HERMES – JOKIPOJAT 1-4 (1-0, 0-2, 0-2)
FINALS
ASETELMAT SELVIKSI
Finaalit. Hienon ja vaiherikkaan kauden päätöstä siis mentiin. Samalla systeemillä loppuun asti, eli paras viidestä. Kuten olen usein itse laskenut, se tarkoittaa että kolmella voitolla jatkoon, tässä parissa siis sarjan voittajaksi. Ensimmäisen pelin vieraissa kontannut Hermes oli nyt kotikaukalossaan jällen uuden pelin edessä. Täällähän ei helppo ole voittaa ja kun katsomossakin oli reilut 1300 kannustajaa niin kovan urakan edessä olivat valkopaidat. Kapteeni Anttilan paluu joukkueeseen on aina hyvä uutinen.
Kuusela jatkoi maalissa ja melkoiseen rynnäkköön lähdettiin. Varsin verkkaisesti peliin lämpeävää vastustajaa päästiin kiusaamaan lähinnä meripäädyssä pelattujen alkuminuutien aikana jonkin verran ja sutaistiinpa yksi avopaikkakin ohitse. Neljän minuutin kohdalla jaettiin saman verran jäähyjä ja oltiin tasavajaalla. Tilanne ehkä hiukan auttoi meitä, koska liikettä piisasi. Eipä sen kummempiin tekoihin kuitenkaan päästy ja sitten jysähti pommi. Kivinen suihkuun ja kaveri hetkeksi haukkomaan happea pukuhuoneeseen. Oliko nyt ihan noin kovan rangaistuksen arvoinen, en osaa sanoa kun seurasin kiekkoa. No, nythän kaverille sitten tarjottiin mahdollisuutta tulla peliin mukaan. Mutta mitä vielä. Ei ihan tuubiin mennyt Joensuulaisten vitosen yv. Hermekselle rankkari ensimmäisen minuutin aikana Heiskasen läpiajon estelystä. Ja ennenkuin saivat yhtään pyöritystä niin ajauduttiin tasavajaalle täysin vaarattomassa tilanteessa otetusta rikkeestä. Niin siis rankkarihan ei mennyt, eihän ne tällä kaudella ole oikein uponneet. No, eteenpäin ja peli edelleen hallussa. Tasavajaalla meidän ykköset hiukan hämmensivät päädyssä ja Rajalan painikiekon kun Halava toimitti maalin eteen niin Laakso ei erehtynyt. Ja johan rupesi mökki raikaamaan. Kellossa 09.27 ja kotijoukkue oli avannut juuri niinkuin pitääkin. Tästä eteenpäin mentiin kelloa pois ja peli täysin omissa käsissä. Kaverilla taisi olla yksi tolppa, ei sen kummempaa. Erätauko hyvillä mielin, tää on meidän peli.
20.44 tilanne 1-1. Mitä ihmettä siellä taas tapahtui. Kyllä nyt jo pitää olla erien alussa hereillä ja ennenkaikkea nöyrä. Rakennettiin kaverille eväät järjestää lähes mahdoton tehtävä omalle molarille ja siinähän se oli. Tästä mentiinkin sitten muutama minuutti siihen malliin, että penkin takana puhallettiin peli hetkeksi poikki. Koko paketti oli levällään kuin varsat aidattomalla laitumella ja jotain piti tehdä. Hiukan ote palasikin kotijoukkueen näppeihin, eihän tuossakaan muusta ollut kysymys kuin että alettiin taas pääkopan sisällä ajattelemaan asioita liian monimutkaisesti. Oma peli, oma peli, sillä se homma hoituu. No 27.31 kaveri meni sitten voittomaaliksi jääneellä osumalla 1-2 johtoon. Otetta tarjottiin erän puolivälin jälkeisellä ylivoimalla, mutta ihan sisään asti ei kiekkoa saatu. Maalin johtohan ei sinänsä ole mikään ihmeellinen kirittäväksi ja kovasta loppurutistuksesta on meidän ukkoja joutunut kehumaan ennenkin.
Ja kyllähän Hermes kolmannessa yritti. Saatiin ylivoimakin erän alkupuolella, mutta vieraiden veskari oli tänään aika hyvässä vireessä. Meillekin sitten jäähy ja niin vain 46.41 oli digitaalien aika, kun oltiin kaksi maalia perässä. Kaverille yv-maali. Ei se aina ole reilua ei, mutta jälleen kerran pieni lipsuminen johti isoihin tuloksiin. Reilu minuutti tästä niin oltiin taas alivoimalla, nyt kahden miehen verran. Tähän vaiheeseen vielä löytyi paukkuja, mutta hiukan varmasti loppukiriltä vei tehoja vajaalla puurtaminen. Tiukan rypistyksen jälkeen päästiin vuorostaan ylivoimalle, hiukan heppoisen puhalluksen jälkeen mutta kuitenkin. Taas joku tilannekin, mutta kun ei edes pompi saati tekemällä menis. Loppuun sitten kuudella, mutta tässä vaiheessa ei enää ihan ajatus riittänyt ylivoiman hyödyntämiseen. Kaverin tyhjiin tekemä maali oli varsin merkityksetön, peli oli ratkennut jo aiemmin.
No niin, nythän kupletin juoni on sitten harvinaisen selkeä. Enää ei voi valita voittaako vai häviääkö. Lauantaina Joensuussa on kotijoukkueella mahdollisuus katkaista sarja, mutta mutta, sinnehän lähtee bussillinen Loyalseja ja mitäs muuta? No tietysti Hermes, joka varmasti haluaa vielä pelata meille sunnuntaina. Sen verran näistä ukoista on taistelijanleimaa kirjautunut muisteloihin, että eiköhän pistetä kalenteriin merkintä vielä yhdestä kotipelistä. Hiukan tarvii toki suorituksen parantua ja ennenkaikkea meidän kärkiukkojen tarvii saada energiatasot palautettua, sen verta karmeita minuutteja ovat joutuneet nyt urakoimaan. Tänään ei kuitenkaan ollut yhtään huonoa pelaajaa, eli kaveri vain oli hiukan parempi. Tästä on hyvä lähteä aloittamaan se lyhyt vain kolme voittoa vaativa putki. Vaihto kerrallaan, erävoitto kerrallaan ja ottelu kerrallaan kohti viidettä peliä.
26.3.2015/ K
