HERMES – RoKi 2-1 (0-1, 2-0, 0-0)
GOODBYE KOTIPEIKKO
Lauantai-illaksi oli luvassa jälleen kiekkofanille juhlakattaus. Keskiviikkona hyvällä esityksellä vaasasta pisteet hakenut kotijoukkue kohtasi RoKin, joka on aina maukas vastustaja. Vaasan pelin perusteella hyviä uutisia löytyi niin pelillisesti kuin myös maalivahtiosastolta, kun Pesonenkin on kuntoutunut pelivireeseen. Mutta mennäänpäs tähän iltaan. Odotusarvot hyvälle kiekkopelille oli katettu ja voi kerta kaikkiaan miten mahtava matsi nähtiin.
Niemi maalille ja ainakin ykköskenttä näytti olevan samassa koostumuksessa, hienoa. Kiekko pelattiin heti aloituksesta melkein kaverin päätyyn, mutta jo paluukuormassa kaveri luisteli Sippolan mailaan ja aloitettiin alivoima. Kellossa peräti 15 sekuntia. No, alivoima jäälle ja saipahan Niemikin heti hien pintaan. Hyvin taistellut av meinasi ajautua jopa tekopaikalle, mutta Siren heitti hienon riiston jälkeen hetkeksi liu’ulle kun ketjukaveri kompuroi. Olis voinu kyllä potkasta pakista ohi, mutta olishan se ollu inhottavaa tehä heti alkuun vajaalla. Jäähystä selvittiin ja peli alkoi rullata. Kotijoukkueen osalta eka kymppi oli jo varsin maltillista ja sitkeästi haettiin kontrolloidusti peliä käyntiin. Ihan tekopaikoille ei päästy, mutta pitkään meni myös ennenkuin omalla alueella saatiin hätää aikaiseksi. Ja ei varsinaisesti mitään hätää ollut, sillä veskari poimi yhtä vaille kaikki. Ja kun torjuntoja kirjataan erässä 21 kappaletta, voidaan suoritusta pitää riittävänä. Tietysti kun painetta annetaan luoda niin sitten on vain ajan kysymys koska heilahtaa. Ajassa 16.15 vierailija siirtyi johtoon, kun hetkeksi se maalieduspelaaminen taas lopahti. Mutta tämä ei punapaitojen leiriä hetkauttanut. Loppuerässä kaveri otti vielä jäähynkin ja päästiin ylivoimalle, joka ei tosin tuottanut kummempaa. Kaikki kovat vedot menivät vielä vähän ohi tai viuhuivat maskimiesten korvanjuuresta plekseihin.
Toiseen erään tuli sitten sellainen kotijoukkue jota on odotettu pitkään. Ja heti kun kaveri sai rikkurinsa kentälle, tasoitti Heiskanen pelin. Sen verran voin pari peliä kaverilta nähneenä sanoa, että toivottavasti seuraavassa pelissä on jo nimi paidassa. Esityötä maaliin kirjattiin Rajalalle ja Ollille. Hermes vei tästä eteenpäin peliä, joka ainoan ketjun toimesta, mikä ei muuten ole ihan huono juttu. Ajassa 23.50 toteutui don Tamin yksi teesi, se missä se puhuu veskareista. Meidän vahti oli nimittäin tänään parempi, se olis ottanu tuonki. Kaveri ei. Kiekko Arkimon lavasta verkkoon, pisteet myös Kivilahdelle ja Palmille. Hetkeä myöhemmin jouduttiin alivoimalle ja nähtiin sellaista taistelua että oksat pois. Laidoissa kovaa työtä raatavat jätkät kuten Siren blokkasivat vetoja ja joka jätkä antoi pelille sydämensä. Ja niin se vaan jäähy kului ja kovatempoinen erä loppui ennen aikojaan. Tällaista kiekkopeliä nimittäin jaksaisi katsoa pidempäänkin. Ei mutta täähän oli vasta toinen erä, yks vielä.
Jos jääkiekkoerä päättyy maalittomaan tasapeliin, voi joskus tulla katseltua kahvion suuntaan. Mutta ei tänään. Kolmannen erän torjunnat 19-18!! Ei todellakaan mitään kliinistä keskialueen passailua, tänään pelattiin. Kun kevennetty treenaaminen yhdistyy edellisen pelin voitosta hiukan keventyneeseen ilmapiiriin ja paketti maustetaan lätkäasenteella, on tuloksena sellainen kotijoukkue jota ei tässä sarjassa voita kukaan. Karvauspeli toimi välillä niin hyvin, ettei hyväjalkaisena pidetty lapin ukko saanut kuin paniikin aikaiseksi omalle alueelleen. Yksi ylivoima saatiin, mutta ei maalia. Huokauksia kylläkin. Jos ette usko mun sanomana, että kaikki ketjut toimi hyvin niin tulkaa nyt ihmeessä ite kattomaan. Kapteeni Anttilan kolmikko saattaa olla vähän hidas saaman pelin omista ylös, mutta kun hyökkäysalueella ollaan, niin huh huh. Arkimon vitjan kanssa ei tahdo vastustajan pakkien nivelsiteet pysyä mukana kun kulmahyrrä vaihtaa suuntaa. Toskala-Kivinen-Hellsten taas luo sellaisen paineen joka tuntuu kylkiluissakin. Ai kaikki paitsi yksi? Ehei, katsokaapas tarkemmin. Nimittäin ainahan Toskalalla on vauhtia ja raastoa ollut, mutta nyt se taklaakin vielä. Nelosvitjan miehethän painaa sata lasissa tunnetusti aina kun irti päästetään, eli tuokin osasto on kunnossa. Vähän karkasi ajatus taas, mutta onneksi kaveri ei ilman veskariakaan saanut ratkaisua aikaan, vaan täysi pistepotti jäi Kokkolaan.
Hepheijaa, tällaisen pelin jälkeen on tosin vähän vaikea palkita yhtä pelaajaa, mutta toivottavasti edes makkaraa riitti koko porukalle, on ne sen ansainneet. No joo, vähän nyt meni ehkä hehkutus yli, mutta oikeasti tässä on ainakin parvella selkään kavunnut aikamoinen kotipelipeikko, kun ei niin millään meinaa suoraa voittoa tulla. Ja sitten kun se tulee ja vielä tällaisen pelin päätteeksi, niin meneehän tässä ihan sekaisin. Kun vielä sai kotimatkalla huudattaa Ozzyä radiosta niin että kaiutinpahvit rätisi, ei paremmasta kiekkoillasta enää väliä. Nyt taas vaihteeksi sitten onkin pitkä kotimatsitauko. Mutta jos tänään oli pelistä kovat odotukset, niin mitäs sanotte tästä? Perjantai, itsenäisyyspäivän aatto ja vastassa JHT. Niille joille maantieto ei ole tuttua, se on 5.12 kello 18.30. Ainoa hyväksyttävä tekosyy poissaoloon on linnanjuhliin saadun kutsun aiheuttama pyrstöyskä, sillä jokainen käsipari joka saadaan läpyttämään kun saatellaan dyynipojat tappio niskassa lumisateeseen nostaa tunnelmaa osaltaan kohti kattoa.
Vielä kerran, KIITOS HERMES!!
22.11.2014/ K
