1.3.2014 Hermes – HC Satakunta 2-3 ( 0-0, 1-2, 1-1)
JA PELIT JATKUU
Kuten arvelinkin, Hermes venytti ensimmäisen playout sarjan viimeiseen peliin. Vieraspelissä oli oltu jo 1-3 johdossa, mutta jännitystä oli tuttuun tapaan haluttu tarjota yllin kyllin ja lopullinen ratkaisu tehtiin vasta jatkoajalla. Yötä myöten oli ajeltu kotiin ja uusi peli odotti. Tällä kertaa oltiinkin sitten kerrasta poikki tilanteessa, voitolla sarjapaikka ja kesäloma varmistuisivat. Tappio tarkoittaisi sitä, että oltaisiin yhtenä osallisena kolmen joukkueen jatkosarjassa.
Saloranta jatkoi maalissa ja Saviranta pudotti kiekon jäähän. Ensimmäinen havainto oli, että ketjut oli pistetty uusiksi. Liekö tästä vai mistä johtuen, mutta alku näyti siltä, että tänään kotijoukkue pyyhkisi vastustajalla lattiaa heti kättelyssä. Aivan maaliin ei sentään kiekkoa saatu ja erän puolivälissä saatiin eka jäähy. Alivoimaa ei keretty tappamaan kuin puoliska minuuttia kun oltiin tasavajaalla. Tästä tietenkin vastustaja oli verraten eri mieltä, mutta päivänselvä tapaushan se oli. Erikoistilanteet suuntaantai toiseen eivät tuottaneet tulosta, mutta molemmat molarit saivat kopitella. Pari minuuttia ennen taukoa paineli nuori Kangasniemi ennakkoluulottomasti kohti vastustajan maalia ja hankki jäähyn. Ylivoimalla saatiin molempien viisikoiden toimesta aivan maagisen näköistä tekemistä aikaiseksi. Maali roikkui ilmassa, mutta ei vaan pudonnut. Erätauolle mentiin varsin toiveikkaana.
Toisessa erässä teemaksi muodostui, että virheet ruokkivat epävarmuutta. Karmean ajatuskatkon ansiosta kaveri värkkäsi parin minuutin jälkeen tekopaikan aivan meidän maalin eteen ja tietenkin verkko heilui. Pieni lipsuminen alkoi ottaa otetta ja syötöt alkoivat karkailla mihin sattuun. Sen verran kuitenkin saatiin peliä, että kaveri joutui rikkomaan. Ensimmäisen erän ylivoimat kirkkaasti mielessä odoteltiin vesi kielellä josko nyt heilahtaisi. Mutta eipä heilahtanut, ei todellakaan heilahtanut. Jäähyn jälkeen mentiin hetki hiukan sekavissa tunnelmissa, johon Jeskanen kyllästyi. Ja seurauksena nähtiin miten pakki pannaan kahville ja tämän jälkeen pistetään kiekko pussiin. Tyylipuhdas suoritus, johon syötöpiste kirjattiin Ollille. Aikaa menty 32.58 ja peli tasan. Ja kyllä yleisö tykkäsi. Jospa nyt olisi se jännäapina pudonnut harteilta ja uskallettaisiin ottaa taas rento, mutta tukeva ote itse pelistä. Puolitoista minuuttia ja tuntui että katto romahtaa niskaan, kun kaveri rankaisi taas virheestä kovalla kädellä. Ei kertakaikkiaan, homma näytti aivan siltä kuin meikäläinen olisi piirrellyt kuvioita fläpille ja joku vielä uskonut että juurikin näin on fiksua tehdä. Loppuerä painoi hartioita kyyryyn ja kenties yleisönkin paine alkoi näkyä tekemisessä, sillä nyt oltiin henkisesti aivan köysissä.
Kolmanteen joukkue tuli hyvällä tsempillä ja jäällä nähtiinkin hiukan rennompaa, luontaista pelaamista. Ja yksi selkeä tavoite oli, tehdä maali. Ja nyt mentiin alkulähteille, eli tiedostettiin kiekon ajautuvan maaliin vain jos sitä toimitetaan maalia kohti. Ja kun ylivoimalle päästiin, saatiin yksinkertaisella eli kauniilla muutaman syötön kuviolla viivalle vetopaikka ja päästiin tälläämään kiekkoa kohti maalia ihan tosissaan. Niin kaunista kuin se onkin, niin tänään torjui kaverin veskari varsin mallikkaasti. Irtokiekkoja ei ollut tarjolla ja niinpä ylivoima kuivui kasaan. Voittomaaliksi muodostunut kaverin 1-3 osuma oli ärsyttävä kimmoke säkäri, mutta kaikkihan ne lasketaan, valitettavasti. Kun kaveri alkoi tosissaan pelata voitosta, rikkomalla vain peliä, antoi se meidän vauhdille mahdollisuuden ja niinpä saatiin taas ylivoima. Aikalisä ja veskari heti pois, nyt ammuttiin kovilla. Hirveällä asenteella haettiin maalia ja kun kaverin pari pitkäheittoa eivät menneet maaliin, uskottiin ratkaisuun. Ja tulihan se kavennus, kun Heinosen loistava syöttö viivasta takatolpalla vaanivan Rissasen lapaan pysäytti valotaulun aikaan 58.39. Tehomerkintä myös jälleen energisen illan suorittaneelle Jormanaiselle. Heti keskiympyräaloituksen jälkeen saatiin kiekko hallintaan ja veskari vaihdettiin kenttäpelaajaan. Kauhea ralli vastustajan alueella johti laukauksiin ja tilanteisiin, lehtereillä kohistiin, mutta kun summeri soi komeili taululla loppuluvut 2-3. Onnittelut HC Satakunnalle Suomisarjapaikan varmistamisesta ensi kaudelle ja hyvää matkaa kesälomille.
Illan onnistujat? Tuomaristo, deejii ja kuuluttaja. Jääkään ei ollut huono, eli kenttämestarikin veti ihan hyvin. Se että ei onnistu voi johtua monesta syystä. Jos jotain posia yrittää kaivaa niin jätkät yritti loppuun asti. Tulihan pelissä aivan karmea määrä virheitä, etupäässä huonojen syöttöjen muodossa, mutta punapaitainen joukkue ei luovuttanut. Ei ollut tuittuilua, nössöilyä jne piirteitä, joita epäonnistumiset tuottavat pitsikerhoissa. Kaveri vaan teki paikoista maalit ja tänään tuntui jopa siltä, että virheistä rokotettiin turhankin kovalla kädellä. Mutta sellaista se on tämä hoki. Ja kun vajaa 300 katsojaa alkaa tässä hallissa vaatia onnistumisia, alkaa siinä varpu monissa käsissä vipattamaan. Siitä tilanteesta vaan on kaksi tietä pois, kasitie tai oman osaamisen siirtäminen tekemiseen. Uusi karsintasarja alkaa ensi viikolla ja silloin on vielä täydet mahikset lopettaa onnistumisen pelkääminen. Katselkaa netistä ja lehdistä milloin Hermes pelaa kotona ja tulkaa hallille.
1.3.2014/ K.
