TUPLAVIIKONLOPPU 9-10.1.2015

Joulu tuli ja meni, vähän niinkuin lumikin jo ties monettako kertaa. Vuosi vaihdettiin ja tietysti jännitettiin nuorten kisoja. No, aina ei voi voittaa ja eipä kruununuorisokaan mitaleita saanut, eli eiköhän tuosta toivuta.

Lomalla on ollut myös Hermes, mutta ovat ne jäälläkin jo olleet. Hiukan uudistuksia joukkueessa ja tietysti kun siirtoikkuna on enää tuulihaan varassa, niin alkavat huhut velloa spekulaatioissa. Nähtäväksi jää millainen nippu tämän kauden loppupuoliskolla pelaa. Mutta ne on niitä monia asioita tässä maailmassa joihin ei allekirjoittaneella ole mitään päätäntävaltaa, joten luottavaisin mielin odottamaan jää hän.

9.1.2015 HERMES – FPS 5 – 2 (1-0, 3-0, 1-2)

VUODEN ENSIMMÄINEN

Perjantai-illan startiksi ei juuri parempaa voisi toivoa. Sarjakärki, myös vanhoilta ajoilta tuttu lauma vihreitä miehiä oli saapunut Kokkolaan testaamaan kotijoukkueen pelikunnon. Joitain loukkaantumisia ja pelikieltoakin oli haitaksi, mutta uusi veskari sentään kehissä. Kova paikka, sillä sen verran kovalla kädellä on meidän molariosastolta kaveria tippunut tällä kaudella, että melkein jo epäilen voodoota tai jotain muuta yliluonnollista.

Kuusela tolppien väliin ensimmäiseen Hermespeliinsä ja kiekkoa kohti keskipistettä. Ensimmäisen vaihtokierroksen systeemi oli se, että pelattiin kotipäädyssä ja kiekko toimitettiin vastustajan alueelle ainoastaan vaihtoja varten. Kuulostaa äkiseltään siltä, että kaveri vei peliä. Mutta jos näin olisi ollut niin kait ne olis edes yhden maalipaikan luoneet. Eli siis kyseessä oli kohteliaan isännän pieni siimananto vierailijalle. Ja niinkuin tapoihin kuuluu, ellei tarjonta kelpaa niin otetaan nokkiin ja vaihdetaan taktiikkaa. Näin punapaidat tekivätkin ja johan joutui Kokkolalaisillekin tuttu veskari meripäädyssä torjuntatöihin. Jokunen maukas koppi tarttuikin ja reilusti entiset pelikaverit kävivät turisemassa mukavia. Sitten Anttila toimitti viivaan Rantalalle, jonka loistosyöttö löysi Rajalan, joka taasen löysi itsensä aivan loistavalta tekopaikalta. No lopun arvaattekin, peli 1-0, kellossa 14.39. Oliko tosiaan pelattu jo noin kauan? Kyllä vaan, aika kuluu kiekkopelissä nopeasti kun ei ole turhia pausseja eikä ihan kaikkia pitkiä turhaan puhallella pois. Erätauolle johdossa ja ehkä hiukan pettyneenä vaisuun vierailijaan, sarjakärjeltä olisi odottanut edes yhtä hyvää laukausta.

Toisessa erässä ei sitten ollut pienintä merkkiäkään siitä, että tänne oltaisiin kutsuttu illallisvieraita. Kaverin pelihuumoria alettiin sumentaa jo ennen ensimmäistä kakkosta, kun Tometyn loistava avaussyöttö saatteli Kivilahden tekemään illan ensimmäisensä. Kova syöttö, lapaan, ei välttämättä hienoa hidastettua lättyä ja seurauksena on läpiajo vastustajan päätyyn ei omiin. Myös Rajalalle merkintä. Ja kun kerran reikä on auki niin siitä vaan sitten uudestaan sisään, kellossa 24.22 kun Kivilahti pöllyytti taas verkkoa. 3-0. Kentälle palannut Siren avusti Korhosen kanssa. Nyt alkoi jo kaverin molarikin hiukan katsella omiaan, että joko alettais pelaamaan. Ja ehkä ne hiukan yrittikin, mutta sitten hölmö, kenties hiukan illan linjan vastainen jäähy jarrutti kiriä. Kotijoukkueen ylivoima ei tuottanut tulosta ja alkoiko hiukan paletti levitä vai mitä, mutta paniikkiin asti ei päästy sillä myös meidän koutsi oli hereillä. Aikalisä. Mitä lie siellä sanottiin, mutta taas joukkue pelasi yhtäkkiä voitosta. Ajassa 34.49 peli oli käytännössä ohi, sillä toisin kuin joinain iltoina, tämä vieras ei tänään 4-0 eroa kuroisi umpeen. Hattutemppu Kivilahdelle, syötöt Arkimolle ja Korhoselle. Erän lopulla vielä meille ylivoima, joka muuttui tasavajaaksi. Olihan erä. Kaverilla yksi hyvä paikka ja yksi ennenaikainen tuulettelu, josta kiekko ei pomppinut kyllä lähellekään maalia. Varsin tiivistä puolustamista kotijoukkueelta ja tämän johdosta päätin palkita itseni välipalalla.

Kolmannen erän alkuun kaverille ilmaantui hetken ylivoima tasavajaan jälkeen ja siihenhän ne sai sitten säkämaalin. Kavennuksen ajankohta olisi ehkä jonain toisena iltana ollut hyväkin, mutta tänään ei annettu yhtään periksi. Kurinalaisuus teemana kiekko pelattiin mihin muualle tahansa paitsi oman maalin eteen. Sitten kun satunnaisen kopittelun päätteeksi joku tuli lyömään meidän molaria, paikalle sattui Tomety ja sehän tietää sitä, että tulee nenä kipeäksi. Molemmille kaksiminuuttiset ja kaikki hyvin. Kun mentiin jo viimeistä kymppiä sai kaveri toisenkin maalin. Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä sanoa, että jos peli perustuu tuollaisiin pomppumaaleihin, niin aika ihme on että sarjan kärjessä keikkuu, ei millään pahalla. No kaikki lasketaan ja ilmeisesti jossain muualla innokas tuuletuskin riittää, sillä erän kuluessa jo toistamiseen forssalaiset tuulettelivat verkon väärällä puolella olevaa kiekkoa. Kaveri yritti vielä aikalisällä ja kuudella miehellä saada kavennusta, mutta eipä siitä oikein mitään tullut. Kotijoukkue kävi ensin vähän mittailemassa tyhjää maalinedustaa, mutta ei ihan ensimmäisestä tilanteesta kehdattu laittaa tyhjiin. Toinen paikka sitten hyödynnettiin ja Tomety viimeisteli loppuluvut 5-2 ajassa 59.26.

Sillä lailla. Vuoden ensimmäinen peli ja täydet pisteet kotiyleisön iloksi. Taas yli 500 katsojaa paikalla, eli tunnelmaakin oli. Peli näytti hyvältä, ainakin kauheimmat härdellit olivat pois listalta tänään. Hiukan toki vaikutti vastustajan tekeminenkin, mutta onhan se niinkin, että tiivis puolustaminen saa kaverin näyttämään aseettomalta. Ja välillä kun karvattiin oikein tosissaan, niin eipä sieltä mitään maagisia avauskuvioita ollut tarjolla. Aina kun ei yhtään pelaajaa jää tuskanhien merkeissä mieleen, voidaan sanoa että peli on ollut uomissaan. Kivilahti muuten olisi tehnyt neljä jos jumalten käsi olisi käytössä jääkiekossa… Pastaa ja iso lasi maitoa palautuslenkin päälle ja siitä sitten unta kuuppaan, sillä yön jälkeen olisi uusi näytös. Fanien iltaohjelma kenties hiukan vapaampi, mutta eiköhän jokainen hetken unisilmääkin ottaisi ennen seuraavaa matsia.

10.1.2015 HERMES – HC Satakunta 5 – 6 rl (0-1, 2-3, 3-1, 0-0)

TAAS

Juuri kun perjantai alkoi pikkuhiljaa olla ohi, päästiin taas asiaan. Edellisen illan pisteet oli arkistoitu ja unohdettu. Seuraavaksi uuden vuoden karuselliin oli saapunut vieraita satakunnan suunnalta, se on tuolla etelässä jossain. Kotijoukkueen kokoonpanossa ei muutoksia, Sirenin kasvonaamiota lukuunottamatta.

Verraten hyvän avauspelin pelannut Kuusela jatkoi maalilla ja taas mentiin. Jos perjantai-iltana annettiin kaverille avaimet käteen alussa, lähti kotijoukkue nyt vähän paremmin telineistä. Mutta aika nopeasti illan vastustaja pääsi rytmiin ja samantien selvisi, että edellisen illan kaltaista kuviokelluntaporukkaa ei tänään ollut vieraana. Ja yllättäen se tarkoittikin sitten sitä, että se oman alueen hallittu tekeminen hiukan tökki. Pelin hallinta kuitenkin pidettiin omissa käsissä ja kaveri otti kaksikin jäähyä, valitettavasti vaan erikseen, eli kahden miehen ylivoimaa ei päästy kokeilemaan. Ei sinänsä huonoa ylivoimaa, mutta toki tehotonta. Kello 14.14 sitten kaverille tarjoilluista paikoista ensimmäinen hyödynnettiin ja peli olikin 0-1. Karvaamalla saatiin tämäkin porukka vähän vaikeuksiin, mutta jollain pompulla saivat kuitenkin aina kiekon keskialueelle ja pääsivät rakentelemaan. No, maalin tappio ei ole mitään, näistä on noustu ennenkin.

Toinen erä olikin sitten melkoista ilotulitusta mallia avoimet ovet. Molemmat veskarit riehuivat hiki hatussa ja kiekkoja kaivettiin verkoista solkenaan. Siis pelaavat maalivahdit riehuivat, luukkuvahdit olivat sentään ihan cool. 23.22 0-2, 24.23 0-3 ja johan alkoi lämpö nousta lehtereillä. Eilisillan riemunkiljahdukset vaihtuivat tuskastuneisiin herätyshuutoihin, kun kaverin annettiin leikitellä meidän alueella. Jos oikeasti oli ajatuksena että noinkin monta pistettä perässä olevat joukkueet voi lakaista matkoihinsa ihan vaan pukemalla varusteet päälle, niin saatiinpas taas opetus. Onneksi peliä pelattiin molempiin suuntiin ja kun kaverilla hiukan hiipi voitonriemu puseroon, alkoi Hermes-merkkinen ilotulitus. Kirin aloitti Rantala siirretyn rangaistuksen aikana. Maali syntyi maltillisen pelin seurauksena, rakentelijoina kirjattiin myös Rajala ja Arkimo. Aika näytti 27.23 ja seuraavan kerran digitaalit pysähtyivät puolentoista minuutin päästä, kun Toskala ohjasi Palmin loistosyötön ohi vierasvahdin. Tilanteessa huomioitiin myös Tauriainen. Momentum oli meidän, mutta tämä ei valitettavasti jäänyt penkin takana huomiotta ja aikalisällä heräteltiin valkopaitoja. Tämä ei tosin mitenkään hetkessä kenttätapahtumiin heijastunut, tietenkään, mutta eipä tosin me enää maalejakaan saatu. Tasavajaalle jouduttiin kun hiukan vihellyksen jälkeen Rajalaa kaltoin kohdellut kaveri sai pari tälliä naamaansa. Neljäneljä pelissä venähti vaihto hiukan pitkäksi ja niinpä jalat puurossa ei saatu kaveria kuriin, 33.45 ja peli 2-4. Loppuerän aikana näytti että kaverin jalat olisivat painaneet vielä enemmän ilman tuota maalia, mutta kummasti se voiton mahdollisuus antaa lisäpuhtia kuin astmapiippu konsanaan.

Kolmannessa erässä näytti kotijoukkue luontonsa ja positiivista ilmettä nähtiin. Ei täältä pisteitä helpolla anneta ja näyttipä siltä ettei niitä tänään aiottu antaa lainkaan. Ensin Siren sitten Rantala, molemmat osumat Kivilahden ja Arkimon rakentelemina. Ja tämähän tarkoitti sitä, että oltiin tasalukemissa 4-4. Kun peliaikaa oli vielä reilu kymppi jäljellä ja kaverilla tuntui se voitonvalo tunnelin päässä vaihtuneen lähestyvään vedenpintaan pihakaivon pohjalla, palasi usko kuuden pisteen viikonloppuun. 52.03 loppui hyökkäyspään pyöritys Arkimon namupaikalta iskemään johtomaaliin. Johan oli tunnelma hallissa vaihtunut. Tässäkin maalissa rakentelupuolella Kivilahti, joka on muuten kirjannut näissä kahdessa matsissa ihan kiitettävät tehot. No en mä osaa laskea, laskekaa ite, mutta paljon niitä on. Myös Tometylle syöttö. No niin, nyt jalalla ohi ja karkuun, mutta kurinalaisesti omissa pelaten. Tai sitten ei. Jalalla kyllä saatiin paikkoja ja voitonavaimetkin roikkuivat jo käsissä, mutta niin vaan jostakin kaveri kaivoi tasoituksen ja mentiin jatkoajalle. Yksi piste siis jo menetettiin, jos asiaa tällai ajattelee.

Viiden minuutin aikana oli molemmilla paikka viedä peli, mutta niin vaan nuhjattiin kohti jotain, mitä ei kukaan uskaltanut edes ajatella. Jos aikanaan olisi Kingin setä käynyt lätkämatseissa, olis varmasti Hohdon ja muiden rinnalla jo tehty elokuva meidän rankkareista. Sen verran selkäpiitä karmiva hetki se nimittäin oli kun summeri soi. Toisaalta, taas uusi molari kehissä, uusi vuosi jne jne, mutta silti.

Rankkarit. Kuusela torjui, Tauriaisen veto torjuttiin, Kuusela torjui, Rantalan veto torjuttiin. Viimeiseen pariin oli mahdollista ratkaista peli, kynnet suuhun toista niveltä myöten. Kaveri yllätti napakalla vedolla ja tekopakko lyötiin Sirenin harteille. Hidas lähtö, mutta ei vain kikat menneet läpi ja niin siinä vaan kävi, että toinen piste vietiin muualle. Taas.

Ohhoh. Mahtava kiri, tahtomaali, raikas tekemisen meininki, niistä plussaa. Kuntopuntarin voitto, sekin on hyvä. Toisaalta kolme eteen kotihallissa, hiukan huolimaton voiton varmistaminen ja sitten ne rankkarit. Näistä tarvii hiukan tukistaa. Vuosi on kuitenkin alkanut ja pistesaldo 4/6 ei ole aivan surkea. Viikolla Hermes käy vaasassa, josta ei voi olla tuomisina kuin kolme pistettä, sen verran näiden porukoiden välissä on tasoeroa. Ja viikonloppuna sitten saadaan taas nautiskella täysin siemauksin, kun lauantaina vieraaksi saapuu RoKi ja sunnuntaina S-Kiekko. Kovia pelejä siis taas luvassa joten ihan turha tilata sailing&seafood kanavapakettia vaan marssia hallille katsomaan lätkää.

10.1.2015/ K