HERMES – JHT 3-4 (0-1, 2-2, 1-1)

PALUU JÄÄN PINNALLE

Pitkään odoteltu ja spekuloitu sarja oli vihdoin polkaistu käyntiin. Vielä loppumetreillä vahvistunut Hermes oli hakenut avausviikonlopulta täyden pistekuorman, joka tietysti nosti ennakko-odotukset sarjan kotiavaukseen aivan kattoon. Kun vielä vastustaja saapui hiekkamäkien päästä Kalajoelta, odotettiin vesi kielellä kalavelkojen maksua oikein sarjapisteiden omimisen merkeissä. Meidän porukkahan oli reenannut ja aloittanut sarjankin siihen malliin, että mietittiin jo riskiä verraten tylsään sarjaan kun ei löydy vastusta. Loyalskin oli kasannut rivinsä ja lippu heilui totutusti laulujen kera, eli tunnelmaa oli voitonjuhliin asti. No, jos leijuttiin parvella, niin sieltä ainakin tultiin alas.

Pesonen maalille ja kiekko liikkeelle. Jos oli sovittu, että kotiveskarille annetaan hyvä lämpö heti alkuun, niin sitten meni niinkuin piti. Muussa tapauksessa oltiin aivan liian vieraskoreita. Uuden hybridipitkän perusteetkin tuntuivat olevan hiukan hakusalla, niin tuomareilla kuin pelaajillakin. Ensimmäinen lässähdys pelissä tuli, kun ilmeisesti on käytössä joku hybriditaklaussääntökin, jossa sama pelaaja ei saa samassa vaihdossa taklata kahdesti. Tätä ei oltu kerrottu Kiviselle, joka koki oikeusmurhan. Ryntääminen? Ei todellakaan. No alivoimalle sitten ja se selvitettiin onneksi kunnialla. Hyökkäyspäässä saatiin tasaviisikoin taas jokunen mallikas pyörittely aikaiseksi, etenkin Kapteeni Anttilan uusittu kentällinen antoi viitteitä siitä, että illan mittaan päästään huutamaan. Mutta eipä oikein kuitenkaan kaverin molaria silti testattu peruskoppeja kummemmin. Erän puolivälin jälkeen sitten hiukan katseltiin mitä nuo touhuaa ja aivan vapaasti saivat sitten tehdä hienon ohjausmaalin. Tai no, hienon ja hienon, kaksi ukkoa sai kohtuu rauhassa tehdä mitä halusi ja kyllähän tällä tasolla aikaiseksi saa kun saa aikaa. Loppuerään puhalleltiin jokunen jäähykin, mutta ei sen kummempaa. Telineissä oltiin, ihan täysin. Erätauolta haettiin voimaa.

Päätyjen vaihto ei pelin juonen kulkuun vaikuttanut. Ensin kaveri vei hetken ja sitten me saatiin otetta. Tähän reagoi ensimmäisenä vastustajan bussikuski ja huuteli hävyttömiä. Tästä kaksiminuuttinen. Ylivoimalla saatiin jo paikkojakin, mutta ranteet olivat makaronia kun olisi pitänyt ykkösellä tintata. Tästä teki Vares sen johtopäätöksen, että on viisainta olla syöttämättä ja pisti hyvän liu’un päätteeksi kiekon pussiin. Peli tasan 26.39. Nyt käsijarru pois päältä ja omalla pelillä kohti auringonlaskua. Hetken päästä tämä ajatus saikin tukea, kun tasavajaalla Sippola tälläsi takaraudan mutkalle ja peli 2-1. Ei haittaa vaikka siniviivaa siirretään kun kuti painaa tonnin, sinne se vaan menee. Tähän tosin loppui sitten Hermes-sankaritarinan hevoselta kaurat ja auringonlaskuun asti ei päästy. Ottelun puolivälissä soosittiin ylivoima ja jotenkin sitten saatiin päästettyä kaveri tasoihin. Tämän jälkeen soosittiin toinenkin ylivoima ja sitten jotenkin vaan tarttui kiekko erkkoihin ja kiekko oli verkoissa. Pelin viivyttäminen. Ei voi olla totta. Ja JHT:n ylivoima. En haluaisi sitä fanittaa, mutta kun on pakko. Niillä on kaksi juttua mitä ne tekee: pitkä poikkisyöttö tai ohjurisyöttö maalille. Kumpaa me ei otettu pois? Ei kumpaakaan. Pitkä syöttö meni läpi ja kun veskari oli mukana ei lauottu vaan seurasi syöttö takatolpalle, lapa jäässä, kiekko lapaan ja aloitus keskelle. Peli 2-3. Pesonen veti erässä muutaman paraatin ja sai tuta mitä se on, kun pakit haaveilee maalilla vähän kananmunat kainalossa. Yhden kovan tilanteen seurauksena sitten vähän niskoja venyteltiin ja vaikka erän pelasikin loppuun, vaihdettiin Eetu maalille kolmanteen.  

Kotijoukkue taisteli mutta joukkuepeli ei toiminut totutusti. Kahdeksan minuutin jälkeen pääsi naapuri molarin kanssa nokikkain ja niin vain menivät kahden maalin johtoon. Ketjuja eläteltiin hiukan ja yritystä oli, mutta paljon ohilaukauksia ja hiukan liian pitkään odoteltuja ratkaisuyrityksiä nähtiin. Kello kuitenkin pysähtyi aikaan 57.38 kun pelattiin vähän suoraviivaisempaa hokia. Hellsten haistoi riparin ja iski Hermeksen maalin päähän. Loppuerässä sitten yritettiin kaikin keinoin, veskari pois, aikalisä, parhaat jäälle. Mutta ei. Me hävittiin.

Mikä nyt sitten meni pieleen? Omaan silmään paistoi ainakin se, että kaveri purki omalla alueellaan paineen noin 37 sekuntia nopeammin kuin me, eli parilla rauhallisella, mutta terävällä siirrolla pelattiin kiekolliselle aikaa ja avot, oltiinkin keskialueella ja siitä sitten mentiin eteenpäin. Me taas puuhattiin itsemme pulaan, eikä liikkeelle oikein meinattu päästä millään. Kun omista päästiin pois, mentiinkin sitten oikein tosissaan, alueelle asti. Maalipaikat taas olivat sitten harvemmassa kuin niihin johtaneet hyvät alustukset. Kuulostaako sekavalta? No, sellaista oli pelikin aika ajoin. Johtuipa se sitten jännityksestä tai siitä, että vastustajalle tämä peli oli yksi kauden tärkeimmistä, näihin asioihin tarvii puuttua. Kotipeli, yli 800 katsojaa lauteilla, ei voi ilta paremmaksi muuttua. Lopetetaan jännittäminen ja tehdään omaa touhua omilla vahvuuksilla. Kuulostaako helpolta, no sitä se onkin. Vauhtia oli kyllä ihan kiekkopelin verran, eli tappiosta huolimatta tällaista jaksaa katsoa. Ja onneksi seuraavaan kotipeliin ei ole kuin vajaa viikko, eli lauantaina 4.10. vieraita saadaan Imatralta. Silloin avataan kotipistepotti, tapahtuma jonka juuri Sinäkin haluat varmasti nähdä, eli nyt on aika haravoida, lauantaina pelataan taas.
 
27.9.2014/ K