26.2.2014 Hermes – HC Satakunta 2-4 ( 0-0, 1-2, 1-2)
PLAYOUT MATCH 1
Kevättä kohti mennään ja pudotuspelit alkavat. Jotenkin tuntuu, että liian aikaisin, mutta eipä tässä auta valittaa. Hermeksen osaltahan pudotuspelejä pelataan toki eri suuntaan kuin ennen kautta ajateltiin, mutta pääasia on, että pelataan. Todella pitkä sairaslista rasitteena, mutta hyvänä uutisena Kapteeni Anttilan paluu kehään. Isoin miinus ehdottomasti Sippolan poisjäänti, eli puolustuksen isännän rooli oli siis tarjolla muille. Vastustaja tässä paras kolmesta sarjassa on HC Satakunta. Pelisysteemi on sellainen, että tänään ja perjantaina pelataan. Tarvittaessa ratkaisupeli on lauantaina Kokkolassa. Vastustaja ilmaantui paikalle peräti tusinan vahvuisella joukkueella. Lisäksi puettuna oli vain yksi maalivahti, eli aika huonosti olivat saaneet työvuoroja sovittua. Tämä tiesi hyvää, meitä kuitenkin joukkueellinen.
Eetu maaliin ja jälleen uusi tuomarikolmikko kehään. Tämähän on mukavaa, kun kovasti tuomaripulasta puhutaan ja jostain kuitenkin aina kolme saadaan paikalle. Totuttu ykkösketju oli saatu siis kasaan ja siitä lähdettiin rullaamaan. Peliä vietiin ensimetreillä oikein huolella, mutta ihan tekopaikkoja saatiin odotella pitkään. Toki kiekko ajautui maalia kohtikin, mutta ei nyt varsinaisesti mitään ylettömän vaarallista. Pirteällä jalalla kuitenkin ottelu ratkaistaisiin, kunhan vaan jalat uskoisivat päätä ja pää uskoisi taktiikkaa. Kaverikin sai pikkuhiljaa otetta ja loi omat paikkansa. Jeskasella oli aivan loistava maalipaikka, mutta tällä kertaa ei mennyt. Meno oli tosin sen näköistä, että väistämättä maaleja tullaan näkemään. Ylivoimaa ei kyetty hyödyntämään, mutta sekin tosin pyöri sillä tavalla, että kaveri juoksi keuhkojaan pihalle. Kun maalia ei kuitenkaan tehty, jatkettiin normipuuhastelua tasakentällisin. Kotivahti napsi muutaman hyvän kopin ja alivoimakin hoiteli osuutensa kun sen aika tuli. Erän loppuun sitten otettiin toinen kakkonen, joka oli kyllä kieltämättä vähän typerä. Mutta kun vain 25 sekuntia ennen taukoa oli kestämistä, ei tästäkään aiheutunut ongelmia.
Toisen erän alkuun jatkettiin alivoimalla. Kaverilla oli todella hyvää pyöritystä, mutta Hermes kesti. Ensimmäinen hyökkäys täysillä viisikoilla tuotti sitten vihdoin maalin, kun ajassa 21.59 Toskala viimeisteli Anttilan ja Jääskelän esityöstä. Tästä maalista ei kuitenkaan tullut sellaista piristysruisketta kuin toivottiin, vaan ensimmäisen erän jalat olivat hukassa. Kaveri sai rakennella peliä ihan kuin ylivoimalla konsanaan ja onhan se nyt ihan selvä miten siinä käy. Vain pari minuuttia ja peli tasan. Hetken päästä tarjottiin ylivoimaa jolla olisi ollut näppärä ottaa ohjat, mutta nyt ei vaan oikein kulkenut. Kaikki näytti aivan liian vaikealta ja jopa hiukan siltä, että jännitettiin koko touhua. Kun kellossa oli 35.36 alkoi katsomokin jännittää, sillä peli oli tuolloin 1-2. Vielä saatiin yksi ylivoima, mutta kun ei niin ei. Sekunti ennen taukoa vielä satiin kakkonen kiinnipitämisestä. No joo, kait se pilli jäätyis jossei välillä hernettä liikuttaisi.
Kolmanteen siis jälleen alivoimalla. Ja kun se kakkonen oli taisteltu, niin seraavaa pukkasi. Täähän menee nyt ihan väärin, perhana meidänhän piti väsyttää ne, eikä toisinpäin. Tietysti pelikin sekosi, kun koko ajan mentiin erikoismiehillä ja aivan karmeaa katsottavaahan se oli kun kaveri teki tilanteeksi jo 1-3. Kellossa 47.40, eli aikaa oli vielä vaikka mihin. Nyt kuitenkin vajaamiehinen vastustaja oli saanut pelin siihen tilanteeseen, että heille riitti meidän pelin rikkominen. Yksi maali ei riittäisi. Ajoittaisten hyvien hetkien sekaan saatiin sitten välillä ongelmia, kuten liikaa pelaajia kentällä. Tulkinnanvarainenhan tuo vaihtoalue aina on, mutta nyt se meni näin. Ja taas meidän av-miehet raatoivat. Kun tuo oli selvitetty, pelattiinkin melkein kaksi kokonaista minuuttia ennenkuin taas oltiin alivoimalla. Liika on liikaa ja ajassa 52.41 tuulimyllyt voittivat, tilanne 1-4. Tästä hiukan päreensä polttanut kotivahti otti kympin. Rike tosin oli se, että vippasi kiekon suutuspäissään toiseen päätyyn. En olisi kyllä tuosta kymppiä kehdannut viheltää, mutta toisaalta kehtaanhan minä julkisesti kuitenkin itteni täälläkin munata, eli samapa tuo. Tähän aikaan myös aikalisä. Hmm, ehkä nyt oltiin hiukan liian myöhään hereillä, mutta hereillä kuitenkin. Tällaisessa sarjassahan siihen seuraavaankin peliin pitää päästä aika nopeasti mukaan. Ja yhtäkkiä jäällä oli sellainen Hermes jota odotettiin toiseen erään. Kaverilla ei ollut muuta virkaa, kuin heitellä kiekkoa kattoputkiin ja keskialueelle, mitään varsinaisia hyökkäyksiä ei tullut. Ilman veskaria pelattiin ja ajassa 58.36 Toskala tälläsi Anttilan loistosyötöstä kavennuksen. Tehomerkintä myös Kärnälle. Ykkösketju is back. No, tästä nousi tunnelma ja syke katsomossakin. Kaikki jätkät veti yhtäkkiä aivan irveällä fiiliksellä ja peli painettiin vastustajan alueelle, mutta palkintoa ei tänään saatu. Muutamat huippupelastukset esittäneen Salorannan turhautumisenkin ymmärtää, koska maaleissa oli kuitenkin aina vähän meidänkin ukot mukana. Toiseen päähän vedot sen sijaan taas saatiin osumaan maskimiehiin, tällä kertaa. Lopputulos 2-4 tarkoitti sitä, että Kokkolassa pelattaisiin anyway. Se ketä vastaan, selviää perjantaina.
Meillä oli paikkamme, mutta tänään ei osunut. Hyvin pelasi kaverin molarikin, eli ei nyt aivan itsesääliin kannata vaipua. Mutta se, että peli sekosi niin täysin ja lähdettiin kaverin ehdoilla toiseen erään jäi kaihertamaan. Tästä nyt pikanollaus ja perjantaina hakemaan vierasvoittoa. Tähän vahvasti uskoen aion merkata kalenteriini lauantaille klo.17.00 isoilla kirjaimilla Hermes.
26.2.2014/ K.
