HERMES – Sport 3 – 7 (0-3, 1-2, 2-2)
HARJOITUS 1 (5.8.2015)
Kiekkofanin vuodenajat on käsitteenä merkillinen asia. Kun perusgrillaaja vielä jännittää tippuuko kesän sateiden viimeinen pisara, vai räystäät, kaivaa kiekkofani nettiyhteyden auki ja tuijottaa töllöä. Lepotaukoa ei juuri ole, koska jääkiekko on ympärivuotista. Liigan finaalit ratkottiin jälleen pohjoisen eduksi, MM-kisat tarjosivat hienoja pelejä ja vaikkei ihan Leijonamerkeissä mentykään, olihan lajin synnyinseudun pojilta aikamoinen näytös jota kelpasi katsella. Jälleen saatiin Suomalainen Stanley Cup voittajakin. Ja olisiko parempaan osoitteeseen voinut mennä, onhan Timonen melkoisen uran tehnyt, eikä antanut sairaudenkaan lannistaa. Onnittelut voittajille ja tsemppiä tietysti kaikille muillekin osallistujille.
Sitten asiaan eli Kokkolan Hermekseen. Niinhän siinä kävi, että juuri kun kesä alkoi, alkoivat pelitkin. Joukkuetta on kasattu aluksi hiljaisuudessa, rauhassa hiipien, mutta loppua kohti onkin lyöty ässäparia kerrallaan pöytään. Ja varsin mukava rosterihan kauden ensimmäisissä jääharjoituksissa onkin ollut jalkeilla. Kaikki on nyt astetta kovempaa, niin myös harjoittelu. Pari kertaa päivässä jäällä ja puntit päälle. Toivottavasti muistaa ukot syödä välillä, muuten joutuu kaikilta leikkaamaan jouluna umpisuolen kun pääsevät lihapatojen ääreen.
Harjoituspelien avaukseen ei raahattu enempää eikä vähempää kuin Vaasan Sport. Kyllä, rakas vanha vihollinen nykyinen yhteistyökumppani. Hyvä mittari siis oli odotettavissa, toiveiden mukaan molemmin puolin. Uusittuun kertakaikkisen upeaan jäähalliimme saapuva Liigaryhmä joutuisi, niin vanhoja muistelevan kotiyleisön, kesätauolla ruokittujen Loyalsien äänijänteiden, sekä tietysti meidän kotijoukkueen kanssa lujille. Näistä asetelmista lähdettiin alkulämpöihin, joissa ensimmäisenä shokeerasi rightin puolen pelaajien määrä. Eli maalejahan tänään siis tulisi ja paljon, eikös rightit ole niitä pistenikkareita. Ennen parvelle siirtymistä tietysti haettiin kuppi kahvion neitojen keitoksia tuoreen pullan kera. Tämä osio siis tarkistettu ja toimivaksi todettu.
Ensimmäiseen erään lähdettiin sikäli oudoissa tunnelmissa, että kotipäätyhän on vaihtunut. Nykyisin Hermes pelaa kaksi erää meripäädyssä. Hallin uudistetut valot pääsivät heti näyttämään kyntensä. Melkeinpä suosittelisin kaikkein herkimmille aurinkolaseja nimittäin nyt täällä näkee. Onneksi Ossin tuttu ja turvallinen ääni pelaajaluettelon muodossa palautti rauhan ennen joukkueiden jäälletuloa. Ja tultiinhan sieltä viimein pelaavan molarin, eli Ullbergin johdolla valojen räpytellessä tahtia.
Ennen ottelun alkua annettiin pitkäaikaiselle Hermestyölle tunnustusta, kun Jens Friis sai oman pelipaidan. Tämä tulikin tarpeeseen, koska pelejä on totuttua enemmän ja jäähallit verraten kylmiä edelleen. Ei tarvi vanhuksen paleltua reissullansa. Jensillähän on maalivahtivalmennuksen lisäksi nyt myös joukkueenjohtajan tehtävät hoidettavanaan, eli iän myötä pikkuhiljaa vastuuta lisää. Mutta kun on leveät hartiat niin kyllä jaksaa.
Vuosisadan introtekstin jälkeen pääsen asiaan, eli peliin josta nelisen minuuttia mentiin ihan omin voimin hyvällä sykkeellä. Sitten unohtui kaverin ukkoja maalille yksi liikaa ja niinpä oltiin yksi perässä. Saman verran mentiin ja vaarattomassa tilanteessa kiekko annettiin oman maalin taakse vaihtorauhaa varten. No, vastaanottajalla ei ollut mailaa ja tästä sitten pompulla kiekko maalille jossa aivan liikaa eli vain valkopaitoja ja illan toinen maali. Paikat pojilla kyllä hiukan hakusessa mikä tietysti kuuluu tässä vaiheessa peliin. Maalin jälkeen ensimmäinen puolittainen rynnäkkö vastustajan maalille, mutta ei vielä koppia kummempaa. Karmea vauhti ja ylimääräinen tuomari sekoittivat näköelimiä siihen malliin, ettei aivan kyennyt havainnoimaan kuka menee ja missä. Mutta kyllä se tästä ehkä. Tjaa, sitten kolmas omiin. Aika tarkalleen erän puolivälissä. Kunnolla kiekolle ukot, omalla alueella vastaantulevalle ei voi tökätä kiekkoa mukaan, ei vaan voi. Hallinta aivan liikaa valkopaidoilla ja kehtasivat ruveta vielä runsaslukuiset vaasalaiset oikein kannustamaankin. Tuloksena hyvä tilanne meille oman alueen harhasyötön muodossa. Virheitä näköjään sattuu vastustajallekin kun annetaan painetta, tilanne ei kuitenkaan tuottanut hedelmää. Erän loppuun päästiin sitten ylivoimalle, eli sitä pukukoppimaalia tarjottiin. Ihan niin paljon aikaa ei vain pyörittelyyn ollut kuin viime kaudella totuttiin, eli paria paikkaa lukuunottamatta ei numeroiden valossa saatu tulosta aikaan. Sport painoi vielä erän loppun rynnäkön, mutta tilanteessa 0-3 lähdettiin makkaralle.
Toiseen erään lähdettiin Rajalan hienojen kiemuroiden kautta rakennetulla maalipaikalla. Hybridipitkääkin käytettiin toiseen tilanteeseen hyväksi, mutta sitten omissa soi. Taas maalintekopaikalla yksinäinen valkopaita vain kiekko seuranaan. No, olihan se maalin takaa annettu syöttö ihan maukas mutta jokaiselle on periaatteessa mies kun tasaviisikoin mennään. Ja alivoimalle kun vitonen menty. Tästä selvittiin, hyvää peittoa, maltillisia purkuja ja veskari hoiti loput. Alivoiman jälkeen maukas paikkakin järkättiin ja pikkuhiljaa alkoivat laidatkin rymistä. Ja tulihan se avausosumakin vihdoin. Franssilan syötöstä Rajala laidalta sisään, keskelle, veskari hämilleen ja kiekko maaliin. Tästä nyt ei mitään varsinaista häkellystä vastustajan leirissä saatu aikaan ja viidennen osuman syntyä kuulutettiin verraten pian. Hieno poikkisyöttö ja jälleen aivan vapalle miehelle. Seuraavana ylivoimavuorossa jälleen meidän porukka ja taas saatiin yksi hyvä paikka. Kohtalaisen suoraviivaisella kuviolla pyrittiin tekemään maali, loppujäähyn kaveri tappoi pois. Erän lopussa kaveri pyöritti iäisyydeltä tuntuneen ajan siirretyn rangaistuksen aikana kuudella ukolla kunnes vihdoin päästiin rehellisesti alivoimalle joka kestettiin erän loppuun asti. Viisi sekuntia jäi alivoimaa kolmanteen plus bonuksena toinen kakkonen, kun tuomari meni aika helppoon polvien notkahdukseen maaliedusväännössä.
Erätauon perinteisessä Amarillon kiekonheittokisassa näkyi kesäharjoittelun merkitys nimittäin minä en olisi neljästä parhaiten heittäneestä eroa saanut, eli mökkitalkoissa on selkeästi salaa reenattu. Onneksi kiekot noutaneilla junioreilla on sen verran tarkat silmät, että voittaja selvisi. Tästä pikkuhiljaa mentiin harjoitusottelulle ominaisella rauhallisella tunnelmalla kohti viimeistä rypistystä jonka vieraat siis aloittivat kahden miehen ylivoimalla. Tämän alivoiman Hermeshahmona hääri jälleen Ullberg joka otti pari avopaikkaa ja tukun muita. Maskin takaa tullut veto kuitenkin viimein yllätti ja tilanne 1-6. Mahdolliselle irtokiekollekin olisi ollut vapaa pääsy, eli maaliedustapelin rooli se vaan aina toistuu vaikka vanha fraasi onkin. Hiukan rauhoittuneen tahdin myötä saivat jumalrinnat luotua avopaikan, mutta tällä kertaa ei maistunut. Mutta johan alkoi tapahtua kun Loyalsit palasivat kannustuksessa menneeseen kauteen. Korhonen painoi Kivisillan syötöstä kiekon väkisin verkkoon ja enää oltiin puutyöopettajan yhden käden sormien lukumäärän verran perässä. Tasaisissa merkeissä pelatun hetken jälkeen Hermes alivoima, kahdeksan minuuttia ennen päätössummeria. Ja aivan sama ralli jatkui kuin aiemmissakin alivoimissa, eli Ullberg riehui kiekkojen tiellä. Mutta kun lähempää ja lähempää päästään yrittämään niin meneehän se väkisin, 2-7. Neljä minuuttia ennen loppua Hermes pääsi siirretyn rangaistuksen aikana jo toistamiseen avopaikalle ja niin vain tämäkin jäi haaveeksi. Ylivoimalle kuitenkin ja hiukan hölmön karvauskoukun jälkeen meitä oli kaksi enemmän. Silti ensimmäistä paikkaa jouduttiin odottelemaan melkein minuutti eli kyllä kaverin alivoima edes yritti, jopa heittäydyttiin kiekon eteen. Tästä seuranneesta tällistä johtuen oltiin käytännössä kolmen miehen ylivoimalla ja johan verkko heilui. Paavilainen lämmäsi sielunsa syövereistä loppuluvuiksi 3-7. Syöttöpojo Väkelälle.
Ihan mitään maagista urheilujuhlaa ei illasta saatu aikaiseksi. Porukkaa toki lauteilla oli aika tasan tuhat päätä, mutta enemmänkin olisi mahtunut. No aktiivisessa kaupungissa joutuu katsojista kilpailemaan muunkin kuin bingon kanssa. Tietysti äänenpainetta hiukan rajoittaa kotijoukkueen vastaanottajan rooli, mutta hei, meidän homma on silloin antaa palkeisiin voimaa ja pitää meteliä. Ei voida vaan odottaa maaleja ja voitonparaateja. Eli seuraavaan peliin otetaan mynttonit mukaan ja rakennetaan kauden alkua kohti kohoava tunnelma mökkiin. Jos pelillisesti jotain analysoi niin eihän tässä mitään paniikkia kannata lietsoa. Suurin ero ehkä näkyi erikoistilannepelaamisessa. Ja periaatteessahan tämä oli kauden kovin vastustaja vai mitä? Eli ei muuta kuin kohti seuraavaa matsia.
5.8.2015/ K
