TUPLAVIIKONLOPPU 17-18.1.2015

Vesisateen keskellä saataisiin taas nauttia tuplaviikonlopusta. Viikkovierailu vaasaan oli tuottanut täyden pistepotin, niinkuin pitikin ja nyt keskittyminen oli siinä odotetussa sixpäkissä, eli tietysti kuuden pisteen kotiviikonlopussa. Rosterissa ei kummempaa, pelikiellot lusittu ja Olli vielä polvitoipilaana. Siirtohuhuille ei vielä saatu vahvistuksia ja sekös on omiaan kuumentamaan lämmittelyspekulaatioita.

9.1.2015 HERMES – RoKi 6 – 2 (2-0, 1-1, 3-1)

SAMMUNEET REVONTULET

Nopsajalkaisena taituriporukkana entisaikoina koettu lapin vieras tiedettiin hiukan tasoltaan heikommaksi kuin huippuvuosina, mutta ihan takki auki ei toki näidenkään kanssa voitaisi lähteä liikkeelle.

Kuusela maalille ja Medirex Vipistä jäälle livahtanut Juhis pudottamaan aloituskiekkoa. Hyvin onnistui saattotehtävä tuomareilta, jotka muuten olivat tänään hyviä, linja piti ja linjat myös. Valmennus oli pyöräyttänyt hiukan ketjulottoa ja mikäs siinä, tässä vaiheessa kokeiluja voidaan vielä tehdä. Mutta asiaan. Peli alkoi tuttuun tapaan kohteliaasti, mutta sitten fokus otettiin kohti meripäätyä. Eikä aikaakaan, tai oikeastaan 03.10, kun Toskala painoi avopaikalta avausosuman. Tämä maali oli esimerkki siitä, miksi syötöstäkin saa pisteen, sillä Tauriaisen suoritus oli kyllä maaginen. Toinen syöttöpiste päivän duunaripalkitulle Rantalalle. Ennenkuin kerettiin hädin tuskin lopettaa käsien hakkaaminen, näytti tuomari taas aloitusta keskelle. Rajalan veto katosi usealta jo näkökentästä, mutta selvä maalihan se oli. Ykkösen laidalla pelannut Siren ja tietysti Kapteeni tehoille. Alku uumoili runsasmaalista peliä, mutta ensimmäiseen erään ei sitten enempää saatu, eikä kyllä annetukaan. Toki hiukan jäi jo alkuvaiheessa vierailijoiden tekemiseen kaipaamaan tasokkuutta, mutta ehkä ne yritti täysillä, meidän ukot oli vaan tänään varsin tiivis paketti. Kuuselan tekeminen maalilla alkaa vaikuttaa jo muuten siltä, että ei tässä edes muista että tällä kaudella on puhuttu maalivahtiongelmasta.

No, kohti toista erää. Hiukan odoteltiin vierailijoiden jalkojen saavan myös kädet kaveriksi, mutta ei. Hermes sen sijaan kilisteli tolppia ja ylärimaakin. Jäähykin kestettiin hienosti, meillähän siinä parempi tekopaikka oli, mutta läpiajohan on melkein kuin rankkari… Ja kun sitten Rantalan ja Rajalan esityöstä Arkimo lämäsi kiekon verkkoon, pysähtyi kello aikaan 25.34. Ja juuri kun päästiin kehumasta niin samaan vaihtoon nähtiin toinenkin maali vain 22 sekunnin päästä, peli 3-1. Pieni epäselvyys hyökkäyssinisen päällä ja kaveri läpi. No, tästä ei kyllä kauheasti varmaan kukaan uskotellut pelin luonteen kääntymistä, eikä niin käynytkään. Punapaitoja tuntui olevan koko ajan jäällä enemmän kuin kavereita ja kerran sitten olikin ja jouduttiin toistamiseen alivoimalle. Umpisurkea ylivoima jatkoi kaverin teemailtaa, aika kului ja erä pelattiin loppuun. Tasan maali mieheen ei kerro pelin kulusta ja vaikka meidän molarille kirjattiin enemmän torjuntoja, pelin hallinta oli selkeästi kotijoukkueella.

Kolmas erä kulutettiinkin sitten tosiasioiden todisteluun. Vajaa kakkonen menty ja Kivilahti läpi, ketjukavereille avut. Kaverin hyökkääjät hukkasivat läpiajossa kiekon omalla kohelluksellaan tai sitten yrittivät jotain, jolle meidän molari varmaan mielessään pudisteli päätään, eli meidän hyökkääjätkin olivat tänään parempia. Ja kun keskustelupalstalla joku oli sanonut kaverin molarista rumasti, ettei se saa edes silmiään kiinni, niin se kyllä todistettiin vääräksi tiedoksi ajassa 50.22, kun Rantala heitti kiekon viivalta maaliin. Kun Siren vielä pääsi Rajala-Anttila kaksikon karoille, oli peli 6-1. Vajaa minuutin päästä toki kaveri sai tehdä kavennuksen, mutta siinäpä se.

Taas ensimmäinen päivä kunnialla läpi. Tänään puolustus oli kiitettävän tiivistä paria normaalia kohellusta lukuunottamatta. Oman alueen pelissä oltiin valovuosi kaveria edellä ja sehän helpottaa aika paljon sitä koko kentän tekemistä. Eikä näistä jätkistä ilmeisesti saa rakennettua huonoa kentällistä, eli aika hyvällä mallilla alkaa paketti olla. Mutta kun nyt näitä apinoita harteille kasataan, niin se viikonlopun toinen peli on ollut joskus aika katkera. Vain vajaa vuorokausi aikaa valmistella seuraavaa matsia, kyllä kiekkofanille tuplaviikonloppu on yhtä juhlaa.

18.1.2015 HERMES – S-Kiekko 7 – 4 (3-1, 3-1, 1-2)

EPÄVÄNKÄÄ

Edellisenä iltana kotonaan kylmän kylvyn saanut S-Kiekko oli ikävässä roolissa. Heidän kustannuksellaan nimittäin rakennettaisiin ehjä kotiviikonloppu, reilua silti saapua paikalle. Varmaa voittoa varten hallille oli saavuttu jo hyvissä ajoin, jotta juhlan kesto maksimoituisi.

Kuusela jatkoi maalissa ja jos rovaniemeläisiä vastaan aloitettiin räväkästi niin tänään avaus oli murskaava. Kello pysähtyi aikaan 00.18, kun vastustajan pakin loistopassi löysi Anttilan lapaan, josta sen sai Rajala. Sitten nähtiinkin sellainen maali, että jos joka peliin tuommoisia namuveivejä alkaa tulla niin loppuu insuliinit kropasta katsomossa.

Joko valmistautuminen tai joku muu oli kyllä mennyt vastustajalla pahasti pieleen, sillä ensimmäiset kaksi erää touhu oli varsin yksipuolista. Toinen Hermesmaali olikin Kapteeni Anttilan yksilösuoritus ja valkopaitojen pelihuumorin lisäksi alkoi loppua jo hermokin. Muutama sekunti maalin jälkeen päästiin ylivoimalle, jonka aikana molemmat viisikot saivat hallita aluetta mielin määrin. Maaleja ei kuitenkaan kirjattu. Tosin heti kun joukkueet olivat täysilukuiset, pelasivat Tauriainen ja Kivilahti kiekon Toskalalle, jonka hiukan Ronaldo kierteinen veto yllätti hölmistyneen vierasvahdin. 3-0 oli kirjattu kaverin koutsin pelikirjaan aikalisän ottamisen takarajaksi ja se käytettiin. Jos nyt jotain vaikutusta oli, niin ehkä hiukan jouduttiin paineeseen ja nopeaan tahtiin kaksi jäähyä. Kahden miehen alivoima oli varsin verkkaista ylivoimaa vastaan liikaa ja niinpä taululle 3-1. Pari minuuttia ennen erän loppua, kaadettiin Kivilahti läpiajossa rankkarin arvoisesti. Hieno veivi, mutta ylärimasta maalin ulkopuolelle. Ja johan taas erätauolla viisasteltiin pulla suussa miten rankkarit on tämän kauden viimeinen selkäapina, viimeinen, sillä puhdas viikonloppu tästä tulisi, sen verran vastus oli tänään kehnoa.

Toisen erän alkuun saatiin sitten mekin kahden miehen yv ja seuraus oli juuri sellainen kuin pitää. Siren, Kivilahti, Rajala ja maali. Tilanne 4-1, kello 32.23. Muutamaa minuuttia myöhemmin Rajala tekaisi hattutempun ja vaikutti siltä, että tänään saatettaisiin nähdä varsin rumat lukemat. Tässä vaiheessa olisi ollut ehkä toisissa kinkereissä aiheellista vaihtaa jakoa. Mutta kun pelataan kuitenkin tosissaan, niin sitten mennään niillä eväillä mitä on. Heiskasen 6-1 aikaan 36.29 riitti kaverin aloittaneelle molarille. Ei auttanut muutama hyvä torjunta, tänään olisi pitänyt pystyä puoli-ihmeeseen. Loppuerä meni jäähyjen merkeissä, ensin tasavajaa verraten vähästä väkivallasta ja sitten meitä oli taas liikaa. Tämän vihellyksen yhteydessä naapuri onneksi sekosi hiukan säännöissä ja kommunikaatio tuomarin kanssa oli sen verran aiheen vierestä, että kymppihän siitä tuli. Me kuitenkin alivoimalle ja niin vain kiekko livahti sisään viimeisellä minuutilla ja tauolle kutkuttavassa 6-2 tilanteessa, eli siinä mihin eilen jäätiin lopuksi.

Kolmas erä ja Hermes vaihtanut maalivahtia. Ei voi olla totta. Kauhunsekaiset tunteet kiersivät aaltona katsomossa, mutta Kuuselan ilmaantuminen aitioon sentään karsi pahimmat peikot pois. Ehkä valmentaja vain päätti antaa nuorelle Holmbergille kokemusta aikuisten sarjapeleistä. Mutta ilmeisesti myös pelitaktiikkaa muutettiin tai sitten Jykken sima oli liian vahvaa, sillä paketti oli aivan sekaisin. Yhtäkkiä oman alueen hortoilut ja vaihtojen venymiset otettiin kuvioon ja ei vierailija nyt kuitenkaan niin surkea ollut, etteivätkö ne olisi tarttuneet tarjottuun korteen. Alivoimalle ajauduttiin ja niin vain totaalisen maskin takaa kiekko yläristikkoon. Eroa oli riittävästi, mutta äkkiäkös tuon kuroo umpeen jos tarjotaan paikkoja. Siis tietysti edellyttäen, että olisi käsiä ja meillä ei olisi maalivahtia. Hyvin kuitenkin kotikaukalossa ensimmäistä kertaa miesten peleissä tositoimissa esiintynyt nuorukainen torjui ja läpiajostakaan kun eivät tehneet, niin alkoi pulssi tasaantua. Aika nimittäin ei riittäisi. 57.14 tehty 6-4 kavennus toki hiukan aiheutti pälyilyä, mutta sen verran saatiin oman alueen tekemistä kuriin, että edes maalivahditta ei meidän päätyyn maaleja tehty. Kivinen sen sijaan spurttasi kaarikiekon perään ja löi arkun kannen kiinni, 7-4 tyhjiin. Loyalsin laulun sanoin, te voitte lähtee.

No niin, kuusi pistettä. Alkaa kotietu häämöttää, mutta ei sentään vielä laiteta pulloja jäihin. Hyvä esitys molempina päivinä, varauksin, sillä viikonlopun viimeinen erä oli kyllä yllättävän sekava. Paljon hyviä suorituksia, kolme pääosin pelaavaa kentällistä on nyt kyllä iskussa ja pakistokin on paritettu hyvin. Tosin tässähän voi olla vielä jotain muutoksia tulossa, mutta kunhan kaikki siirrot on tehty, niin kyllä meillä valmis porukka on. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa peliä, jota kotijäillä tosin joutuu odottelemaan jonkin aikaa. Lauantaina, tämän kuun viimeisenä päivänä vieraita saapuu vaasasta. Sitä ennen on toki vieraspelejä, eli jos sattuu kotimaan matkailumahdollisuuksia olemaan niin käydäänpäs kannustamassa jumalrintoja vieraskentillä. Pari viikkoa, sitten taas nähdään, koetaan, tunnetaan Kokkolan jäähallissa tutuissa merkeissä, tarjolla ankkakeittoa.

18.1.2015/ K