HERMES – Kiekko-Vantaa 2–6 (1-2, 0-4, 1-0)

TOISEN ERÄN KIROUS OSA SATA

23.9.2015

Sarjan avausviikon jälkeen oltiin jälleen kotikaukalossa. Hiukan mollivireisen alun jälkeen oli normaalit paniikkipullat menneet jo torilla henkeen, mutta täällä ei hätäännytä. Toki pientä piristystä otteisiin oli toivomuslistalla ja tuplapelit kotona, melkein perättäisinä iltoina antoivat tähän aivan loistavan mahdollisuuden. Ensimmäisessä kotipelissä moni muukin asia meni vielä harjoituksen ja alkujännityksen piikkiin eli ihan turha maalailla mitään kauhuskenaarioita. Vanha klassikko, mutta totuus, kausi on pitkä. Ja sitäpaitsi kaikesta huolimattahan otteluun lähdetään aina tasanollasta, eikä vanhoilla meriiteillä, kuten edellisellä pelillä, saa olla kentällä mitään merkitystä. Plussaa ehdottomasti se, että kotijoukkue ehjällä ryhmällä liikkeellä. Ai niin vieraileva valkopaitainen joukkue, se tuli Vantaalta, Stadin kupeesta. Tämän sarjan yksi suolahan on kauden mittaan eri joukkueissa vierailevat Liigamiehet. Ja mikäs siinä, täällä on turvakaukalo ja Kivinen, tervetuloa Kokkolaan kaikille tasapuolisesti.

Sen verran oman alueen kyytipyörää oli järjestetty avausotteluissa, että vähemmästäkin vilisee silmissä. Kuusela olikin saanut ansaitun huilipäivän. Maalille oli saatu Vaasasta koekäyttöön nuorukainen nimeltä Laakso. Holmberg väijyi luukulla. Jos jotain alusta voi kommentoida niin yhdeksän sekunnin kohdalla ensimmäinen veto kohti alakulmaa, jonka vierasvahti nappasi. Muutenkin vaikutti hyvältä sillä laukaisupaikoista myös laukaukset lähtivät. Hyvällä tempolla mentiin ja ylivoimalle päästiin kun työkenttä kaivoi kaverille jäähyn. Tästä vauhdilla omiin, jossa kaveri sai heti kaksykkösen, jonka mainingeissa toisesta riparista kiekko meidän verkkoon, 0-1. Toisesta riparista. Niin, meitähän oli teoriassa enemmän kentällä. Tästä ei onneksi ujostuttu, vaan ylivoimalla painettiin peli kohti vierasmaalia, mutta tuloksetta. Ja kun yksin taklaa kaksi miestä niin saa jäähyn, Hermes alivoima. Eikä voi mitään, pakko sanoa että Vantaa painoi ylivoimalla suoraviivaisen ja komean maalin. 0-2 kun erää reilu seiska jäljellä. Ja heti perään vuorostaan meille yv, jonka aikana ei oikein löytynyt tilaa, osittain tietysti sen takia ettei sitä tehty. Tasaviisikoin mentiinkin yllättäen taas aivan täysin kotijoukkueen pillin mukaan ja niinpä palkinnoksi saatiin lisää ylivoimaa. Ja nyt toimi. Kellossa jäljellä 01.02 kun rauhallisen, maltillisen pelaamisen jälkeen Appelgren pisti kiekon pussiin. Apureina häärivät pirteästi esiintynyt Paavilainen ja Kivilahti. 1-2. Loppuerää kohti pikkuhiljaa kartalta pudonnut vierasvahti varmasti kaipasi jo mehupulloon täytettä, sen verran oli ohjattua liikuntaa viimeiselle vitoselle. Olipas viihdyttävä kiekkoerä, joka on aina syytä palkita sinappisella välipalalla.

Heti toisen erän avausminuutilla vastustajalle puolittainen läpiajo, jonka jälkeen lyhyt Hermesvaihe. Tämän jälkeen peli ratkesi. Ajassa 22.11 tilanne 1-3. Tästä 16 sekuntia eteenpäin, tilanne 1-4. Tuota noin pojat, siellä on peli. Kyllähän jalkaa saatiinkin liikkeelle, eli taululle ei vilkuiltu vaan mentiin. Maalinedustilanteesta hankittiin ylivoima joka parin lähdön jälkeen alkoikin toimittaa kiekkoa luukulle ja saatiin härdellejä aikaiseksi. Maaliin asti ei vain kumilaattaa saatu ja niin mentiin jälleen täyspäisinä. Liekö kaverin tekeminen syynä, mutta useita minuutteja mentiin kotijoukkueen osalta pelisuunnitelmalla pitkää päätyyn ja aloitus omiin. Kaverin paine tuotti tuloksen ajassa 31.48 kun oman maalin edessä ei vain kertakaikkiaan voima riittänyt, tilanne 1-5. Kun kaverin molari hoiti Dino Zoff tyylillä itse järjestämänsä avopaikan, alkoi vaikuttaa siltä, että tästä erästä saataisiin kiekkokirjaan jälleen yksi nopeasti unohdettava 20 minuuttinen tarina. Ennen taukoa oli valkopaitainen porukka vielä kuitenkin yhtäkkiä kolmella yhtä vastaan ja ajassa 36.11 numerot piirrettiin jo 1-6. Tämäkään ei kotijoukkueen yritystä lannistanut, mutta palkinto jäi saamatta. Tauolle varsin mietteliäänä.

Kolmas erä avattiin koukkaamalla, mutta alivoima taisteli onneksi mallikkaasti ja saatiin viisikkopeli käyntiin. Kirittävää viisi maalia, mutta onneksi nämäkin tarvii tehdä vain yksi kerrallaan. Kaverin laskuvirheen johdosta päästiin ylivoimalle, jonka ensimmäinen minuutti meni jaakaillessa, eikä toinenkaan tilastoihin vaikuttanut. Kavennus kuitenkin vihdoin saatiin, tasaviisikoin. Rantalan heitto viivasta upposi. Kello seis aikaan 47.20, tilanne 2-6. Heti maalin jälkeen säikähdettiin, mutta ylärimahan se vain oli. Hermeksen paine piti pelin pitkään vieraspäädyssä, mutta sen verran vähällä huumorilla oli kaverin molari liikkeellä, että napsi etenkin ilman maskia tulleet vedot tylsästi haltuun. No, olihan kaverillakin paikkoja, läpiajo ja yksi tolppakin. Ottelu kuitenkin päättyi numeroihin 2-6.

Lyhyt palautuminen ennen perjantaita. Paljon miettimistä, vain vähän aikaa. Joskus se on hyvä asia, ei kerkeä synkistelemään. No eipä siihen ole syytäkään. Jalkaa ja ennenkaikkea kiekkoa liikkeelle niin pysyy pelikontrolli omilla. Maalinedustoilla oltiin tänään heikompia, enkä usko sen johtuvan voimasta vaan pienestä erosta sykkeessä. Mitä lähemmäksi veskareita mennään, sitä kovempaa pitää veren kuohua pohkeissa. Kyllä niitä jääpusseja riittää kaikille, eli asenneruuvia isomalle niin alkaa tapahtua hyviä asioita. Nyt oli kuitenkin etenkin ensimmäisen erän alkujaksolla havaittavissa varsin fiksua omista lähtöä, eikä paniikkia tullut jatkossakaan niinä hetkinä kun koko viisikko pelasi samaa peliä. Kun taas yksi tai kaksi pelaajaa on hetken jäällä vain läsnä, ollaan nesteessä.

Yleisöä oli lauteilla 747, ihan jees lukemat. Ylihuomenna perjantaina vastassa JYP-Akatemia. Sama aika, sama paikka. Ihan turha yrittää keksiä mitään mattorantaverukkeita, eli hallilla tavataan.

23.9.2015/ K