HERMES – JYP-Akatemia 1–2 (ja) (1-1, 0-0, 0-0)

HALLITTU TAPPIO

25.9.2015

Viikonloppu edessä, vieraita Jyväskylästä, siitä on kiekkofanin perjantai tehty. Keskiviikon pölyt oli pyyhitty ja katse oli jälleen seuraavassa vaihdossa. Kohtalaisen rauhallisissa tunnelmissa elänyt sometus oli spekuloinut kaikkea flegmaattisesta valmentajasta flunssaiseen bussikuskiin, mutta sekin tietysti kuuluu asiaan. Odottavissa tunnelmissa lähdettiin otteluun ainakin raitapaitojen osalta, verraten lyhyt lämpö riitti, ehkä ne oli tulleet fillareilla.

Korhonen, Kivinen ja Hellsten poissa, tuuraajia tai muita kokelaita mukana pari kappaletta. Pikku muutoksilla ainakin ketjuihin vähän eloa, ties vaikka peliinkin. Maalivahtikaksikon osalta mentiin kuten keskiviikkona, eli Laakso tolppien väliin, luukulla Holmberg. Ja yksi väkisinkin huomioitava seikka, Loyals is in the house ja alkoihan sitä tunnelmaakin syntyä. Joukkue kiitti ja ensimmäinen puolitoistaminuuttinen mentiin täysin kotilaulujen tahtiin. Eikä touhu tästä rauhoittunut vaan ylivoimallehan sitä päästiin kolmen minuutin kohdalla. Siitä mukava paikkahan tuo vierasboxi on istua, että takaparvella on juttuseuraa. Jokunen paikka luotiin, mutta ihan pelipaikoilta ei saatu kuteja aikaiseksi. Peli pysyi kuitenkin näpeissä tasaviisikoillakin, sentään yksi koppi meidänkin molarille heitettiin keskialueelta. Pienen, hyvin pienen, tauon jälkeen alkoi taas laulu raikaa ja liekö vastustajan toiveesta kova paine katkaistiin mainoksilla. Maaliko se siellä ilmassa roikkui? Kaverille tarjoutui läpiajokin, mutta avopaikasta suoraan räpsään, maukasta. Ja heti perään kotijoukkueella aivan loistohyökkäys, mutta hyvin kaverinkin veskari oli hereillä. Maalille mentiin nyt kuitenkin aivan eri sykkeellä kuin miesmuistiin ja tilanteen jälkeiset poikkarit alkoivat nousta meidän ukkojen lavoille. No, nautiskelu loppui kun peliaikaa kulunut 14.02. Vaarattoman näköisestä paikasta taululle 0-1. Paine kuitenkin jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut ja tulihan se maalikin sieltä. Tasoituksen väänsi Arkimo maalin edestä, Koskisen ja Espon esityöstä, kello 17.50. Tahto palkittiin ja kun vielä se maalin jälkeinen vaihtokin hoidettiin, mentiin jo kuin viimeistä minuuttia. Ihan erän lopulle vielä alivoimaa, jonka aikana Laaksolle vähän töitä, sitten mehulle. Olipas tempoa.

Sitten se toinen erä ja kaverilla heti alkuun vielä puolitoista minuuttia ylivoimaa, toivottavasti. Ja kyllähän alivoima kesti, ei mitään hätää. Ainoastaan kaverin kultakypärämies meni verkkoon, mutta ei huomannut ettei ole kiekko mukana. Tasaviisikoin jatkettiin taas Hermeshallinnassa. Sen verran joutui valkopaita maalille liukuvaa estämään, että meidän ylivoimalla jatkettiin ja mylly käyntiin. Hyviä paikkoja molemmilta yv-viisikoilta. Kun piti, maltettiin, muuten pelattiin maalia kohti. Vastustajan täyttymistä ei juuri huomannut, kohta täytyi tulla maali. Mutta niinkuin aina telkkarissakin, mainokset katkaisivat tunnelman. Onneksi ainoastaan hetkeksi, nyt nimittäin Hermes oli pelipäällä. Erä jo puolivälissä ja yhtä pientä mylläkkää lukuunottamatta peli täysin vastustajan päädyssä. Sitten käsi pystyyn. No joo, alivoimahan siitä syntyi. Alkuun näytti ettei Jyp pääse rakentamaan, mutta sitten joutui Laakso jo venymään. Hyvä niin, ei tarvi kylmissään koko tuntia seisoskella. Kakkosen jälkeen jatkettiin pelisuunnitelman mukaisesti, eli kotijoukkue määräsi tahdin eikä kaverille jäänyt muuta keinoa kuin harjoitella alivoimaa. Neljä minuuttia ennen loppua, todella hyvä paikka iskeä johtomaali. Niin vain sauma kuivui ja heti kun kaverilta ukko aitiosta niin olivat kolmeykkösessä tulossa päin. Tämä onneksi hoidettiin, vaikka hiukan jouduttiin rikkomaan ja saatiin kakkonen. Alivoima taisteli todella miehekkäästi, tauolle tasalukemissa 1-1.

Ja siitä sitten vain kohti kolmatta. Pikku alivoiman pätkä alkuun ja taas ralli päälle. Pitkä pätkä mentiin yhtä kyytiä, sitten muutaman sekunnin purskeissa saatiin hyökkäyspään aloituksia, aloitusvoittoja ja tilanteita enemmän kuin pystyi laskemaan. Sitten tilanne omiin ja Paavilainen blokkasi koivella aikamoisen lämärin. Kipsi, kääreliina vai mitä? Höpöhöpö, vettä kenkään, Nisseltä mustikkamehua ja ei kun pelaamaan. Hokimies. No, peli jatkui tässä tuoksinassa kotijoukkueen ylivoimalla joka pelattiin vauhdilla pois. Erän puolivälissä tauko ja ykköset jäälle. Heti tämän jälkeen maila päin Ikosen pläsiä ilman seuraamuksia, mielenkiintoista. Pieni tilanne meidän päässä mutta sitten keskityttiin taas peliin ja mentiin kohti uimahallia. Kerran pyrki vastustaja meidän aitioonkin punapaidan avustuksella ja kehtasi vielä yrittää lyödä vaihtoaitiossa olevaa pelaajaa. Tästäkään ei vihelletty, mutta hetken päästä sentään kiekottoman selkäänajo tarttui pilliin ja meille yv, johon lähdettiin aikalisän kautta. Kyllä taisteli valkoinenkin joukkue tänään vaikka pohkeissa oli piimää ja niin mentiin ilman maaleja kohti viimeistä kaksiminuuttista. Siis sen varsinaisen peliajan, sillä jatkoerään mentiin tänäänkin.

Vitosta pelattiin 1.34 kun parin arviointivirheen seurauksena kiekko kotiverkkoon. Tuo nykyinen kolmella kolmea vastaan kuulostaa helpommalta kuin onkaan. Aika pienellä uinahduksella saa kaverille järkättyä hyvän paikan, pelin puolella olisi vaan pysyttävä kurinalaisesti koko ajan. No, se siitä. Otetaan opiksi ja ollaan ensi kerralla vahvempia. Vierasvahti ja Arkimo halattiin illan parhaina. Luonnollisesti lopputulos harmitti, mutta Loyalsin kannustus saatteli ukot koppiin vaikka muu katsomo oli jo sateessa.

Saldona piste täydellisen hallinnan jälkeen. On tämä raakaa joskus. Mutta minä ainakin katson tuloksen taakse. Tapa jolla joukkue pelasi tänään antaa mahdollisuuden vain yhteen virheeseen, työnteon lopettamiseen. Jos tällä sykkeellä mennään joka pelissä, palkintoja tulee aivan varmasti. Ja vaikka ei ihan Tamimaista ajokoiraa aitiossa tänäänkään (onneksi) nähty niin täytyy pukumiehillekin antaa tunnustusta. Paketti pysyi jäällä kasassa aivan eri tavalla kuin aiemmissa otteluissa.

Seuraavaa kotiottelua joudutaan vartomaan hetki, mutta sitten onkin heti hyvä revanssin paikka, kun KeuPa saapuu vieraaksi. Tämä tapahtuu keskiviikkona 7.10 eli nyt on hyvin aikaa mököttää ja tulla sitten pirteänä hallille, nimittäin onhan tässä kylässä jääkiekkofaneja enemmän kuin tämäniltainen 645. Sitäpaitsi ne jotka jäivät tänään kotiin katsomaan jotain lauluohjelmia niin ihan turha niiden parissa on yrittää vetää. Kannatuslaulut on paljon helpompia eikä sävelkorvaa arvostele kukaan.

25.9.2015/ K