua mentiin viimeisiin mainoksiin. Peli piti nyt ottaa takaisin näppeihin ja kaivaa ne kolme pinnaa. Pieni oman alueen hortoilu johti ainoastaan Kuuselan varmaan liimaukseen. Ja heti perään kolme sellaista pelastusta joita pakit toivovat, kun on oma kartta rutussa. Tilanteita alkoi tulla sitä mukaa, että nyt haettiin voittoa molemmin puolin. Meidän pakeille tarjottiin maukkaita vastakiekkoja ja kyllä alkoi lämärit viuhua, nyt ei säästelty. Ja niinkuin kiekkomatsiin kuuluu, ei muutenkaan annettu enää periksi, tästä palkinnoksi pikkukakkoset molemmille ja meidän etu, eli tasavajaa. Just ku pääsin kehumasta niin kaverille kolmeykkönen, mutta ehei, Kuusela nappasi marjan, hörppäsi mehua ja katseli että mistä seuraava tulee. Pikku hetki peliä ja arvatkaas mitä sitten tapahtui? Joo, jatkoajalle mentiin. Tätä menoa meidän kellotaulusta loppuu kyllä patterit ennen joulutaukoa.
Toista pistettä lähdettiin hakemaan ja nyt piti muistaa pari juttua. Ollaan pelin alla ja tehdään maali. Yksinkertaista, eikö vain. Kaveri vei ekan minuutin me toinen ja kolmaskin. Viimeisillä sekunneilla Rajala heilutti verkkoa, ulkopuolelta ja oli vielä toistamiseen nokikkain veskarin kanssa, joka aavisti oikein ja kaatui kiekon tielle. Kyllä koetellaan, mutta älkäähän huoliko. Jossain vaiheessa se nyt vähän tiputtava maalihana aukeaa ja on vastustajien vuoro turhautua. Niin vain mentiin loppuun asti jälleen eli vuorossa rankkarit.
Peliitat aloitti ja kämmäsi. Lehto, ei maalia. Seuraava vierailija onnistui, tosin hidastettuna. Kun Koskinen epäonnistui, oli seuraavalla vierailijalla mahdollisuudet ratkaista peli, mutta ei vain mene. Juntheikki vei sitten veskarin kahville melkein yläparvelle asti ja tasasi osumat. Käännetyn pariajon aloitti Huttu, ei maalia. Eipä onnistunut kaverikaan, eli Juntheikki pääsi uudelleen kokeilemaan, tällä kertaa laukaus, joka ei uponnut. Kun seuraava vastustaja luisteli makoilevan Kuuselan kautta nurin oli Nättisen vuoro. Ei maalia. Seuraava vastustaja ei osunut edes sinne päin. Franssila sen sijaan alkoi jo kaivata iltapalaa ja nähty veivi oli kyllä kaivettu jostain maalintekijöiden ihme kikkakirjasta. Näitä varten rankkareita ammutaan. Ja kun Kuusela hoiti seuraavan, jäi lisäpiste Kokkolaan.
Tulihan se sieltä vaikka taas vaikeimman kautta. Parhaille palkinnot, eli tällä kertaa maalivahdeille. Oliko meidän paketti taas vähän parempi sinne omiin päin pelatessa? Sanoisin että oli. Ja nyt tuli viivasta laukauksia, tarvii vaan vielä saada ne omat mailat sinne irtokiekoille terävämmin. Niin tai saahan toki ampua suoraan pesäänkin. Yksi jo hetken poissaololla loistanut piirre pakkien pelaamisessa on ohilaukaukset rumpuun. Tai sitten minulla alkaa muisti pätkiä, mutta mielestäni nyt haetaan vetopaikkaa fiksusti keskisektorista. Ja mikäs siinä, kun se vaatii vain jalkoja sekä öögaa ja niitä meidän pakistosta löytyy. Hyökkäyspäässähän saadaan kaikkien kolmikoiden toimesta tohinaa aikaiseksi. Ja kun arvostellaan jonkun ketjun tekemistä, niin tarvii huomata, että eihän ne kaikki voi olla samanlaisia. Maalipaikkoja tuntuu tulevan eri tyyleillä ja sehän kertoo kuitenkin sen olennaisen, eli touhun tarkoitus on oikea. Tästä matka jatkuu ja viikon päästä mitataan Hokin kunto Kokkolan jäähallissa. Peli alkaa tutusti 18.30. Hallissa on alkanut syntyä kiekkotunnelma, makkaraa riittää kaikille, kahvi on tuoretta ja seura hyvää, eli peilistä ei pitäis löytyä ketään, sen pitäis olla hallilla.
9.10.2015/ K