5.3.2014 Hermes – Oilers 3-4ja ( 2-0, 1-2, 0-1, 0-1)

HETKEN HURMIO

Kevättä kohti käy Hermeksen tie ja mikäs siinä, kiekkofanihan löytää hallilta aina jotain mielenkiintoista. Tällä kertaa valmistauduttiin putoamiskarsintasarjan esikarsinnan ensimmäiseen peliin. Lähtökohtaisesti tilanne selkeä, jälleenkerran. Voitolla oltaisiin varsin tiukasti kiinni sarjapaikassa, tappiolla melko varmasti jatkettaisiin karsintoihin. Lehtereillä oli kuumana puheenaiheena päävalmentajan poistuminen penkin takaa jo nyt. No, onneksi valmennustiimin kaksi kokeneempaa jyrää eivät tästä säikähtäneet vaan ottivat fläppitaulut esille. Sairastuvaltakin saatiin jäälle Jäske, eli hiukan alakertaankin kokemusta lisää. Kuten tiedossa on, varsin usein tämänkaltaiset valmennusasioihin liittyvät muutokset laukaisevat mahdolliset painetilat ja saadaan hetkellinen mielihyvä. Isojen poikien liigassa on joskus nähty kahden, kolmenkin ottelun pituisia satutarinoita. Tänään hekumaa kesti 20 minuuttia, mikä sinänsä ei ole aivan huono suoritus, mutta ei kiekkotouhuissa valitettavasti riitä.

Eetu jatkoi maalinsuulla ja kohtuu tutuilla kentällisillä mentiin. Ja mentiin kovaa. Vapautuneen näköinen pelaaminen tuotti aluksi sen tuloksen, että kaveri ei saanut maalipaikkoja. Itse asiassa ei tainnut koko ensimmäisessä erässä saada juuri mitään aikaiseksi. Ja ensimmäiset minuutit mentiin korostetusti Hermesmerkeissä. Varsin pian saatiin ylivoimakin, mutta tämä vihellys oli kyllä niin heppoinen, ettei kehdattu tehdä yv-maalia. Kiekon hallinta ylivoimalla oli pitkästä aikaa varsin piristävää ja ratkaisujakin pyrittiin tekemään. Kun sitten mentiin tasaviisikoin, tuotti myrsky vihdoin tulosta. Ajassa 07.47 Kärnä sai pistää kiekon verkkoon. Erinomaisen esityön tekivät taas varsin pirteän iltapuhteen annetuilla minuuteilla esittänyt Åsvik, sekä ottelun alussa vahvasti pelannut Palm. Paine ei hellittänyt vaan kotijoukkue veti niinkuin kotihallissa pitääkin, sutena päin. Pitkin ottelua varsin epävarmoja ratkaisuja esittänyt öljypakki yrittiensin rakentaa meille maalipaikkaa ja sitten toimitti kiekon katsomoon kakkosen arvoisesti. Tuohan oli selkeä jäähyn paikka, eli nyt saisi tehdä. Ja tehtiin kanssa. Viimestelijänä Jeskanen, joka tuntuu tekevän nykyään joka pelissä maalin. Esityötä tutusti kaksikolta Toskala-Anttila. Kellossa 11.54 ja tilanne jo 2-0. Tästä alkoi hurmio levitä katsomoon, allekirjoittaneella tosin hiukan prosessorissa vilkkui varoitusvalo. Näytti nimittäin siltä, että vastustajalla oli hiukan bussijalkaa. Pientä paniikkia rakenneltiin erän lopulle ja viimeinen kakkonen mentiin alivoimalla. Mutta varsin mallikkaasti tämäkin hoidettiin. Kurinalainen tekeminen jatkui loppuun asti ja erästä jäi todella hyvä maku. Silloin mentiin kun paikka oli, muuten puolustettiin ja kaverille ei annettu minkäänlaisia eväitä pelin tekemiseen.

Toinen erä toikin sitten sen tutun haasteen. Oltiin kahden maalin johdossa, peli täysin hallinnassa. Yksi vaihtoehto olisi pelata selkeästi maalitonta kaksikymppistä siten, että vähäinenkin hätä purettaisiin vaikka pitkänä. Jalalla pitäisi jatkaa ensimmäisen erän tempoa, jottei vastustaja kirmaisi ohi. Kaikki tiesivät myös sen, että kaveri varmasti tulisi nostamaan tasoaan. Mutta tänään asiat tehtiin taas niin erilailla kuin monesti ennenkin, eli erä oli aivan kuin otos eri päivää. Saatiin jäähykin, jonka alivoima taisteli pois. Nyt tosin kaverilla jo alkoi olla paikkoja. Ja kun hiukan oljenkortta tarjotaan, siihen joskus tartutaan. Meillä alkoi tulla selkeästi enemmän virheitä, kun kaveri alkoikin liikkua. Rento pelaaminen muuttui rentoutumiseksi ja niinpä alkoi kotivahdinkin räpylä heilua. Sitten nähtiin sysimusta puoliminuuttinen. 29.34 2-1, 30.05 2-2. Diudiu, mitäs täällä oikein tapahtuu? Suurinpiirtein joka toisen päähänlyönnin nähnyt tuomari alkoi yhtäkkiä vihellellä jäähyjä ja Hermes sai kaksi lähes perättäistä ylivoimaa. Ja nyt nähtiinkin sitten varsin karkea osoitus siitä, että toinen joukkue oli nostanut tasoaan ja toinen ei sitä kyennyt pitämään. Ylivoimat nimittäin sulivat kuin tiikeripallot kesätorilla haaveilemaan jääneen jäätelönsyöjän käsille. Maali kuitenkin saatiin tasakentällisin aikaiseksi kello 37.40, kun jaahas, taas Jeskanen pisti kiekon verkkoon. Syöttäjäksi Arima. Tilanne oli sellainen, että kiekko jotenkin vain ajautui maaliin ja aiheutti sen verran epäselvyyttä, että hiukan herkällä päällä ollut päätuomari antoi vastustajalle käytöskympin, lähinnä käsien levittelystä. Me kuitenkin johdettiin, se on pääasia. Tässä erässä mentiin viimeinen kakkonen alivoimalla, mutta tauolle päästiin kuin päästiinkin edellä. Kapteeni Anttilan läpiajo ei valitettavasti tuottanut lisäkaulaa, mutta osoitti kuitenkin sen, että oltiin pelissä jollain tapaa ajoittain vielä mukana. Nyt oli se hetki, kun kopissa piti potkia roskiksia, koska ote oli kuitenkin ensimmäisen erän dominoinnista selkeästi livennyt.

Kolmas lähti käyntiin hiukan terveemmissä merkeissä, mutta sitten saatiin jäähy. Mitään hegemonisia paikkoja ei kaveri luonut ja tästäkin selvittiin. Kun kello pysähtyi aikaan 46.18 oltiin nähty hieno maali. Maalia tosin edelsi keskisuuri henkilökohtainen virhearvio ja tästä aiheutuneen tilan varsin kaunis hyödyntäminen. Parilla yhden kosketuksen syötöllä tyhjä paikka ja kiekko maaliin, harmi vaan että tilanne kirjattiin 3-3. Oltiin liemessä ja ihan itse tehdyssä sellaisessa. Nyt mentiin pitkiä pätkiä niin, että kaverin molarille ei tullut kuin koppeja ja joitain ohjailuja. Pelattiin alivoimaa, istuttiin salomoneita, pyristeltiin ja taisteltiin. Sitten meidän kyrmyniskakenttä teki maalin, mutta korkealla mailalla ja sehän hylättiin. Tästä sitten hiukan keskusteltiin ja hätäisesti kädet taas lanteille kympin merkiksi. Viimeiset 8 sekuntia ja sitten sekoiltiin toimitsijapuolelta. Zamboni jäälle ja kuuluteltiin jatkoerää. Hetken arpomisen ja huutelun seurauksena vesilana takaisin talliin ja maalit paikalleen, vuorossa olikin jatkoaika aivan normaalisti. Eihän tällä kaudella ole toiminut mikään ja nyt virkamiehetkin sekoilee. No, inhimillistähän se on, ei mitenkään vakavaa.

Jatkoajalla meillä oli pikku paikanpoikanen ja kaverilla meinasi rakentua todella maukas tilanne, josta selvittiin. Sitten jälleen kerran varsin harmittoman näköisestä paikasta muodostui tekopaikka, jonka seurauksena, mitä suurimmalla todennäköisyydellä, tällä kaudella pelataan karsintoja. Aika 63.15 ja hailakka-asuinen vierailija juhlii. Tuskan saattoi aistia, etenkin kun sitä tunsi myös itse.

Epätodellinen peli jälleen takana. Mitä ihmettä nuo äijät jännittää? Eikö niille joku vois kertoa, että ne osaa pelata, mutta niiden pitää silti pelata. Ja keskittyä peliin. Aivan sama mitä teatteria joku intoilija saa aikaiseksi kun keskittyy oman tehtävänsä ulkopuolisiin asioihin liian ponnekkaasti. Aivan sama. Vaikka vastustajan huoltotiimi olisi koottu Hootersin toplesstarjoilijoista niin nekin voi hoidella sit pelin jälkeen. Kyllä ajatuksen tarvii pysyä koossa enemmän kuin satunnaisen erän verran. Ja kun edelleenkin olen sitä mieltä, että kyse ei ole siitä etteikö taitotaso riitä. Mun mielestä kasassa on kaikesta huolimatta porukka jonka jääminen pois playoffeista ei vaan mene jakeluun. No, pelit jatkuvat. Lauantaina raahessa, sitten karsinnoilla, ellei jotain aivan maagista tapahdu. Ja toivottavasti koira ei pääse veräjästä eli sarjapaikkaa saada paperilla. Vaan että joukkue saa mahdollisuuden todistaa, etenkin itselleen, että me ei olla näin huonoja. Ei tule nyt kortteja, koska tuntuu ettei niillä ole mitään virkaa. Toisaalta varsin moni jätkistä veti ajoittain todella hyvin, eli lista voisi olla pitkäkin. Vois ne nyt tehdä tän homman mullekki vähä helpommaks ja pelata yhden ehjän pelin. Mut sittenhän taas olis vaikee nimetä muutamaa onnistujaa. No ei sekään haittais, perhana, kyllä on vaan keskimäärin kivempi voittaa kuin katsoa ku setä vie sen hattaran.

Katellaanpas netistä ja lehdistä milloin pelit jatkuu ja tullaan katsomaan uusia joukkueita. Sekä tietysti meidän Hermestä. Tää on nimittäin ei vain, vaan jääkiekkoa ja siihen ei kuulu omien hylkääminen, ei koskaan, varsinkaan alarinteessä. 

5.3.2014/ K.