HERMES – Sport A 4-3rl (2-2, 1-1, 0-0)

TOKA REENIPELI

Kauden toiseen kotiharkkaan oli saatu vieraita Vaasasta. Vanha lempivastustaja oli lähettänyt taistoon A-juniorit, mutta nämä kossithan pelaavat SM-tasolla, eli mistään läpihuutojutusta ei tulisi olemaan kyse. Hermeksen rosteriin oli tullut muutamia muutoksia edellisen kotipelin jäljiltä, mutta pääosin oltiin kuitenkin normirungolla liikkeellä. Erittäin positiivisena huomiona todettiin Sirenin olevan pelikunnossa. Vieraista oli haettu ensin maukas rankkarivoitto Kalajoelta ja sitten vielä käyty kaatamassa IPK.

Eetu aloitusvuorossa kotimaalilla ja ensimmäisillä hetkillä jo olikin tarvetta puuttua peliin useamminkin. Tiedossa oli, että nuoret tulevat vauhdilla mutta siitä huolimatta osa punanutuista oli hiukan telineissä. No, pikkuhiljaa paine rupesi hellittämään kun vanhakin veri alkoi kiertää ja ruvettiin rakentamaan. Yksi ero mitä odotettiin, oli voima. Tämän piti näkyä laitaväännöissä, taklauksissa jne. Ensimmäisen kerran se näkyi maalintekotilanteessa, kun Kivinen vähintäänkin päättäväisesti kaartoi maalille ja tarjoili Mildille maalintekopaikan, josta viime kaudella vielä vastustajan riveissä kiekkoillut nuorukainen ei erehtynyt. Kuten olettaa saattaa, tästä ei kaveri häkeltynyt vaan jatkoi sinnikästä uurastusta. Hyvää kiekonhallintaa harrastanut vastustaja oli pariin otteeseen yhtäkkiä ajautunut ylivoimahyökkäyksiin, joita meidän pakit selvittelivät. Sitten joutui meidän juniorikenttä hiukan purjeeseen ja pieni kommunikaatiovirhe puolustustilanteessa johti siihen, että peli oli tasan. Hiukan tämän jälkeen vaihdettiin molaria, toivottavasti vain joku venähdys tai muu Buranavetoinen vaiva.
Toinen maali, siis meidän toinen, olikin sitten aikas tyylikäs. Piiiitkällä poikkisyötöllä tarjoiltu vantaimeri upposi. Viimeistelijänä jälleen Mild. Tjaa, poika on nyt tehnyt kahteen peliin neljä maalia, eli sanoisin että mun puolesta vois kaivaa kuulakärkikynän esille, ellei näin ole jo tehty. Tasoitus kuitenkin tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. No näitä sattuu. Tauolle suunnattiin siis tasatilanteessa.

Toinen erä jatkoi samalla teemalla, paitsi että kotijoukkueen alkukankeus ei kestänyt enää niin kauaa. Me vietiin peliä pitkiäkin jaksoja, joka aiheutti kaverin riveissä pientä kuumenemista. Ja niinkuin joskus peleissä tapahtuu, vanhat opetukset unohtuvat. Yksi niistä, erät kestävät tasan 20 minuuttia. Ensin kaverin alin mies teki kohtuullisen virhearvioinnin josta meidän ukko kiitti ja siirsi kotijoukkueen johtoon. Tarkastakaapa maalintekijä videolta ja huomioikaa tilanteeseen reagointi ja tarkka laukaus. Mun huonon muistin voitte unohtaa. Tämä siis tapahtui juuri kun viimeinen peliminuutti oli kuulutettu alkaneeksi. Silti tauolle mentiin tasatilanteessa 3-3. Käsittämätöntä. Me soosittiin siis kaverin tavoin tuo aikajuttu ja vielä se maalin jälkeinen vaihto. No, näitä ei varmaan kyllä enää nähdä…

Kolmannessa erässä ei maaleja nähty, paikkoja kylläkin. Rutiinikopeilla selvinnyt Pesonen piti meidän puolia ja vastustajan maalia vartioinut Auren, meidän poikii muuten sekin, veti pari varsin näyttävää koppia. Ja kun oli siitä voimasta tuossa aiemmin juttua, niin saatiin tästäkin vielä osoitus. Naapurin nuorukainen luotti siihen, että kun on päätä pidempi, voi surutta haastaa riitaa. No, tällä kertaa päätä lyhyempi vaan sattui olemaan Kivinen. Ei varmaan tarvi kertoa miten siinä kävi, eikä edes että kovin pitkää painiottelua ei saatu aikaiseksi. Molemmat tietysti suihkuun ja meille ylivoima, koska tilanne lähti huitomisesta. Tätäkin ylivoimaa haittasi hiukan näpertelyn maku. Illan mittaan ylivoimien hyvä puoli oli se, että kiekko pysyi meidän hallussa. Mutta jossain vaiheessa tarvii yrittää ratkaisujakin, ellei taktiikkana ole väsyttää kapealla materiaalilla pelaavaa vastustajaa. Tämä tilanne toki tulee joskus sarjapeleissä vastaan, mutta en kyllä lähtisi siihen perustamaan liikoja. Joka tapauksessa varsinainen peliaika päättyi numeroihin 3-3.

Eli vuorossa jatkoaika. Eikun ei. Taisi olla tuomarikolmikolla sauna päällä, kun siirryttiin suoraan rankkareihin. Mutta niitä sitten vedeltiinkin melkein aamuun asti. Ensimmäisestä kolmikosta ainoana kotijoukkueesta onnistui Kapteeni Anttila, joka löysi hiukan kiekkoa pienemmän raon ja siitähän se. Mutta kun kaverin viimeinen ampuja onnistui, alettiin mennä parikuljetuksiin. Nähtiin hyviä yrityksiä, hiukan huonompia yrityksiä ja hyviä torjuntoja. Jokunen maalikin sinne sattui, puolin ja toisin. Ja meiltä pääsi pakistokin esille, kun Tomety pisti kiekon ylämummoon. Tuplaus toimi sitten yhtä hyvin kun mulla hedelmäpeleissä, eli heti perään ei sitten onnistunutkaan samalta mieheltä. Mutta meille kisa loppuviimein meni, vaikkei tuomari meinannut aivan laskuissa pysyäkään mukana. Eli toinen rankkarivoitto harjoituspelikaudella.

Mitäs me sitten tästä opittiin? Ketju Anttila-Kivinen-Mild on hyvä. Okei muitakin hyviä kombinaatioita on ja pelikin pyörii ihan tekopaikoille asti, mutta loppuviimeinhän tässä on kyse hyökkäyspäässä yhdestä ainoasta asiasta, maalinteosta. Puolustuksessa löytyy jo varsin oikeita reagointeja nopeankin paineen alla, mitä tietysti tukee hyökkääjienkin hyvä liike omissa. Eli toistaiseksi ollaan menossa hyvällä tiellä kohti kauden avausta. Mutta sehän ei ala vielä, valitettavasti. Pelit kuitenkin jatkuvat, tosin vasta parin viikon päästä kun Lauantaina 13.9 vieraita saapuu Iisalmesta. Sitä ennen äijät käyvät kokeilemassa KeuPan pelivireen vieraissa, eli kaksi hyvää matsia vielä edessä. Sitten aletaankin napsia pisteitä.

27.8.2014/ K