28.3.2014 Hermes – Muik 5-4 ( 2-1, 3-1, 0-2)

LOPPU HYVIN (ehkä)

Kauden viimeinen peli. Jos ennen kautta olisi pitänyt veikata ketä vastaan viimeinen peli pelataan, olisi tämäniltaisella vastustajalla varmasti ollut kerroin kohdallaan. Kausi on ollut ruusujen varsilla tanssimista ja kun karsintasarjassakin on kontattu, niin lähtötilanne oli se, että voittokaan ei varmistaisi vielä mitään. Meidän piti voittaa kolmella maalilla tai ratkaisu siirtyisi huomiselle, sarjan päättävään Muik-IPK peliin. Positiivista oli se, että sairastuvalta oli raahattu jätkät hallille ja kaivettu kaikki sidostarpeet esille. Sippola palasi puolustukseen ja uskomatonta kyllä, Pallassalokin oli kehissä. Kaikki näytti hyvältä. Hiukan eli täysin uudistetut kentälliset toivat pari mielenkiintoista muutosta, Heinonen ja Arima oli siirretty laitureiksi. Oma lähtöajatus pelistä oli, että kotiyleisölle pelattaisiin sellainen peli, että voitaisiin rinta rottingilla leveillä koko kesä. Lauteille olikin saapunut ennätysyleisö, karvan yli 800 henkeä. Kiitos kuuluu myös vieraspaitojen kannattajille.

Nauris kovaan paikkaan maalille. No, onhan se reenannut sitkeästi koko talven ilman peliminuutteja, joten nyt oli tarjolla sitten vastuuta. Suni pisti pelin käyntiin ja me pidätettiin henkeä. Varsin nopeasti nähtiin joukkueiden taitotasojen ero. Hermes vei ja kaveri sumputti. Tosin hyvin. Laukauksia kyllä sateli, mutta ei vielä tuloksellisesti. Kärnällä pari aivan avopaikkaakin, mutta ei. Sitten kaveri sai yhtäkkiä aivan järkyttävän möhläilyn kautta ensimmäisen paikkansa, joka olikin sitten tolppalaukausta vaille maali. Herranen aika kun avattiin taas paketti. Puolen erän paikkeilla tapettiin alivoima, osittain kaverin avustuksella. Hetken 4-4 pelailun jälkeen oltiin ylivoimalla. Muutama epäuskoinen kiekon töniminen meinasi nostaa verenpainetta, sitten kiekko ajautui Jääskelälle, joka kiersi ja kaarsi, mutta meni koko ajan kohti maalia. Ja lopuksi, ilman sen kummempia krumeluureja pisti kiekon reppuun. No niin. Peli oli meidän käsissä tästä eteenkin päin ja toisella ylivoimalla iskettiin jälleen. Asialla Jeskanen. Jo kaksi osumaa ylivoimalla, ja Naurikselta pari hyvää pelastusta, tämähän menee ihan käsikirjoituksen mukaan. Paitsi että tällä kaudella juonenkäänteet ovat aina olleet tuskaisia, niin nytkin. Jotenkin kiekko pyöri jalkojen kautta pois hallinnasta ja kaveri pääsi nostamaan kavennuksen. Minuuttia ennen taukoa annettiin helppo. Ja viime sekunneillakin kaverilla paikka tasoittaa. No, makkaraa ja virvoketta rajulla kädellä, seuraavaan peliin olisi aikaa sulatella.

Toinen erä vei jo katsomon täyteen hurmioon. Jeskanen tekaisi heti alkuminuuteilla illan toisensa ja peli oli 3-1. Kaverin kavennuspaikan poimi Nauris paraatityyliin. Seuraavaksi saatiin rangaistus, vähän ehkä sillai, no joo, kuitenkin. Ja mitäs tapahtuikaan? Ensin pidettiin kaverin ylivoimaa ihan pilkkanaan. Ja sitten kun niitten paketti karkasi kuin se mopo siitä lapasesta, antoi Jäske aivan täydellisen piiiiitkän syötön, josta Buchert läpi ja taululle jo 4-1. Mahtavaa. Nyt oltiin kolme maalia edessä ja kaverilla ei ollut mitään sanaa. Mutta sitten taas peli kääntyi. Kauheasta maskista tullut tarkka veto yllätti ja tilanne kaventui. Tästä sisuunnuttiin ja parin minuutin päästä Jokinen iski reboundin sisään. Taukosummerilla kaveri vielä otti kakkosen, eli kolmas päästäisiin aloittamaan kolmen maalin johdossa, ylivoimalla ja kaikki langat käsissä.

Kerä kuitenkin meni kissan mukana ja kolmas erä oli aivan karmeaa touhuamista. Kaksi oman pään sata nolla aloitushäviötä peräkkäin, joista toisen kaveri hyödynsi. Ajassa 46.39 tapahtui jotain, jota en ole monesti nähnyt. Tuomari löysi hanskat pois tappelulle aloittajan ja antoi tämän mukaan täysin oikeutetusti meille ylivoiman. Kivinen tosin riitaa haastaneen naapurin kanssa pukusuojiin. Ensin kova taklaus, josta tilanteen ulkopuolinen kaveri tuli nyrkki pystyssä kostamaan ja sai turpaansa. Näin. Nyt ei vain valitettavasti ylivoima saanut tulosta, mutta Nauris näytti kyllä osaamistaan. Pari kolme aivan maagista torjuntaa kolmannessa erässä piti meidät pinnalla, ihan rehellisesti. Sen verran karmean määrän soi kotijoukkue kaverille paikkoja. Mutta oli paikkoja meilläkin. Jormanainen oli veskarin kanssa nokikkain varmaan viisi-kuusi kertaa ja tuloksia ei tarvinut pöytäkirjaan merkitä. Jeskanen pääsi läpi ja lämäsi kahdesta metristä mokkea päin. Nyt olisi ollut sen hattutempun paikka. 58.29 Muik ylivoimalle. 59.34 peli 5-4. Voitte uskoa, ettei juurikaan naurattanut. Halli alkoi tyhjentyä ja summerikin soi. Vähän taputettiin ja käteltiin. Hermes tuli vielä jäälle heiluttelemaan ja Loyalsien tukena muutama muukin vielä seisoi ja osoitti edes myötätuntoa. Kausi oli ohi, mutta jännitystä jäi muiden peliin.

Olihan peli. Kaksi kertaa sulatettiin kolmen maalin kaula ja vaikka voitto tulikin, niin ei tässä nyt voi kuitenkaan ihan shamppanjaa laittaa jäihin. Pikemminkin halpaa, kitkerää viskiä ja piimää. Kausihan oli pettymys, sitä ei käy kiistäminen. Kun tietäisi mistä kaikki johtui, olisi aika guru. Materiaali oli varmasti parempaan kykenevä, mutta puutuiko meiltä hiukan liikaa rutinoitunutta, korkean sarjatason kokemusta? Oliko maalivahtipelissä liian paljon kysymysmerkkejä ja sekoilua kauden mittaan? Loppuiko osalta pelaajia usko omaan tekemiseen, kun pelikirjassa juututtiin ensimmäiselle sivulle? Vai sitä, vai tätä? Periaatteessahan vastauksella ei ole väliä. Peleillä on ja ne ei menneet putkeen. Joulun jälkeen varsin tuskaisia hetkiä kokeneena voi todeta, että onneksi edes talvi oli leuto. Jos olisi vielä pitänyt kaivaa pimeässä kaapeleita, että saa kotimatkavälineen tulille, olisi kenties ottanut jo kunnon päälle. Kevättä kohti kelit komistuivat, mutta peli ei. Valmennusmuutoksen ei varmaan kukaan odottanutkaan tuovan muutosta, aikaa oli mennyt paljon ja toisaalta sitä oli vähän. No, sitä saa minkä ansaitsee. Toisaalta, ollaan tyytyväisiä, sillä yksi perusteista saatiin kuntoon, tosin hiuksenhienosti. Eli kauden viimeinen peli voitettiin.

Vaikka tässä kuulostankin katkeralta, olihan meillä hienojakin hetkiä. Matka oli varmasti aika monelle nuorelle pelaajalle varsin opettavainen. Suomi sarja ei ole mikään leikkipaikka. Joukkueissa on niin paljon kokeneita aikamiehiä, että aivan mitä hyvänsä ei voi tehdä. Tästä nyt vaan tarvii ammentaa seuraavalle kaudelle oppia ja nöyrästi ymmärtää, että työ ei ole ohi. Jos jonkun asian haluaisin Kokkolan kasvateille sekä muualta tulleille kertoa, niin yhden kaverilta kuullun perusperiaatteen: Silloin kun on oma nimi selässä, tehdään töitä tosissaan.
Jos valita saisin, tästä joukkueesta olisi suurin osa mukana ensi kaudellakin. Mutta kun ei ole. Etenkään jos Muik voittaa IPK:n huomenna varsinaisella peliajalla. Silloin kaikki on mahdollista,. Jopa se, että ensi kaudella pelataan Kokkolassa kakkosdivisioonaa.

Tältä kaudelta voisi nostaa joitain pelaajia esiin:

#35    Nauris. Ainoa veskari, joka oli mukana koko kauden ja vaikka aika yksikseen välillä joutuikin oman pelinsä kehittämisen suhteen olemaan, reenasi kuitenkin ja pisti jätkät reeneissä koville.
#2    Paljon sai nuorukainen huuteluja kun välillä sattui ja tapahtui, mutta kehittyi kauden aikana enemmän kuin kukaan muu. Ensi vuonna varmasti taas parempi koska ei varmasti luovuta.
#3    Ei helpolla päässyt iso kolmonenkaan pohjoisessa. Ylikiekollinen rooli ei aivan aina sopinut ja taklauksiakin säästeltiin aivan suotta. Voimaa on ja menee pirun kovaa kun sille päälle sattuu. Enemmän peruspakkipelaamista ja kurinpitoa maalin edustalla, helppojen avausten säestyksellä ja onkin aivan eri tasolla.
#4    Kauden paras puolustaja, kun mitataan tasaisuutta ja tasoa. Ei nyt voi sanoa, että mokat mahtuu yhden käden sormiin, mutta per peli niitä ei koskaan tullut enempää ja se oli tämän kauden alakerrassa kova suoritus.
#5    Vähän loukkaantumisien sekoittama kausi taisi häiritä harjoittelua. Ei aivan sellaista isäntää nähty kuin on totuttu. No, ehjä kesä ja eiköhän se siitä. Harhasyöttöjä ei juuri viljele ja se on vain yksi peruspakin hyvistä puolista.
#8    Taiteilija, joka varmasti joskus aiheuttaa valmentajalle omatoimista hiusten repimistä. Parhaina iltoina oivallukset nerokkaita ja kun kunto riittää isoille minuuteille, sopii tiivistysvaiheessakin pelaamaan. Ja toimii hyökkääjänäkin ihan ok.
#10    Hiukan loukkantumiset vaivasivat tätäkin kokenutta pakkia. Rauhallisuus on hyve ja ei ainakaan omalla tekemisellään aiheuttanut valtaisaa paniikkia kentällä.
#16    Nuori puolustaja, jolla myös pitkä loukkaantuminen joka selkeästi häiritsi ajoitusta. Ensi kaudella varmasti pystyy nostamaan tasoaan.
#11    Kapteeni Anttila, jonka vain vakava loukkaantuminen pitää pois johtajan roolista. Näitä jos olisi muutama niin nou hätä. Paikallisosaamista parhaimmillaan.
#12    Pelipäivä erottaa kiekkoilijat kiekkoilijoista ja jos joka kerta lataa sata lasissa, se on kova juttu. Tälläkin kaudella harva pelaaja pystyi fyysiseen ja kiekolliseen peliin. No okei okei, vähän varauksella se kiekollinen mutta kuitenkin.
#13    Jalkavamma sotki pahasti kautta. Vahvaa tekemistä, mutta pelit jäivät vaan vähiin. Pyrkimys pelata kiekko maaliin on jotenkin hyökkääjälle hyvä piirre.
#14    Kovia odotuksia alettiin lunastaa kauden loppupuolella. Ehkä joulun jälkeen paras hyökkääjä. Taitotaso olisi riittänyt oikeissakin pleijjareissa.
#15    Maalintekijä, joka selvästi tuskastui kun homma ei tahtonut aueta ei niin millään. Teki töitä monessa ketjussa kauden mittaan ja näytti pari tahtomaalia, jotka osoittivat sen tason joka pitäisi vaan saada irti joka ilta.
#17    Nosti mun mielestä kauden mittaan tasoaan kovasti. Ketju Kivisen ja Jormanaisen kanssa oli paras yhdistelmä koko kaudella. Niin no, mä en oo koutsi eli moni on varmasti eri mieltä.
#18    Voi voi kun olisi tarvittu yhden jo jäädytetyn maestron namusyöttöjä tälle vauhtiin hyökkäyssiniselle. Ei sitä kukaan kiinni saanut ja kun käsiäkin on asenteen myötä niin kyllä toimii.
#20    Vähän sellainen pelaaja, että just kun ajattelee että koita ny jotain saada aikaiseksi niin se räppää maalin, taklaa, riistää tai tekee jotain muuta hienoa.
#24    Taitoa on ja kokoa. Sopivan röyhkeä, eli ei peräänny vihellysten jälkeenkään aivan suosiolla. Koko kausi huomioiden paras hyökkääjä, ainakin mun papereissa.
#26    Roomalainen. Parhaimmillaan siirteli kolmea vastustajaa sivuun ja suuntasi maalille. Ja nimenomaan maalille. Mitäpä sitä kulmissa energiaa tuhlaamaan.
#27    Vielä ristikko päässä ja pelaa kuitenkin ennakkoluulottomsti. Kunhan pysyy kasassa ja tekee kesälläkin töitä, on varmasti ensi kaudella taas astetta kovempi pelimies. Tykkää myös suunnata peliä maalia kohti, joka on positiivista.
#28    Varsin vähillä minuuteilla joten ei oikein saanut kuvaa. Tekihän tuo nyt pari maalia, eli jostain muusta syystä ei sitten vain mahtunut kokoonpanoon useammin.

Entäs ne muut jotka pelas? No tässäpä listassa on aika lailla ne, jotka oli paikalla melkein koko kauden. Muista ehkä mieleen jäi Sivonen maalissa. Meni rikki ja sinnitteli, mutta joskus vamma vaan estää pelaamisen. Hyvä molarihan se on. Niinku Salorantakin, jolla olis vielä monta vuotta aikaa kehittyä. Viimeisissä peleissä pariin otteeseen mukaan nostetut kaverit pelas myös hyvin, kenties olisi voinut pitää mukana jo aiemmin. Ja starathan viedään, se on normaalia. Rajala olisi mahtunut hyvin porukkaan ja Sopanenkin alkoi kuntoutua. Jos joku unohtui, niin sori.

Kiitos kaikille pelaajille tästä kaudesta. Teitähän me hallille tullaan kattomaan tai oikeastaan teidän suorituksia. Toivottavasti jokainen oppi jotain, me katsojat ei nimittäin opita. Mut me ollaankin sitkeitä. Ihan sama vaikka joukkue konttaa välillä, me vaan tallustellaan paikalle. Eikä niin huonosti voi pelata, etteikö onnistumiselle taputettaisi. Se kannattaa muistaa jos joskus tulee vähemmän positiivinen olo siellä kentällä. Nyt tää jaarittelu saa loppua. On nimittäin aika keskittyä Liigafinaaleihin ja Stanley Cupiin. Siitä sitten lähteekin jo kesäspekuloinnit käyntiin ja rakennetaan ensi kauden joukkuetta.

Hetkinen, meinasipas unohtua. Mistä ei olla purnattu koko kaudella? Aivan. Jykke, Nollis ja Nisse. Hattu päästä näille ukoille ja iso käsi. Vai luulitteko, että noi pelimiehet ihan ite teroittaa putket, pesee pyykit, keittää kahvit, täyttää vesipullot, korjaa kypärät, ajaa bussia jne.
No okei, kun nyt herkistytään niin valmentajat, ei tää ollu teillekään helppo kausi. Mutta ihan samoin kuin pelaajille, toivottavasti tämäkin tienpätkä opetti jotain.

Nyt mä lopetan. Jos joku pääsi tähän asti niin uskomaton suoritus. Kenties ensi kaudella jatketaan, sillä onhan se hyvä, että täältä te löydätte aina jonkun joka tietää varmuudella vähemmän lätkästä kuin kukaan muu. Hyvää, aurinkoista ja sopivan kosteaa kesää kaikille.!!

28.3.2014/ K.