SARJA KÄYNTIIN 16.9.2015

HERMES – RoKi    4 – 5 (ja) (3-0, 0-1, 1-3)

Kevät 2006, Kokkolan jäähalli. Hiljaisen muminan säestämänä ovista kulki lattiaa tuijottavia kiekkofaneja. Kausi oli päättynyt, Mestispelit olivat päättyneet oman joukkueen osalta. Alkoi taaperrus, paljon mäkisempi polku kuin tuolloin kukaan ehkä osasi odottaa. Ajoittain käytiin pohjalla, mutta kuitenkin sen verran saatiin päätä pinnalle, että happi ei loppunut. Räpiköinti sai apuja perinteistä, vanhat kotikylän pelimiehet tulivat talkoisiin ja pikkuhiljaa päästiin kapuamaan takaisin veneeseen. Airotkin korjattiin ja myrsky laantui.

Päivämäärä:16.9.2015.
Paikka: Kokkolan jäähalli.
Joukkueet: Kokkolan Hermes ja ROKI.
Sarjataso: Mestis.

Tätä oli odotettu, tästä oli puhuttu, tähän oli tultu. Kokkolan uutuuttaan kiiltelevässä turvakaukalossa jaettaisiin sen ensimmäiset Mestis-sarjapisteet. Hallille tämä oli rutiinia, mutta uudistettujen valojen välkkeessä historia hiipi hetkeksi kannattajien mieliin. Ajatukset kulkivat kalahallilta tekojään kautta hurmosvuosien nimivahvoihin peleihin, tuskaisen muttei luovuttaneen ydinryhmän taistelutahtoon ja takaisin tähän hetkeen. Nyt jäälle luisteli alkulämmittelyyn kaksi sarjanousijaa, jotka olivat täyttäneet ne kriteerit, jotka niille oli asetettu. Oli tehty kesäharjoitteita, solmittu luistimet jälleen kerran jalkaan, treenattu, pelattu harjoitusotteluita, kuunneltu koutsien posit ja negat jne.jne. Kiekkofanit olivat jo ennen sarjapaikan varmistumista aloittaneet oman rakentelunsa. Mitä, kuka, mihin, miksi…miksei? Oli laadittu kokoonpanoja, dream-teameistä haastajasakkeihin, oli suunniteltu taktiikoita, spekuloitu valintoja, analysoitu harjoituksia jne.jne. Kesä ja syksyn alku olivat olleet kiireistä aikaa kohti yhteistä päämäärää, jumalrintojen kilven piti olla tästä päivästä eteenpäin terästä. Kotihalliin saapunut yleisö tulisi vaatimaan mutta myös palkitsemaan.

Kauden alkushow on aina iso kysymysmerkki. Kuulutuksen puolesta luotettiin kokemukseen, eli Ossi kehiin niin ei tule jäätymisiä. Kaukalosta kulma auki, mattoa ja lisävaloja kehiin. Roki luisteli jäälle täydessä valaistuksessa. Sitten valoja vähemmälle, poppi soimaan, kättä yhteen ja valoshown sekä hiukan ujon savustuksen saattelemana kotijoukkue jäälle. Taustamusiikkina muuten paikallisvoimin Winterborn, hienoa. Joukkueet siniviivoille ja jääkiekkoliiton edustajan sekä Kokkolan liikuntalautakunnan puheenjohtajan puheen myötä avauskentällisiä jäälle.

Kotimaalille Kuusela, luukulla Holmberg. Kaverin maalilla Paavo. Vielä virallinen avauskiekon pudotus ja sitten mentiin. Hermoilua vai ei, mutta meille ylivoima jo 13 sekunnin jälkeen. Koko ylivoima ilman laukauksia ja juuri kun kakkonen oli ohi, sai Westermarck Kivilahdelta passin josta ei voi erehtyä. Tilanne 1-0. Maalin jälkeen pelattiin normaali tunnusteluvaihe, kunnes kotijoukkue lisäsi höyryä. Sitten taas jotain uutta, tekninen aikalisä, mainoksia jonka jälkeen Hellsten nokikkain vierasvahdin kanssa. Ei merkintöjä. Kaverin hermoilu jatkui ja taas meille yv. Tätä ei kauaa räpelletty. Jätäppä Rajalalle ripari niin keskellehän siitä mennään. Sumaa rakentelivat myös Juntheikki ja Ikonen. Pelattu 09.10 ja tilanne tukevasti 2-0. Ja valotaulussa yhtäkkiä kaikki valot päällä, het ku Tokiossa. No, tämän ei annettu häiritä vaan kunhan kello toimii niin silloin mennään. Maalin jälkeen kaverille annettiin vähän siimaa, mutta ei tommosilla vedoilla Kuuselaa yllätetä. Ja niinhän siinä sitten käy, että kun ei onnistu niin menee hermo eli jo kolmas Hermes ylivoima ensimmäiseen erään. Ja kylläpä vietiin keltapaitoja ku Kluubenissa parhaina vuosina. Aikaa jäljellä 05.53 ja Nättiselle tyhjä maali Rajalan loistavasta passista. Peli jo 3-0. Mites ne lauloikaan, Te voitte lähtee? No, ei nyt vielä sentään intoilla, vaan otetaan jäähy. Ja pitkä alivoimapainikin saatiin aikaan ihan vain löysän purkukiekon takia. Ranteet lukkoon ja kiekko laakana toiseen päätyyn, sillai ne tarvis hoitaa. Alivoima kuitenkin kesti ja loppuerä neppailtiin pois jaloista.

Makkarajonossa muisteltiin klassikoita, eli veretseisauttavia toisia eriä. Jotenkin näytti kyllä, että tällä kertaa ei kaveri pystyisi haastamaan. Ei sillä, saihan ne alkuun peliäkin aikaan, mutta sitten Kivilahti otti karkin ja herätti vierasvahdin, ei kuitenkaan merkintöjä. Hetken päästä seuraavan paikan sai Juntheikki, sama tulos. Kun kaverin veskari selvitti vielä Nättisenkin mies miestä vastaan tilanteen, alkoi vierailevan tähden palkinto tarttua hanskaan. Tästä keltaiset hiukan heräsivät, mutta ensimmäinen kotirysään tehty maali hylättiin, sillä maalivahdin alueelle ei saa mennä ennen kiekkoa sehän on selvä. Kaveri värkkäsi yhden pitkän mylläkän ennen mainoskatkoa, mutta liekö itse niin hapoilla, että tyytyi heittämään helpon katkokopin. No saahan siitä aloituksen meidän päähän. Joko kotijoukkue hiukan hölläsi tai sitten Rokilla alkoi jalka liikkua, mutta peli siirtyi tukevasti kaupungin päätyyn. 33.58 ja meille alivoima, jonka ensimmäisen kopin nappasi Holmberg penkin päässä tyynesti istuen. Seuraavan, hiukan haastavamman poikkisyöttölaukauksen torjui Kuusela. Alivoima taisteli loput ja niin vaan kaveri edelleen nollilla. Toinen av tosin heti perään, kohteliaana isäntänä Hermes antoi kaverinkin pelata. No, siinä meni se nollapeli, kun aikaa jäljellä 01.43. Tauolle kuitenkin kahden maalin johdossa ja totutusti Amarillon kiekonheittokisassakin palkittiin pari onnekasta tai muuten vaan taitavaa.

Kolmannen erän teemana olisi voinut olla oman pelin paluu, sillä hiukan alkoi toisen erän kuluessa paketti repeillä. Erän alkajaisiksi vierasvahti joutui muistuttamaan omiaan paitojen väristä, sen verran vaarallisesti yksi Lappalaisista yritti maalin edestä kääntää kiekkoa verkkoon, omiin. Tekniseen aikalisään asti mentiin vauhdilla. Vierailija olisi kenties voinut rakentaa parempiakin paikkoja, mutta syötön ei tarvi mennä kun metrin pieleen niin se on jo aika huono. Seuraavan kerran kello pysäytettiin aikaan 50.27. Tilanne 3-2. No niin, saatiinhan tästä peli ja just ku pääsin sanomasta ettei niiden syötöt osu kohdalleen. Ja tästä aukesivatkin sitten puolustukset ja alettiin yrittämään maaleja molempiin päihin. Kun Huttu syötti Juntheikin läpi, oli peli 4-2. Pelikellossa 54.14. Kun kello näytti 54.47 peli oli 4-3. Ja heti seuraavasta vaihdosta kotijoukkue alivoimalle. Älkääs nyt viittikö piinata, heti eka pelissä alkaa ottaan pumpusta. Alivoima hoiti kakkosen pois, mutta kun vauhtiin on päästy niin otettiinhan sitten heti uus. Tämäkin alivoima kestettiin, vaikka kaveri otti kuudennenkin pelaajan jäälle. Kuudella viittä vastaan kuitenkin kello pysähtyi 26 sekuntia ennen loppua, tilanne 4-4. Ja kyllä vain, jatkoajallehan siitä sitten mentiin.

Kenttä melkein tyhjäksi ja peli käyntiin. Eka minuutti täysin Hermespyöritystä, ilman laukauksia tosin. Toisella minuutilla ensin meille paikka, sitten niille. Niiden paikka estettiin sääntöjen vastaisesti ja saivat siitä sitten rankkarinkin. Game over.

Sarja käyntiin suorituksella 3-0 tilanteesta jatkoaikatappioon. Positiivista, yksi piste. Negatiivista, miinus kaksi pistettä. Joukkueen elekieli kertoi olennaisen, tiedostettiin kyllä että voittoa tarjottiin, mutta se ei kelvannut. No, näistä voi oppia. Näistä pitää oppia.  Karvan reilu tuhat silmäparia seurasi ottelua paikan päällä, mutta ujosteltiin kyllä mekin tunnelman luonnissa vielä aivan suotta. Siitä hauska sarja tämä Mestis on, että seuraava peli tulee ja pian. Ensi viikon keskiviikkona eli 23.9. vieraaksi saapuu Kiekko-Vantaa, arvaatteko mistä? Ensi viikolle on herkkua tarjolla kotikaukalossa kuuden pisteen verran, sillä perjantainakin pelataan, silloin vastassa Akateemikot Jyväskylästä. Meidän homma on helppo, ovista sisään, hanskat taskuun ja tunnelmaa mökkiin. Nyt kun alkujännitys on puristettu niin eiköhän tuo meidän joukkuekin pääse vauhtiin kun vähän autetaan. 

16.9.2015/ K