TERVAINEN SELÄTYS

HERMES – Red Ducks 2-1 (1-0, 1-1, 0-0)

Keskellä viikkoa harvoin pelataan, mutta sen sijaan Vaasalaisia vastaan tällä kaudella on oteltu useamminkin. Vuorossa kauden viimeinen, eli kuudes kohtaaminen. Hiukan alavireistä jaksoa matkaava kotijoukkue oli saanut rosteriinsa niin paljon muutoksia, että vanhalla kovalevy jumissa. Vanhoja vammoja vielä sen verran toipumatta, että uutta verta kaivataankin, sillä tässä rakennetaan nyt asetelmia niitä tosipelejä varten.

Kuusela maalille ja hiekkarantakaukalosta tutumpi Suni pudotti kiekon jäähän. Jos joku odotti raivoisaa rynnistystä Jumalrinta rottingilla niin tällä kertaa joutui hiukan pettymään. Alkuvaiheet nimittäin mentiin kauniisti sanoen tunnustellen. Muutosten myötä olivat ketjut uudistuneet ja ne elivät pelinkin syövereissä varsin voimakkaasti, melkein alusta lähtien. Joskus olen ketjulottoa kritisoinut, mutta tänään oli kyllä aihettakin hakea ja herätellä. Ja jos ketjujen osalta oli hiukan peliä niin melkoisella kivi-paperi-sakset systeemillä tänään puhallettiin jäähyjä. En missään nimessä sano että tämä olisi ratkaissut peliä suuntaan jos toiseen, koska sen verran värisokeaa linjattomuutta tänään nähtiin. Ja kun tämä yhdistetään muutenkin latteaan peliin, niin tiedän, että kaikki ymmärtävät että lämpö nousee. No, meille kuitenkin ensimmäinen ylivoima. Nyt ei pääse edes sanomaan sitä, että tehtiin kaverin molarista hyvä vaikka se tonttinsa hoitikin. Sen sijaan meidän ylivoima jota on tälläkin kaudella näiden samojen ukkojen pelaamana ihasteltu välillä sanattomina tuijottaen, välillä onnesta ulvoen, oli lähinnä kaverin purkukiekkoharjoittelua. Paino sanalla haluton. Jäähyn jälkeen minuutit kuluivat ja meidän molarikin sai hien pintaan. Positiivista sentään tällä osastolla oli, että yksikään kaverin maalipaikka ei sitten loppuviimein näyttänyt edes puolittain vaaralliselta. Kun kello pysähtyi aikaan 11.30 sai kaverin veskari sitten katsella hölmistyneenä kun mehupullo lensi jäälle. Arkimon ja yritteliään illan pelanneen Hellstenin kautta kiekko ajautui viivaan Kyllöselle, joka vippasi sen yläbyyriin. Noheva alku Hermespaidassa, tervetuloa. No niin, jokohan nyt lähtisi. Ei. Kaveri hetken ylivoimalle ja sitten tasavajaan kautta erä loppuun. Melkoista puhinaa parvekkeella, mutta onneksi huoltopuoli pelaa myös katsomossa, joten saatiin taas sinappirinnuspyykkiä kotiinviemisiksi.

Toiseen erään on monesti ladattu kiekkopeleissä kaikenlaisia ennakkoasetelmia. Tottahan se on, että vaihtojen kanssa on vaikeampaa ja tästä kaksikympisestä muodostuu usein sellainen hiukan seesteinen ja joskus taas aivan karmea ajanjakso kiekkopelissä. No ainakin kaverin pakilla oli hiukan joko ajatushäiriö tai sitten pleksin vahvuushionta oli suoritettu kirjekurssioptikon toimesta, sillä Tauriainen sai verraten mainion lahjan, josta ei erehtynyt. Aikaa ei ollut kulunut kuin reilu kakkonen ja mehän oltiin heti innosta punaisena, että nythän oli erätauolla kaivettu peilin kautta se henkinenkin jääkiekkoilija esiin joka paidan sisälle. No, me nyt luullaan aina kaikenlaista ja tästä eteenpäin ilta kuluikin pulssimittarin piippausta kuunnellen. Sen verran kovassa purjeessa oltiin tasakentällisin, että koutsi kevensi maitohappokuormaa aikalisällä. Tästä mentiin hetki ja saatiin jäähy. Sitten saatiin toinen. Kaverilla oli tähän väliin ensin erinomainen maalipaikka, josta selvittiin hiukan jopa sen kuuluisan rouva Fortunan avulla, mutta sitten tehtiin huonosti se, jota kaveri oli tehnyt hyvin. Kiekko lavassa, mutta sen sijaan että se olisi toimitettu kaverin molarille asti, se pysähtyikin omalla alueella lymyilevälle vihulaiselle. Ja sitten rakennettiin yksinkertaisella hokikuviolla tilanne, jota meidän jänteet venyen taisteleva molarikaan ei kyennyt selvittämään. 2-1. Hetkisen päästä toisin päin kahdella vajaaksi, mutta mehän sitten ei saatu sitä niskaa poikki. Joku yläkerran lukko näkyi ehkä juuri ylivoimissa kaikkein selvimmin. Kun toinen taistelee täysillä niin ei sitä voi puolivaloilla mennä itsekään, vaikka onkin ylivoimalla. Maaleja ei siis tehty ja erätauolla kohistiin jo levottomia.

Kolmas ja onneksi viimeinen erä. Jos tiivistelmän tulisi olla lyhyt, voisi kertoa vain sen, että torjunnat kirjattiin Kuusela 17, se toinen tyyppi 5. Analysoitte oikein, me ei varsinaisesti erää hallittu. Miltäs torjunnat kuulostaa, kun huomioi vielä sen, että me pelattiin 2 täyttä kahden minuutin ylivoimaakin… No ei nyt kuitenkaan ruveta kyyneliin asti itkemään, sillä oli porukassa kuitenkin niitäkin jotka kantoivat kortensa kekoon ja siksi peli päättyi täyteen pistepottiin. Ja kyllähän kaikki näkivät joukkueen tiedostavan tilanteen, on noi sen verran ammattimiehiä, että tietävät kyllä milloin on pelattu hyvä matsi. Kunniakierros kuitenkin ja molemminpuolinen kunnioitus täytyy säilyttää, vaikka meidän duuni onkin vain vaatia parempaa ja parempaa joka ilta.

Jos rutiinien sekoittaminen on yksi syy joukkueen häiriintyneeseen keskittymiseen, niin kannan omalta osaltani vastuun ja palautan unohtuneen pelaajakorttiosion näihin jorinoihin oikein pidemmän kaavan mukaan.

#31 Jos vain yksi nimi pitäisi ottelusta nostaa esiin se olisi Kuusela. Hiukan sen hassuissa vaatteissa telkkarissa kiekko-ohjelmissa esiintyvän kaverin tarinoita mukaillen, jos kenttäpelitapahtumat ovat pääosin tuubaa, paremman maalivahdin joukkue voittaa.

#5 Joka talossa pitää olla isäntä. Muutama makea taklaus ja kokemuksen vaatimusten mukaista suorittamista.

#12 Hankki pari jäähyä kaverille ja vaikkei omalla tasollaan pelannutkaan, kuten pääosin koko porukka, niin silti se taisteluilme vain sieltä löytyy tarpeeksi usein tällaisenkin pelin hoitamiseen.

#11 On toivottavasti tuntipalkalla, sillä jääaikaa kertyi taas todella paljon. Sille ei vaan voi mitään, että mitä vähemmän luottomiehiä on, sitä enemmän ne pelaa.

#10 Asennetta täytyy arvostaa. Toivon mukaan tartuttaa sitä muutamaan hiukan semikeskittyneessä pelikunnossa esiintyneeseen joukkuetoveriin.

Kolme pistettä ja matka jatkuu. Lauantaina vierailu satakunnan hoteissa ja sunnuntaina sitten isännöidään Turkkusen kupeesta paikalle saapuvaa HCIK nimistä sakkia. Ne pelaavat perjantaina Kalajoella, lauantaina Rovaniemellä ja tulevat sitten tänne. Ellei siinä pelissä mene ihan kaikki metsään, voidaan odottaa jopa maali-iloittelua. Minä ainakin odotan. Loppuviikon ohjelma on selvä, korvavälistä fasetti auki Luvialla ja iloiset kotijoukkueen ilmeet naamalle kotijäällä. Helppoa eikö totta. Kömmihän sinäkin sohvalta jäähallille, show alkaa kello 16.00, eli neljältä på viisarikello.

11.2.2015/ K