HERMES – KeuPa 3–4 rl (2-3, 1-0, 0-0)
Muutaman hyvän pelin jälkeen oli viimein se voittokin kairattu. Kun vielä rosterimuutosten myötä oli mahdollisuus nähdä uusia tähtiä, alkoi hallin nurkilla pyöriä porukkaa jo hyvissä ajoin. Kirkkaassa syysauringossa joutui silmiä vähän siristelemään, mutta niin vain ovista selvitettiin kaikki 917 katsojaa sisälle, vaikka hiukan tänään kyllä jonotusajat venähtivätkin. Perus kiekkofanin taikauskon pohjalta oli vankka uskomus siitä, että osa alkukauden pelien takkuilusta oli johtunut osittain jostain mystisistä jutuista. Siksipä piti palata vanhoihin rutiineihin ja heti alkajaisiksi varmistaa kahvin laatu. Kaikki keinot piti käyttää, jotta voittoputken päästä kuljettaisiin eteenpäin.
Tiukkojen tappioiden jäljiltä voittokantaan pääsy oli salakavalasti jälleen luonut voittopaineita senkin uhalla, että illan vierailija oli kurittanut meitä aivan hetki sitten oikein kunnolla. Onneksi paineita oli luotu ainoastaan parvelle, sillä kopissa tämmöisille asioille ei varmasti painoarvoa annettu. Alkulämmittelyssä huomio kiinnittyi tietysti etenkin uuteen maalivahtiin. Slovakian U20-paidassa maataan edustanut MVP-nuorukainen oli herättänyt keskustelua kunnanrajojen ulkopuolellakin ja sehän passaa meille.
Tänään tolppien väliin siis Denis Godla. Kuusela luukkuvuorossa. Onko tässä sarjan kovin veskarikaksikko vai muuten vaan paras? No pelataas nyt välillä. Alku oli kotijoukkueen rynnistystä, eli juuri sitä mitä odotettiinkin. Kaverin veskarilta kokeiltiin ensin kaukonäkö heittämällä keskiviivalta lerppu kohti. Meinas muuten mennä eli oliskohan jäänyt lukulasit päähän. Lyhyen hallinnan jälkeen saatiin järkättyä kotivahdillekin koppeja kun pakka hiukan sekosi. Vitosen jälkeen sitten puhallettiin meille kakkonen, jonka aikana se maskimies sai sitten olla taas aivan vapaana, 0-1. Maalin jälkeen lyhyt hermostunut vaihe molemmilta, ihme kaarisyöttöjä ja liirailua, mutta sitten olikin jo tasoitus lähellä kun saatiin paketti kasaan. Hetki tästä ja hyvillä siirroilla rakensi meidän ykkönen pari todellista herkkupaikkaa. Kun seuraava ketju jatkoi samaan malliin, oli valkopaitojen pakko rikkoa ja meidän vuoro ylivoimailla. Yhden viheltämättömän maalineduspoikkarin, hyvän pyörityksen ja tarkoin harkitun, epäonnistuneelta laukaukselta näyttäneen kiekonsiirron jälkeen kello pysähtyi tasoituksen merkiksi. Maalin tekijä Huttu, tehoille myös Rajala ja Ikonen. Pelattu sekunnin reilu coopperi. Vitonen ennen erän loppua salomonit ja tasavajaalla kentälle tilaa. Heti järjestyikin Hutulle läpiajon poikanen, joka katkaistiin raukkamaisesti kampilla. Näin oltiin 4-3 ylivoimalla. Maalin edustalla päivystäneelle Rajalalle tarjoiltiin paikkoja molemmin puolin, mutta vielä ei verkko heilunut ja pikkuhiljaa oltiin taas tasaviisikoin puuhissa. Maltillista hallintaa oli kuitenkin ylivoimalla ja sehän lupaa hyvää myös jatkossa. Kun erän viimeinen kaksiminuuttinen pyörähti käyntiin, pisti kaveri blokin kautta maskin takaa kiekon verkkoon. Taululla 1-2. Ei ne voi oikeesti vaan saada seistä siinä molarin edessä niinku karkkikioskin jonossa. No, tilanne kuitenkin minuutin päästä jo 1-3. Nyt en kyllä ymmärrä mitä tapahtui, mutta sepä selviää varmaan videolta. No, kun aletaan maalailla niin sitten soitellaan molemmin päin. 45 sekuntia ennen loppua Westermarck tinttasi kilauksella kavennuksen Väkelän esityöstä. Olihan kummallinen loppuerä, mutta sekin saatiin pelattua ja tauolle maalin takamatkalla.
Toiseen erään lisättiin hiukan fysiikkaa, tosin vain alkuun. Ensimmäisten minuuttien aikana vierasvahti tarjoili pari sokkosyöttöä päädyssä, mutta näistä ei sen kummempaa. Ylivoimaa päästiin pelaamaan muutaman minuutin kohdalla, mutta ensimmäistä laukausta odoteltiinkin sitten puolitoista minuuttia. No, ainahan siellä on se alivoimaporukkakin jäällä. Eikä sitten tasaviisikoin pelattu kuin hetki, kun vuorostaan meidän ajantappajat jouduttiin laittamaan kehiin, syynä hyökkäyspään vahinko, mutta kampitus silti. Tuon kaksiminuuttisen aikana parempi paikka kotijoukkueella. Erän puolivälissä ensin hyvät paikat molempiin päihin ja sitten meille alivoima, ehkä hiukan kevyesti, mutta silti täysi kakkonen taululle. Kaveri piti kiekkoa hyvin, mutta saahan sitä pitää kun ei pääse paikoille. Tästä selvittiin kunnialla, mutta peliä ei saatu ihan heti pakettiin. Mutta kun saatiin, niin olihan maali. Erää jäljellä 05.50, tilanne 3-3. Kivilahden ja Franssilan rakentamasta paikasta tälläsi Westermarck sellaisen vedon, että tuota kannattaa harjoitusmotivaattorina katsella toistekin. Tämän jälkeen sitten karmea tilanne omissa, mutta ei onneksi tilastojen valossa. Muttei tämä meidän poikia paljoa hämännyt, vaan toiseen päähän pelattiin reilun minuutin maalipaikkakooste. Jossei ihan haissut, niin ainakin vähän tuoksahti, että tässä erässä vielä maalailtaisiin. Tulihan tästä kiekkopeli kun saatiin pohkeet auki. No se maali jäi vielä tähän erään näkemättä ja jotta kolmannen jaksaisi, niin pakko oli tankata. Ja mikäs siihen paremmin soveltuisi, kuin sopivasti grillattu energiapatukka sinapilla. Toisaalta, kun meinaavat Raideristakin tuoda nostalgiaerän myyntiin, niin menköön sen kunniaksi sitten tuplana.
Pikkujunnut reippailivat kiekonheittokisan päätteeksi jään tyhjäksi ja päästiin kolmanteen erään, vaikka tovin vaikutti siltä, että vastustaja oli jo lähtenyt kotiin. Tulivat kuitenkin viimein jäälle. Tarkemmin kun ajattelee, niin voihan tuossa kopissa olla, ettei koutsilta tarinat lopu, eli ei ihme jos vähän menee aikaa joskus ihan vaan höpötellessä. Niinkuin täälläkin taas, pahoittelut siitä. Kotijoukkueen pillin mukaan tanssittiin ensimmäinen vitonen, joka muuten pelattiin todella hätäisesti läpi. Parin katkon jälkeen mentiin taas, eikä vierailija ainakaan mitenkään kummoisesti kuskin paikalle päässyt. Nyt vaan pitäisi saada se johtomaali. Ylivoima tarjosi tähän oivan tilaisuuden. Kaverin alivoima pelasi vielä todella kurittoman ensimmäisen jakson, mutta tätä ei päästy hyödyntämään. Kun joukkueet tulivat tasalukuisiksi, meni kyllä ihan selkeä kamppi läpi ja Loyals huomautti asiasta, mutta tällä kertaa ei viivelapanen noussut. Mainoksien kautta erän jälkimmäiselle puoliskolle. Tässä vaiheessa ei muuten kaverilla vielä yhtään oikeaa laukausta. Toivottavasti Deniksellä oli lämmintä kaakaota pullossa, ettei tuu nuha. Oli muuten aika positiivista huomata, että vaikka vastustaja yritti selkeästi päästä meidän kultakypärän ihon alle, ei pokeri pettänyt. Sitten heitti meidän molari vuorostaan sellaisen avauksen, että normaalisti kotkankatseella tilanteita tyynesti seuraileva veskarikoutsikin kaivoi muistikirjan esiin. Onneksi tilanteesta ei muita merkintöjä saatu aikaiseksi. No, sattuuhan näitä. Ja kun viimeistä neljää minuuttia mentiin, lähes taukoamattomassa Hermespaineessa, oli valkopaitojen ainoa keino rikkoa ja viimein se ylivoima saatiinkin. Tähän nyt se maali ja pisteet kotiin. Kaksi tolppaa avopaikoista, ei oo todellista, mutta niin vain mentiin jo viimeistä minuuttia tasaviisikoin. Aikalisällä vielä viimeiselle puoliminuuttiselle lisäenergiaa ja kenties joku kikkakirjan uusi juttu. Aloitusvoitto, heitto viivasta, ohjuri, toinen heitto, ohjuri, ampukaa kovempaa sinne patjoihin, kaveri purkaa, ei pitkää ja priit. Piste meille, piste niille. Kolme minuuttia happea ja sitten jatkoaika.
Sen verran kovaa kyytiä oli viety, että mun mielestä meillä oli selkeä etu tässä vaiheessa. Nyt oli tilaa ja heti saatiin paikkakin. Sitten tultiin kohti omia, kaveri käyttää hyvin tilaa ja pyörittää peliä sekä vaihtoja. Meidän kolmikko ei pääse kolmeen minuuttiin vaihtoon, onneksi vihdoin katko ja uusi kolmikko jäälle. Ai ai mitä paikkoja toisella kolmikolla saatiinkaan aikaiseksi. Kun meidän molari vielä hassutti karvaajia ja käynnisti melkein maaliin johtaneen hyökkäyksen. otti Nemo aikalisän. Rajala, Huttu ja Kivilahti pyörittivät ja vieläpä pääsi Godlakin ottamaan läpiajon ennenkuin mentiin rankkareille. Oli muuten semmoinen läpiajotilanne, että ainoa joka vaihtoi ilmaa normaalisti, oli hallin ilmastointikone.
Taas sitten tämä välillä kritiikkiä ja aina keskustelua herättävä tapa ratkaita peli. Kaveri aloitti, ei maalia. Westermarck, ei maalia. Keupan vuoro, mutta tämän Godla nappasi kuin marjan. Huttu matkaan ja kiekko verkkoon. Kaverin viimeinen yritys, ropelimaali. Nättinen, hyvä veivi, ei maalia. Käännetty järjestys pareittain. Huttu, ei maalia. Kaverin kultakypärä tekaisi sitten ratkaisun ja toinen piste lähti Keuruulle.
Olihan peli. Taas vietiin selkeästi melkein koko matka, mutta erot kun ovat pieniä, niin tää on joskus tätä. Toisaalta, saatiin katsoa koko ilta kiekkoviihdettä, eikä näissä peleissä todellakaan tarvi katsella seisoskelua ja muuta marjailua. Mutta huomasitteko, että taas oli tilanne vähän paremmin hallussa vaikka vauhti kasvoikin. Ettepäin siis mennään niinku se mummo siellä hangessa. Eikä tässä nyt kovin montaa aamupuuroa tarvi lusikoida kun taas on pelipäivä. Nimittäin ylihuomenna perjantaina lähtee Heinolasta bussi pohjoiseen, kääntyy vasemmalle ja on illaksi rannassa. Kello 18.30 meidän hallin keskiympyrään tippuu kiekko ja vastaan asettuu Peliitat. Siellä on myös Hermes ja silloinhan mekin ollaan paikalla.
7.10.2015/ K