HERMES – KooVee 8-2 (2-1, 2-1, 4-0)

 KOHTI PLAYOFFEJA

Kyllä vain rakkaat ystävät, runkosarja loppuu tälläkin kaudella jossain vaiheessa. Lauantai-illaksi oli tarjolla runkosarjan viimeinen kotiottelu. Estraadilla todennäköisesti se lopullinen Hermes, kun kaikki viime hetken treidauksetkin oli saatu puettua. Varsin maukas asetelma myös senkin puolesta, että vastustajaksi saapui legendaarinen KooVee. Eikä voi kun ylpeänä todeta, että kyllä Kokkolassa ymmärretään hyvän päälle, sillä yli 500 katsojaa saatiin lauteille tänäkin iltana.

Kuusela maaliin ja kiekkoa liikkeelle. Heti alkajaisiksi joutui toteamaan, että nyt pitäisi olla kentällisten kohdallaan. Kun pakkejakin on nyt pelikuntoisena oikea määrä, niin tässähän rupeaa loukkaantumissuman jäljiltä pikkuhiljaa palata usko huomiseen. Tietysti kiekossa saattaa kaikenlaista tapahtua, mutta ainakin tällä hetkellä varsin luottavainen ja jopa odottava olo on aiheesta playoffs. Mutta hetkinen, tässähän mennään nyt jo lopputekstejä vaikka on peli pelaamatta. Pelin kulun myötä ensimmäinen merkintä saatiin, kun meidän veskari näytti miten lumikolalla heitetään kumipala matkamuistoksi. Tästä ei kannata kauhistua, aktiiviseen tekemiseen kuuluu se, että joskus sattuu ja tapahtuu. Eikä alivoiman pelitilanneharjoittelua voi tehdä kuin peleissä ja jälleen tämä palanen loksahti koloseensa täydellisesti. Ottelun avausmaalia piti odottaa melkein puoli erää, mutta sitten palkinto kirjattiin taululle numeroin 1-0. Asialla nuorta voimaa, kun pääarkkitehti Korhosen avustajiksi merkittiin Hautamäki ja Kangasniemi. Vierailijan liikettä haastettiin vaihto vaihdolta enemmän ja viimein se palkittiin ylivoiman muodossa. Ylivomasta ei tosin ihan sellaista lopputulemaa saatu kuin kenties odoteltiin. Varsin harmittoman näköisen alivoimapurun seurauksena rakentui tilanne josta pelilukemat päivittyivät tasalukemiin. Kröhöm, näitä pikku nyansseja aina joskus joutuu nyppimään, mutta ylivoimalla ei oteta maaleja omiin, piste. Ennen taukoa kuitenkin nähtiin sitten meidän ykköskentältä vielä osuma. Aloitusten tärkeys korostuu kun niistä saadaan tilanteita. Anttilan ja Rajalan kautta kiekko Halavalle ja tilanne 2-1. Tervetuloa Hermekseen. Jos yhtään mitään tästä pelistä ymmärrän, niin touhu näytti sellaiselta, että tässä sarjassa ei parempaa ketjua ole. Mutta ei se haittaa. Hetki maalin jälkeen yhdellä keltanutulla hiukan pimeni ja kaveri otti laitataklauksessa Arkimolta hemoglobiinit pitkin kaukaloa. Tuloksena 5+20 ja aikaistettu erätauko.

Erän loppu pelattiin erätauon jälkeen ja siitä sitten päätyjen vaihdon kautta oikeaan toiseen erään. Kaveri lisäsi ahdinkoaan ottamalla vielä kakkosen ja kahden miehen ylivoimalla ei kyllä kannata tänne tulla hillumaan, siinä heiluu verkko. Hyvällä pelipäällä ollut Korhonen kirjautti illan toisensa, Halavan ja Tauriaisen kerätessä syöttöpisteitä. Se että kahden miehen yv tuotti tulosta oli ihan selviö, mutta ettei 5 minuuttista muuten saatu hyodynnettyä, oli tietysti hiukan miinusta. Toki ei tänään vastassa mikään turistiporukka ollutkaan. Erän puolivälin jälkeen näytti Rajala miksi kaikki osa-alueet jääkiekossa ovat tärkeitä. Pitää osata luistella, seurata omien ja vastustajien liikehdintää sekä hallita kärkivivusta suoritettava laukaus. Tuloksena on helpon näköinen mutta hieno suoritus, nimeltänsä maali. Ai ai ai, no pakilla ei ollut ihan varmuutta siitä kumpi kaksykkösessä on vaarallisempi, mutta ehkä seuraavalla kerralla kokeilee jotain muuta. Syöttöpiste Kapteeni Anttilalle. Erän loppupuolella kaverille annettiin vielä ylivoima ja siitä sitten pikku lipsahduksen kautta kavennus. Pari sekuntia ennen loppua otti KooVee veskarinkin pois hyökkäyspään aloitukseen, kenties rohkaistuneena kovasta viime hetken rynnäköinnistä. Mutta tuo kuivui kuin näkkileipä auringossa ja erätauolle tilanteessa 4-2.

Kohtelias isäntä kun on, ei kotijoukkue tänään musertanut vieraita heti alkajaisiksi. Se tehtiin vasta kolmannessa erässä. Ja tyylillä. Yhtenä positiivisena havaintona oli Arkimon paluu kentälle. Side silmillä ja häkki päässä ukko paineli kuin uudestisyntyneenä. Reilun minuutin pelin jälkeen Hellsten pelasi maalinedustilanteen loppuun ja niin vain joutui vierasvahti nöyrtymään jo viidennen kerran. Esityötä rakenneltiin Heiskasen ja Kyllösen toimesta. Sitten mentiin taas päin laitaa aika rajusti, tällä kertaa kaveri haki meidän porukan pienimmästä päästä kohdetta. Tällä kertaa 2+10 jota ei saatu hyödynnettyä. Peli kului jotenkin varkain tästä eteenpäin, sillä kun nääsvillen porukka haki viimeistä ryhmitystä aikalisällä, oli kellossa jo 55.47. Mihin aika kului? No pelaamiseen, varsin tiiviiseen sellaiseen. Kuudetta pelaajaa käyttäen meinasivat päästä peliin mukaan, mutta tänään tuo temppu ei johtanut tulokseen. Tai kenties ei ainakaan suunnitellun mukaiseen, sillä jokusen kerran päästiin kokeilemaan maalintekoa tyhjiin, kunnes sitten Rajala punnersi alueelle ja voitti mailakädenväännön. Rakentelupisteet Halavalle ja Korhoselle. Tässä vaiheessa todistettiin jotain mitä ei tällä kaudella ole nähty. Aina, paino sanalla ihan joka kerta, ovat vastustajat pelanneet kunniallisesti loppuun asti pelin ratkettuakin, mutta tänään ei. No siitähän ei sitten tuloksena voi olla kuin maalieron kaunistelua, kahden osuman muodossa. Ensin Heiskanen viimeisteli pakkikaksikko Rantala-Sippolan rakentelemasta paikasta. 39 sekuntia myöhemmin Halava kirjasi loppuluvut 8-2. Tukimerkinnät Rajalalle ja Sippolalle, joka ei edellisen maalin jäljiltä ollut kerennyt vielä vaihtoon kun jo taas piti rakentaa hyökkäystä.

Siinä se runkosarja sitten oli. Enää yksi meidän kannalta sarjataulukollisesti merkityksetön peli Kalajoella, ensi lauantaina. Mutta merkityksetön vain sarjataulukollisesti, sillä ellei joku joukkueesta vielä tiedä mitä JHT meille tarkoittaa, tehtäneen se viikon kuluessa selväksi. Tämäniltaisen perusteella kuitenkin täytyy todeta, että asetelmat ratkaisupeleihin ovat verraten maukkaat. Ja mikäpä muuten olisi makoisampi tapa valmistautua playoffeihin, kuin käydä hakemassa pisteet hiekkalaatikolta.

Pelit jatkuvat Kokkolan jäähallissa keskiviikkona 4.3. kello 18.30. Vastustaja tulee jostain muualta, eipä sen väliä mistä. Hermes on taatusti valmis Jykken taikajuomia myöten. Kenttämestareilla on homma totutusti hanskassa, makkaran tuoksu tervehtii lempeän kutsuvana, kahvion leidit ovat keitelleet höyryävän tuoreet kaffet ja Loyalsien viirit heiluvat niin, että takatukka lepattaa. Ja luvataanpas nyt sitten käsi jumalrinnalla, että yhdestä asiasta homma ei jää kiinni. Nimittäin koko kauden ollaan oltu Suomen paras ja runsaslukuisin joukko jääkiekon ystäviä. Eli jos joku nyt sitten ratkaisupelit vetää pystyyn, niin Suntin uintikisoissa tavataan.

21.2.2015/ K