HERMES – Ketterä 3-2 (1-1, 0-1, 2-0)
EI TYYLIPISTEITÄ
Sarjan avausviikonlopun jälkeen oli koettu hieman mollivoittoisempaa taivalta. Kotiavauksen tappio kalajokisille oli saanut jatkoa tukistuksella seinäjoella, mutta vaasassa sentään oli ankat kynitty. Matkahan toki on kesken, eli ei liian kriittisesti saa tuloksia kurkistella. Toiseen kotipeliin vierailijaksi saapui Imatran Ketterä, eli kaksi perinteikästä kiekkoseuraa vastakkain. Kokoonpano oli hiukan eläväinen, johtuen samaan aikaan pelattavasta A-junioreiden ottelusta ynnä muista pikku jutuista.
Pikku kolhusta toipunut Pesonen maalille ja katsomossa joukkueelta odotettiin sotanaamalla aloitettavaa kotipeliä, eikä edellisen pelin kaltaista kuuhistelua. Ja kyllä äijät tulikin asenteella kehiin, vai miltä kuulostaa 1-0 aikaan 00.59? Maalista vastasi ykkösketjun alkurynnistyksen jälkeen jäälle vaihdettu, verraten hyvän iltapuhteen raatanut kolmikko Hellsten-Pakka-Vares. Kyseessä oli kyllä sellainen tilanne, että olisi pitänyt löytää vielä yksi tehopiste, nimittäin Tometyltä nähtiin viivassa todella hieno valelaukauksesta nappisyötöksi muotoutunut suoritus. Maalin jälkeen Hermes tosin sitten jatkoi myllytystä tasan nolla sekuntia, sillä kaveri sai jalat liikkeelle ja meidän ukot rupes taas vähän katteleen ja roiskimaan. Ja jälleen heti alusta lähtien joukkueiden suurin ero oli oman alueen kiekollisessa pelaamisessa. Tämä osa-alue ei vain meillä toimi. Ensimmäisen syötön taso on hiukan ailahteleva ja sitä toista syöttöä sitten odoteltiinkin jo usein kynsinauhoja raastaen. Ykköskentällinen riehui satunnaisesti hyökkäyksiäkin, mutta sitten hävittiin oman pään aloitus ikäänkuin sata-nolla ja kaveri pääsi tasoittamaan. Just näin. Kumpikaan maalivahti ei joutunut aivan mitään maagista erän kuluessa esittämään, mutta kymmenkunta torjuntaa molemmille merkattiin. Erittäin hyvä tuomarointi piti jäähyboksit autioina, peli sujui ja vauhti kasvoi. Tauolle tasalukemissa ja tasatahtia porukka lompsi myös makkarajonoon. Tauon aikana oli hyvä palautella mieliin pelin lainalaisuuksia ja luoda toinen toistaan parempia ratkaisumalleja pelin parantamiseksi. Ja puhuttiinhan sitä tietysti siitä M-alkuisesta sarjastasostakin, joka erinäisten sattumusten johdosta on alkanut ujuttautua yhä vakavampana mielikuvana Kokkolalaisten virtuaalikuviin. No, kaikki aikanaan.
Toisen erän alku karisti nämä ajatukset hetkeksi, sillä kaveri vastasi nopeuskilpailussa siirtymällä maalin johtoon ajassa 20.47. Tilanne aiheutui taas ihan pienestä lukivirheestä. Pakki loukkasi kevyesti jalkaansa ja vaihtoontulo ei ollut normi spurtti. Tämä jäi kentälle tulevilta huomioimatta ja niinpä sitten oli kaverilla tilaa kävellä ihan perille asti. Jos välillä hajosi vähän ote pelistä niin sitten hajosikin kaukalo, kun vastustaja tuli kahden miehen voimin Sippolan päälle ja koko kolmikko löysi itsensä Zambonin peräluukusta. Pieni huoltotauko ja niin vain saatiin huoltoportti jollain tapaa kiinni. Hiukan huonosti istuva ovipari tosin antoi hyvät mahdollisuudet kenttämestarin erikoisille, joita ei onneksi kuitenkaan montaa nähty, ainakaan niin että olisi pelin kulkuun vaikuttanut. Alivoimaa laitataklauksesta ja hyvin taisteltiin, ylivoimaa perään, ilman tulosta. Olikohan joku ylärima ehkä, mutta ei sen kummempaa. Erän loppua kohti kotijoukkue kaivoi taas irvistystä suupieliin ja välillä saatiin aivan karmeita mylläköitä kaverin alueelle, lähinnä tosin ykköskentän toimesta. Tauolle kuitenkin maalin perässä ja voitte vain uskoa, että joitain pelaajasiirtojakin spekuloitiin. Sitä kun perusfani reagoi tunteella, niin siinä ei paljon yksittäiset hyvät huomiot auta.
Kolmannessa kuitenkin alkoi jalat käydä ja kiekko pomppia. Eikä yrityksen puutteesta voi kyllä moittia, kaverin veskarille merkattiin päätöserässä 20 torjuntaa. Sen verran alkoi kompassi jäädä Ketteräpäässä jälkeen, että niiden koutsi veti hätäjarrusta ajassa 46.20 ja yritti aikalisällä piirtää kumpaan päähän hyökätään. No, eipä auttanut. Vares pääsi sellaiseen paikkaan, josta harvoin kämmää. Avustajina Hellsten-Pakka. Tasan ja kellossa vasta 47.10 eli ei mitään hätää. Sitten pari erikoista tilannetta. Kotijoukkueen ylivoimaa päästiin spekuloimaan pariinkin otteeseen, kuten jäähyjen syitäkin. No, puhallettu mitä puhallettu. Maali roikkui ilmassa vanhaan tapaan ja toinen ylivoima sitten antoi ykköskentälle sen ansaitseman osuman. Ja katotaas nyt taas, kiekko haltuun, pikku pyöritys, viivaan ja kiekko maalille. Sieltä sitten kiekko lipui maaliin ja pelaajakasan alta nousi yllättäen Kivinen. Kohtalaisen vapauttava 3-2 osuma aikaan 57.36. Pistemerkinnät myös Rajalalle ja Rantalalle. Lopullista niittiäkin tarjottiin lopun ylivoimalla ja vielä kun kaveri tarjosi tyhjää maalia. Mutta maalin voittokin riittää.
Joo. Kolme pistettä, sen enempää ei sillä rintamalla voi saada. Kotivoitto, se lämmittää ja niitä pitää saada keskimääräistä enemmän, sillä tämän kylän kiekkoyleisö ei läpsyttele yläfemmoja ihan niinkuin muissa piireissä jos homma menee lappeelleen. Pelin keskeneräisyys on vielä nähtävissä, mutta uskoisin, että siihen on selkeiden ongelmakohtien vuoksi myös helppo kaivaa parannuksia. Omassa päässä paineen purkaminen on vaikeaa, joka voi tietysti johtua meidän tekemisestä tai vastustajan tekemisestä. Kun taas kaveri lähtee liikkeelle, on heillä verraten usein monta mahdollisuutta, joista valitaan monesti toimiva ja nopea. Voi nostaa jalalla, syöttää keskelle tai laitoihin. Se, että vastustajat onnistuvat tekemään tästä niin paljon helpomman näköistä voi myös johtua niiden tekemisestä tai meidän karvauksesta.
Eka pelistä unohtui kortit, mutta otetaas nyt tähän jokunen:
#25 Liikettä ja kiekollista osaamista löytyy. Kurittaa maalialueelle harhailevia niinkuin pakin kuuluukin.
#12 Ansaitsi mielestäni tänään paikan ykköskentässä ja rouhi taas sellaisen tahtomaalin, jotka ovat elintärkeitä kun joukkueen niinsanottu taiteellinen pelaaminen hiukan tökkii.
#10 Työnteko palkittiin jälleen, pystyy raastamaan, rakentamaan ja viimeistelemään.
Matka jatkuu vieraskiertueella. Ensi lauantaina käydään kaarinassa, sunnuntaina forssassa. Kova viikonloppu siis taas edessä ja tavoitehan on selkeä, kuusi pistettä. Tämän jälkeen meitä hemmotellaankin kotiviikonlopulla, kun 18.10 Kokkolaan saapuu IPK ja sunnuntaina BeWe. Jaksetaanko me odottaa melkein kaksi viikkoa? No, telkkaristahan tulee kaikenlaista, NHL polkaistaan käyntiin ensi viikolla, Liiga pyörii jo täyttä höyryä, KHL sai Jokereista hyvän lisämausteen jnejne. Onhan tässä tekemistä ennenkuin päästään taas kannustamaan omia. Niin ja voihan sitä katsoa vaikka sen -95 videon, sillä timantit ovat ikuisia…
4.10.2014/ K
