HERMES – JHT 6-2 (1-2, 0-0, 5-0)

MEIDÄN HERMES

Perjantai, joulukuun eka viikonloppu tulossa, Itsenäisyyspäivän aatto. Ei paljon lunta, ainakaan Kokkolassa, mutta talvimielenhän saa aina päälle kun tallustelee jäähallille. Luvassa oli ilta, jolloin mahdollisuus oli jopa joulumielen saavuttamiseen, sillä vieraaksi saapui JHT. Aina totisen viihdyttävän kamppailun lisäarvoa luotiin sarjatilanteella, eroa joukkueiden välillä yksi piste Hermeksen eduksi. Eihän tämä nyt mikään pakkovoittopeli olisi, mutta hei, sarjataulukossa kolmantena vai neljäntenä, kotivoitto kalajokisista vai ei…helppoja valintoja. Kun alla oli nihkeä mutta tärkeä kotivoitto RoKista ja vierasvoitto Ketterästä, joka tuli pirteän esityksen palkinnoksi, voitiin taas odottaa muistorikasta kiekkoiltaa. Rosterin puolella hiukan vivahteikas maalivahtitilanne sai jatkoa ja joukkueeseen oli hankittu HPK:sta Andrej Vaciljevic. Kroatialainen esiintyy Hermespaidassa joulutaukoon saakka, mutta mikäli kaikki menee meidän kannalta hyvin, saattaa olla, että kaveri jatkaa kauden loppuun Kokkolassa. Muutoksia on ilmaantunut myös pakkipuolelle, kun Kärpät-TuTo taustalla varustettu Nico Lehto pelaa ottelu kerrallaan tyyppisesti jumalrinnoilla. Myös Heiskanen jatkaa ainakin joulutaukoon asti. Itse olisin kyllä signeerannut näiden kavereiden nimen paperiin vaikka itse, mutta sehän olisi ollut sitten eri toimikunnan edessä vastattavaa juttua se. Jotain vaivoja ja flunssaa kuten vuodenaikaan kuuluu ja vielä Tometyn viimeinen huilipeli. Loppuviimein oli valmennuskaksikko saanut kirjailtua kuitenkin 5 puolustajaa ja 12 hyökkääjää, joista pari A-apuja, ohjelman sivuille.

Mutta sitten itse aiheeseen, eli peliin. Pesonen valitettavasti sivussa, eiköhän ala olla jo epäreilua että samalle jätkälle koko ajan vaivoja ilmaantuu. No, niinkuin laulussa sanotaan, tervetuloa avaukseen Andrej. Kiekko jäähän ja haltuun. Jotain oli valmistautumisessa tehty oikein, sillä hermoilua ei näkynyt. Kiekon annettiin tottua tulevaan koitokseen liikuttamalla sitä lavasta lapaan ja peliä vietiin harkitusti kohti vastustajan maalia. Sitten pieni huolimattomuus, zippailu ja seurauksena hätä joka johti siihen tilanteeseen, mihin ei ainakaan vasiten haluttaisi joutua, alivoimalle junkkareita vastaan. No tällä kertaa ennakko-odotukset sitten toteutuivat ja tilanteeksi 0-1. Jos joskus kauden mittaan on oman alueen tekeminen tämmöisistä tai muistakin tilanteista seonnut, tänään tätä ilmiötä ei nähty. Kurinalainen peli jatkui ja syötöt, ne eivät ajautuneet pisteiden väliin valkopaidoille, josseivät nyt ihan aina ihan omien lapaankaan osuneet. Kaikki sokkotakajätöt oli ruksittu pois käytöstä ja peliä jopa vähän vietiin. Reilun puolen erän jälkeen oli sitten pakko jo viheltää vastustajallekin jäähy, sen verran monta selkeää kamppia oli mennyt läpi. Ylivoimalla pyörittiin etenkin jälkimmäisen minuutin aikana aivan maagisesti, mutta ilman tulosta. Sitten annettiin oppitunti yhdestä tavasta jolla maaleja tai ainakin yllättäviä tilanteita luodaan. Lehto neppasi viivalta ensin kiekon jonka Kapteeni Anttila melkein ilmasta ohjasi maaliin, kaivoi irtokiekon itselleen, antoi sen takaisin viivaan josta tällä kertaa tarjoilu Rajalalle. Ja kuulkaas peli oli tasan. Kellossa tasan 15 minuutia ja melkein kaikki 752 katsojaa löivät kättä yhteen. Hallissa oli tunnelmaa niinkuin tällaiseen peliin kuuluukin. Vajaa minuutti tästä sitten yksi peruspilareista unohtui ja alimpana miehenä kikkailu kostautui, 1-2. Erätauolle mentiin tasatahtiin pelaillen, eli ei mitään hätää.

Toinen erä oli maaliton, mutta ei mauton. Torjunnat 16-17,molemmille yksi ylivoima ja yksi pahan näköinen tilanne, josta vastustajan pelaaja onneksi jollain tapaa omin jaloin saatiin jäältä pois. Puhdas taklaus johon ei oltu valmiina niin joskus käy kipeää. Kumpikaan joukkue ei paikallisasetelmasta huolimatta tästä alkanut mitään älytöntä esittämään, eli ammattimaista kiekkohenkistä touhua kuten lajiin kuuluu. Kerran oli kaveri kahdella miehellä meidän veskaria vastaan, mutta soosivat syöttelyn päätteeksi vedon ohi. Sen verran hyvin tosin Andrej oli mukana, että olisihan se tuosta napannut maukkaan kopin. Onneksi erän aikana tarjoutui koppeihin tilaisuuksia muutenkin ja pelaamattomuus alkoi pikkuhiljaa vaihtua rutiiniksi, eikä enää jännittänyt kuinka kaveri pärjää. Kun vielä alivoimalla joukkue otti kaiken irti itsestään ja vielä pelasi fiksusti, ei vastustajalle suotu lisäosumia. Sippola pelasti yhden varman paikan melkein maaliviivalta vaikka maitohappoa tuli jo korvista, mutta harvoinhan tuo tilanteita muutenkaan kesken on jättänyt. Tiivis peluutus tuntui pitävän tempoa yllä hyvin ja rupesiko hiukan rantapalloilijoilla jalka painamaan?

Kolmannessa erässä nousi sitten meripäätyyn punainen myrsky. Vai monestiko oikeissa peleissä yhtäkkiä viedään erä 5-0? Aivan mahtavaa. Ensin Tauriainen pisti Rajalan loistopassista tasoituksen, myös Kapteeni Anttila oli jälleen keitoksessa mukana. Tästä seurasi keskialoitus ja ankara rynnäkkö kohti Hermespäätyä, jonka tuoksinassa tuli hiukan osumia. Lopputuloksena kaverilta yksi mies lääkäriin, meiltä Olli suihkuun. Viiden minuutin alivoima nosti nekin ihokarvat pystyyn joista ei puhuta, tämä saattoi tietää karmeaa otsan vaipumista katseen mukana kohti syliä. Mutta eipä se tänään mennyt niin, tänään pessimistit pettyivät. Alivoima taisteli, Andrej torjui ja loppuviimein kaveri ajoi itsensä sellaiseen tilanteeseen, että meidän nelikko oli tuoreemmilla jaloilla. Kiekko ajautui väsyneiden ratkaisujen johdosta vieraspäätyyn, jossa sitten poukkoiltiin loppuviimein niin, että Anttilan heittäessä lätyn Kivilahdelle, havaitsivat kaikki että tuohan on ihan yksin maalin edessä. Ja mitäs silloin tapahtuu? Aika 50.02 ja tilanne 3-2. Sippola tässäkin mukana. Aivan ei siis kaverin 5 minuutin ylivoima kestänyt loppuun ennekuin alivoimamaali tehtiin. Ja johan halli repesi. Jokunen vastustajan pelaajakin sai osakseen sanallista huomiota, eikä siinä mitään, hienostihan he tuon tilanteen kämmäsivät. Tässä vaiheessa valkopaidat ottivat aikalisän, jotain oli keksittävä. Puoliminuuttisen aikana äänestettiin ilmeisesti porukkatoton viimeinen laukkaaja, koska peliä ei vierailija enää haltuunsa saanut. Meidän ukot sensijaan pistivät mehua koneeseen ja sen verran löysättiin polkkariteippejä, että päästiin jo täysiä. Reilu 3 minuuttia eteenpäin ja Kivilahti melkein samassa paikassa, nyt lätyn tarjoili Kivinen. Anttilalla tässäkin maalissa merkintä. 4-2, Kalajoki uppoaa ja johan meinasivat Loyalsien viireistä varret notkua kun liput heiluivat suuren maailman tyyliin. Ja kun kerran kaveri horjuu niin ei muuta kuin leuankärkeen. Vielä yhden syötön merkkauttanut Kapteeni Anttila saatteli Tauriaisen nokikkain hiipuvan Kokon kanssa ja kylmän viileästi kiekko verkkoon.Tuosta ne ei enää nouse, ei millään. Aikaa ei paljon mitään, eikä jalkoja senkään vertaa. Kun vielä 8 sekuntia ennen loppusummeria Rajala ajatteli heittää lohtukopin kaverin veskarille niin imaisihan se senkin. Syöttöpisteet Tauriaiselle ja Rantalalle. 6-2!!!

Ei kerta kaikkiaan mikä peli. Ja hei, tulos 6-2, mutta torjunnat 40-40, eli ei tässä ihan paraatista ollut kysymys, kyllä kaverilla omat saumansa oli. Viihdearvoa kympillä, raivoisa toinen erä ja alkaako kuntopuntari nyt kääntyä pikkuhiljaa sille, joka on tehnyt koviten töitä… Kovasti on spekuloitu kotijoukkueen huonoja esityksiä, mutta silti katsotaanpas sarjataulukkoa. Ei tuolla sijoilla olla, ellei oteta pisteitä ja niitä on tullut. Kuinka kova arvo noilla pisteillä onkaan, kun otetaan vielä huomioon kuinka jumissa joukkue on ollut. Nyt kun alkaa lihakset vertyä niin tässähän voi tulla aika maukasta jääkiekkoa, noinkohan tulee liiankin helppoja voittoja kohta. Heh, niin se mopo karkasi ja lapaset vaan jäi, mutta tosiseikkahan on, että kyllä parempaan suuntaan tekeminen koko ajan menee.

Itsenäisyyspäivän juhlat Hermes viettääkin Rovaniemellä. Eli kauaa ei voitosta saa nauttia kun jo pitää ottaa toinen perään. Onneksi Nisse on varannut ison laatikon mukaan niin kaikki kolme pistettä mahtuvat kyytiin. Lapin reissulle on vissin tarjolla salainen ase evästyksenkin muodossa, eli länsirannikon tuuli puhaltaa varmasti ja kovaa.

Ja sitten ne hyvät uutiset. Ensi viikonloppuna ei tarvi mennä mattorantaan, sillä Hermes pelaa tuplaviikonlopun kotona. Lauantaina Pyry ja sunnuntaina Jokipojat, eli hyviä matseja on luvassa. Hallilla nähdään.

KIITOS HERMES!!!

5.12.2014/ K