TUPLAVIIKONLOPPU 14-15.11.2014

Neljän vieraspelin mittaisen putken jälkeen palattiin taas kotikaukaloon. Vieraspeleissä oli saatu sentään pisteitäkin: 5-4 rankkaritappio kalajoella, 8-4 tappio tampereella, hieno 2-4 voitto joensuussa ja 4-3 rankkaritappio iisalmessa. Varsin ailahtelevaa noin äkkiseltään, mutta ei lätkäkään ihan noin yksinkertaista ole. Nuo pelit on puitu ammattilaisten toimesta jo aikanaan, nyt astutaan taas tarkastelemaan kotipelejä kuolleesta kulmasta.

HERMES – Hunters 14.10.2014 3-4 RL (0-1, 0-2, 3-0)

VÄKEVÄ NOUSU

Perjantaina Kokkolan jäähalliin luisteli vieraaksi Hunters porvoosta. Varsin nuori ryhmä oli pari pinnaa Hermeksen perässä, eli tärkeä peli molemmille kyseessä. Ja jos joku ei tiennyt, niin sarjataulukosta selviää kuinka tasaisesta sarjasta oikeasti on kysymys. Tähän liittyen yksi pointti. Mikäli taulukko pysyy tasaisena, ei missään vaiheessa, etenkään kun alkusarjan loppu lähestyy, ole varaa tappioputkiin. Meidän ukot ovat kaapineet pinnoja varsin hyvin, kun huomioidaan että vieraspelejä on ollut paljon. Mutta siis, pelataanpas nyt tätä päivää.

Niemi pelivuorossa maalivahtiosastolta ja kaikkien peukut pystyssä, että äijän paikat kestävät, sillä huippuluokan veskari on kyseessä. Ainakaan vilustumisen kautta ei kunto tule heikkenemään, sillä pelin alkaessa punapaidat katselivat sen verran vielä mainoksia, että kiekkoja satoi kohti meidän maalia tasaiseen tahtiin. Jokunen vaihtokierros katseltiin ilman varsinaisia hyökkäyksiä ja yhtäkkiä oli Mild maalipaikassa, mutta ei vielä. Kovalla liikkeellä kotijoukkueen lamauttanut vierailija siirtyi johtoon ajassa 06.50. Karmea oman alueen touhuilu kostautui, pienestä huolimattomuudesta kasvoi taas iso lumipallo. Erän aikana saatiin jokunen maalipaikkakin, tosin enimmäkseen yksilöinä. Ja oltiin hitaita, liian hitaita kaverin liikettä vastaan. Karvauspeli oli maltillista, joka tietysti hiukan helpotti kaverin oman alueen puuhailua. Loppuminuuteilla vihellettyä kakkosta ei saatu hyödynnettyä, joten taukotunnelmien kautta toiseen erään.

Erästä muodostui melkoinen hurlumhei sessio kun molemmat joukkueet alkoivat hakea maaleja. Ja Hermes meni maalille, siis ihan oikeasti niin, että välillä joukkuettaan horjuvin jaloin mutta silti kannatellen pelannut vierasvahtikin naarattiin verkoista pariin otteeseen. Mutta kiekko ei vain viivaa ylittänyt. Reilu puoli erää mentiin ja sitten alkoi soida. Valitettavasti vain omissa. Ensin ajassa 32.14 oman pään aloituksen jälkitilanteesta tuuditeltiin pakkikaverit uneen ja ihan ei molarin takajalkojen pituus riittänyt kiekon pysäyttämiseen. Sitten kello pysähtyi 37.34 kohdalla. Pakko kehua yksilötaitoa paidan väristä huolimatta, nimittäin 0-3 maali oli varsin hieno, vaikkei sitä kotijoukkueelle merkattukaan. Mitäpä luulette että kahvipöytäkeskusteluissa puhuttiin? No ei sen väliä, sillä se mitä joukkue puhuu ja tekee ratkaisee.

Tällä kaudella on kotijoukkueelta nähty jokunen välähdys siitä mitä pinnan alla kytee. Ja sellaista nähtiin tänään erän verran, sillä kolmas erä oli Hermeksen osalta aivan uskomaton, sekuntia yli satumainen. Nyt voitettiin laidoilla ja tehtiin työtä loppuun asti. Eikä tätä tarvinut tehdä kuin puolitoista minuuttia ennekuin helähti. Siren tälläsi Korhosen ja Ollin esityöstä ensimmäisen kavennuksen. Ja hiukanhan tuo helpotti. Varsinkin kun joukkue yhtäkkiä oli saanut jalat liikkeelle. Osa-alueen, joka on meidän vahvuus. Sen verran kovaa mentiin, että kaverin oli pakko roikkua ja lopulta päästiinkin ylivoimalle. Kun jo alkoi näyttää että tilaisuus tuhritaan otti Korhonen asiakseen kaventaa eron yhteen maaliin. Kellossa 54.15. Aikaa siis reilusti. Ja nyt paistoi voitontahto ja tämähän tietää vastustajille hankaluuksia. Aikalisän kautta haettiiin ratkaisua ja niinpä hetken pelin jälkeen Niemi vinkattiin penkille. Tilanne näytti jo katkaisevan kirin, mutta onneksi kiekon riistäneellä vastustajalla oli lukulasit päässä eikä hän havainnut tyhjää maalia. Tämä maksoi täyden pistepotin, koska Hermes painoi pelin väkisin tasoihin. Aikaa voittomaalin tekemiseen jäi minuutti ja 22 sekuntia. Uskomaton nousu, joka oli päättyä voittoon, mutta kiekko ylitti maaliviivan 0,73 sekuntia summerin jälkeen, noin rannekellolla mitattuna.

Jatkoajalla oltiin jo liian puhki, mutta onneksi molari kesti.

Rankkareista on muodostunut melkoinen koetinkivi. Lukko ei auennut vieläkään vaan saaliiksi jäi yksi piste.

Jos yksi asia illasta pitäisi muistaa niin taistelu. Se aiemmin mainittu sotanaama löytyi taas ja vain kello pelasti vastustajan, tällä kertaa. Liekö kova harjoittelu syynä siihen, että pelin sisällä tapahtuu suuria eroja jaksamiseen liittyvissä asioissa. Mikäli tästä on kyse, voidaan kohtapuoliin odottaa varsin pirteää Hermestä ja sekös sopii meille, kotipelejä nimittäin on vielä varsin mukavasti jäljellä. Rankkarikisojen saldo tosin on karmea, eli ehkä varsinaisella ajalla olisi hyvä saada pelit poikki.

HERMES – Red Ducks 15.10.2014 1-2 ja (1-0, 0-0, 0-1)

KIRVELEE

Lyhyiden yöunien jälkeen oli aika vastaanottaa vieraita vaasasta. Poikkeuksellisen monta kertaa kohdattava vastustaja majaili verraten alhaalla sarjataulukossa, mutta tukitoimia seudun suurseuralta tulee kauden aikana ankkapaidassa kulkemaan. Kotijoukkueen osalta suurin plussa oli kapteeni Anttilan paluu kokoonpanoon.

Hyvin pelannut Niemi jatkoi maalissa. Jos perjantaina alkuun oli tarjolla vain haavakoppeja, tuli nyt painetta heti kunnolla ja kotivahti sai esitellä taitojaan. Onneksi niitä riittää, sillä oltiin taas aika ajoin todellakin pulassa. Hyökkäyksiäkin saatiin, mutta vähän tuntuu olevan vielä hakemista tai sitten joku muu syy miksi ketjut elävät jatkuvasti. Lisää haastetta ilmaantui alivoiman muodossa. Mutta jos joku osa-alue on toiminut paremmin kuin kohtuullisesti, niin se on av. Ja se toimi taas. Reilun cooperin jälkeen päästin vuorostaan ylivoimalle ja tämä antoi tilaisuuden katkaista vierailijoiden flow. Älkää kysykö, olen vaan kuullut tuon jossain ammattiohjelmassa, liittyy kait siihen että kulkee tai jotain. No kuitenkin, ylivoima oli sanalla sanoen maltillista. Pidettiin tilanne hallinnassa ja sitten viivan kautta maskiveto. Yksinkertaisen kaunista ja 14.30 avausmaali kirjattiin Rantalalle. Avustukset Rajalan ja Heiskasen nimiin. Hyvä maskikin siellä oli, tiedätte kyllä kuka. Loppuerässä hiukan taas oltiin ottavana osapuolena, mutta tauolle johdossa. Noinkohan yksi kliseinen totuus taas toteutuisi, toinen hallitsee, toinen tekee maalit. Tuolloin ei vielä tiedetty että aivan jotain muita kliseitä raavittaisiin päänahasta illan mittaan.

Toinen erä muutti tilanteen oikeastaan siten, että kaveri vei peliä vielä enemmän. Oli meillä kuitenkin paikkoja ja putketkin kolisivat mutta ei muuta. Torjunnat 17-6 kertovat joko kirjanpitovirheestä tai pelin kulusta, tänään jälkimmäisestä. Toki kaveri puolusti tiiviin aktiivisesti, mutta kyllä paljolti oltiin omalla alueella liian pitkään ja annettiin kiekko vielä takaisin, ettei ne masennu. Erän ainoa tilastomerkintä oli vaasalaisjäähy pelin puolivälin jälkeen. Tuossa ylivoimassa ei saatu ihan niin laadukkaita ratkaisuja aikaiseksi, mutta toisaalta ei kaverikaan tehnyt alivoimalla.

Kolmas erä. Nyt samanlainen loppupaine kuin eilen niin johan alkaa tapahtua. Tilanteita saatiin kyllä aika paljon, mutta varsin näennäisesti. Jotenkin saatiin tuhrittua ylivoimakin, taisipa kaverilla olla tuossa tilanteessa jopa paremmat paikat. Jalka alkoi painaa ja taas sai meidän maalille tulla aivan pelkästään jos halusi. Tomety sentään piti vähän kuria yllä maaliedustalla, mutta joutui suorituksesta suihkuun vaikka vain puolusti itseään kun kaveri yritti kiivetä selkään. Parista kun ei ollut panemaan hanttiin niin meille 5 minuuttia vajaata niille 2. Aika epäreilua. Ja kaiken kukkuraksi pelin tunnelma lässähti, kun tuomarikolmikolla ei ollut selkeää käsitystä mitä tapahtui ja mitä sen takia tehtäisiin. Ei se nyt niin vaikea tilanne ollut, että minuuttitolkulla tarvi palavereja pitää. Tasavajaalla sitten sattui yksilövirhe, josta tällä kertaa maksettiin kova hinta. Kymmeniä ja taas kymmeniä virheitä tulee ihan normaalistikin pelitapahtumissa, mutta on kenttäalueita jossa virheitä tulee välttää. Ja johtoasemassa vielä taistellaan oikeasti kahdesta lisäpisteestä, eli pitäisi malttaa vaikka purkaa paine vaikka rämpyllä. Joka tapauksessa 51.37 jäi tauluun kun alkoi ohimosuonet pullottaa. Peli tasan. Erän torjunnat kertovat karua kieltään, 14-5. Mitä ihmettä, kotipeli ja kaikki. Erän loppuun yksi alivoima vielä ja jälleen Kivisen kaltaiset työmyyrät olivat isossa roolissa. Koska maaleja ei tehty, eikä aikalisätkään sen kummemmin tilannetta muuttaneet, pidettiin pieni tauko.

Jatkoajalla meillä oli hetkemme, mutta melkein tekopaikasta oltiin kohta omissa ja niin vain jotenkin kiekko painui verkkoon ja lisäpiste lähti vierailijalle.

Olihan pelit. Paljon hyvääkin löytyi, vaikkei pisteitä saatu kuin pari. Maalivahtipeli on kivenkovaa, eli alkaa Niemen lihasmuisti toimia ja johan tarttuu. Pakkipari Sippola-Rantala ehdottomasti parasta koko viikonlopun ajan. Hyökkäyspään ongelmista oma mielipide on, että ketjut elävät liikaa. Esimerkiksi Anttila-Rajala kaksikko on varsin tehokas, miksipä tuota siis rikkomaan. Ja kuka oli sanonut Rajalalle että ei saa enää laukoa? Sillähän on porukan paras veto niin ei sitä saa säästellä. Kivilahti, Siren, todella kova työmäärä jälleen. Mutta oman alueen peli. Jos ei roiskita niin odotellaan liian kauan ja taas on kiire. Tuo on vaan pakko saada toimimaan, ihan pakko.

Samaa porukkaa vastaan pelataan jo keskiviikkona vieraissa ja lauantaina paikalle saapuu RoKi. Noista peleistä 6 pistettä niin taas maistuu paremmalta. RoKin kaatamiseen olisi suotavaa tulla paikalle, eli lauantaina nähdään.

15.11.2014/ K