HERMES – JHT 3-0 (1-0, 1-0, 1-0)

EKA REENIPELI

Vih-doing-kin. Kesä tosin jatkuu, mutta kiekkokausi alkaa. Kotijoukkueen uutta porukkaa alettiin kasaamaan jo hyvissä ajoin viime kauden päätteeksi ja kesän mittaan uuttaa nimeä on piirretty paperille kiihtyvällä tahdilla. Uuden valmennustiimin johdolla on kotijäätä tahkottu jo pari viikkoa ja huhut kertovat porukan lähteneen töihin sillä asenteella, että saadaan jotain valmistakin. Toisaalta, tarviihan meidän hiukan petrata viime kaudesta eikä vähiten sen vuoksi, että sarjan taso on todennäköisesti hiukan noususuhdanteessa.
Kauden ensimmäinen harjoitusvastustaja olikin mieluinen, tuttu ja turvallinen JHT. Hiukan vielä pienellä ryhmällä oleva naapuri korvaisi ainakin ennakkoasetelmissa määrää pitkään yhdessä pelanneella rungolla.

Lämmittelyn jälkeen Pesonen maalille ja peli käyntiin. Jos jotain huomioita sai havaintoelimiin varsin nopeasti, niin ainakin se, että Hermes pyrki pelaamaan nopeatempoista jääkiekkoa. Eikä vain pyrkinyt vaan pelasi ja omista tultiin helpon oloisesti kaverin alueelle. Muutama terävä syöttö ja se tärkein, lapaan tai edes siihen vastaanottajan kohdalle. Vähän vaikutti, että pelin ajatteleminen ei ollut rajoittunut vain treeneihin, vaan jotain oli käyty läpi taulullakin.
Ollakseen kauden ensimmäinen peli, nähtiin muutenkin aika hyvää tekemistä. Pienellä ryhmällä vielä varsin keskeneräinen vastus putosi ehkä hiukan kyydistä, mutta molemmat saivat kuitenkin tehtyä peliäkin. Eikä satunnaisia lipeämisiä lukuunottamatta mitään varsinaista tunnin mokakoostetta saatu aikaiseksi. Erikoistilanteita päästiin harjoittelemaan ja pisteet penkin taakse siitä, että nämä pelattiin leveällä rintamalla. Tässä vaiheessa on turha vielä mennä täysin yv/av porukoihin.

Ensimmäinen maali sen sijaan kyllä sopisi opetusvideoon. Perusasioita, joita kun nuorena oppii niin vanhana taitaa. Pelaa loppuun asti. Kun karvaa ja raastaa niin saa kiekon. Ja sitten, monesti poissaolollaan loistava asia, opettele pelikavereiden nimet ja puhu niille. Oli helppoa kapteeni Anttilan pistää maalin takaa syöttö tekopaikalle liukuvalle Pakalle, kun tämä sai huikattua että täällä ollaan. Ja maalilaulut soi.
Toinen opetus tuli ikävällä tavalla, kun epäonninen pleksin yli lerpannut kiekko osui suoraan eturivissä seisoskelleen pikkumiehen päähän. Onneksi kyseessä ei ollut purkulämäri, muuten olisi saattanut käydä todella huonosti. Eli pidetäänpäs silmällä niitä pienimpiä faneja, ne kun kerkeää keskittyä peleissä niin moneen asiaan, ettei katse aina ole kiekossa.

Kun 20 minuuttia oli takana, päästiin testaamaan eräs varsin olennainen tekijä, kun urheilutapahtumasta puhutaan. Makkarat. Kyllä, lämpimiä olivat ja sinappiakin löytyi. Päälle hiukan juomaa ja toiseen erään. Ei notkahdusta, hyvä merkki. Peli pysyi muutenkin kutakuinkin samankaltaisena, mutta sitten nähtiin mitä tapahtuu, kun kaukaloon päästetään suoraan sanottuna aivottomia yksilöitä. Täysin kiekoton Siren sai hyökkäyssinisellä aivotärähdykseen johtaneen taklauksen. Sanomattakin selvää, että kyseessä päähän kohdistunut temppu, josta toivottavasti annetaan kärsijän pelikatkoon rinnastettava rangaistus, vähintään. Näissä tapauksissa en ole aiemmin puhutellut nimeltä, mutta tuon Pujatsin voin kyllä mainita. Harjoituspeli, ei ensimmäinen vastaava tältä kaverilta jne. No se siitä. Toimikunnat tehkööt päätöksensä.
Hermes sen sijaan teki tässäkin erässä ainokaisen maalin. Ja hienon kuvion päätteeksi nähtiin kyllä sellaista kultarannetta, että oksat pois. Sen täytyi olla joku uusista pistenikkareista, eikun hetkinen, Sippola. Meidän vanha äijäpakkihan se näytti perusnousun maalille ja pisti kiekon verkkoon. Sillä lailla.

Toinen erätauko palauteltiin pulssia ja mutusteltiin pullaa kahvin kera. Kun vielä Ilekin tepasteli porakoneen kanssa jäällä täysin coolina hiphopin soidessa taustalla, voisi melkein todeta, että aletaan olla valmiina kautta varten.

Kolmas erä. Siinäkin me tehtiin maali. Kuolevaa joutsenta näyttelevä vastustajan maalivahti ei ollut tarpeeksi vakuuttava, vaan pienen hässäkän jälkeen tehty maali hyväksyttiin. Jos en aivan väärin katsonut niin maalin teki Kärnä, hyvä kuorrutus aivan hyvin sujuneelle tryout illalle. Tämäkin tilanne rakennettiin nopeasti ja suoraviivaisesti. Jotenkin just sillai niinku lätkämaalit pitääkin. Muuten erä piti pelin yleisilmeen vakiona ja kun veskarin rutiini oli varmaa, me voitettiin 3-0.

Mitäs tästä sitten opittiin? No, ainakin väittäisin että meillä on tasainen joukkue. Nollapeli on aina nollapeli. Pakisto ei saanut mitään katastrofaalista aikaan ja kaikki kolmikot saivat tehtyä peliä. Viisikkotasolla pyrkimys kovaan tempoon ja määrätietoiseen pelaamiseen, nimenomaan hyökkäyssuuntaan, tulee varmasti tuottamaan tulosta. Valmistahan ei tietenkään ole, mutta ei saakaan olla. Nimittäin jos nyt ollaan kauden parhaassa iskussa, tulee kyllä tupenrapinat ja jouluna haikaillaan jo kesälomia. Mutta nyt on tekemisen meininkiä ja ilman sitä onkin aivan sama mitä selässä lukee.

Seuraavaksi testataankin sitten palautuskykyä, nimittäin jo huomenna lauantaina Hermes matkustaa vastavierailulle Kalajoelle. Ja arvatkaas mitä, se on edelleen aika lähellä. Kun bensakin on vielä halpaa, voi lätkäfanikin valmistautua kauteen ottamalla heti tuntumaa myös vierasotteluihin matkustamalla tuohon meille niin pahamaineiseen pikkulatoon hiekkarannan päässä.

15.8.2014/ K