22.2.2014 Hermes – KeuPa 3-6 ( 0-1, 1-2, 2-3)
RUNKOSARJA TAPUTELTU
Tänä vuonna pronssiottelun lämmittelyksi oli tarjolla kotihallissa runkosarjan viimeinen kotipeli ja kaikenkaikkiaankin toiseksi viimeinen koitos. Panoksena teoreettinen mahdollisuus vaikuttaa karsintavastustajaan ja tietysti palkita paikalle vaivautuneet selkärankaisella pelillä. Sairastelujen takia poissa jo tutusti porukkaa ja niinpä apujoukkoja oli kutsuttu hätiin. Vastustaja jo playoffpaikan varmistaneena oli reissussa myös kohtalaisen pienellä ryhmällä, mutta kyllä molemmilla sentään ihan riittävästi jengiä löytyi. Kotijoukkueen tiimoilta oli uutisoitu myös valmentajan vaihtumisesta seuraavalle kaudelle ja tämäkin tietysti kohisutti katsomossa. Toivottavasti uusi vastuuvalmentaja on sielultaan yhtä paljon hokimies kuin Pelkonen ja ennenkaikkea antaa paikallisille kiekkoilijolle tasapuolisen mahdollisuuden, kuten tällä kaudella on annettu. Tästä jo nyt iso kiitos Peltsille.
Pitkästä aikaa Nauris maaliin ja kun tuomarikin oli outo, saatiin heti hiukan lisää tarkasteltavaa. Taas oli jouduttu valmennuksen puolelta pyörittelemään kentällisiä, mutta onneksi Boucherteihin ei oltu koskettu. Tämä kolmikko touhusikin totutusti ja maalia kohti toimitettiin milloin kiekkoa, milloin miehiä. Ihan seisovilteen ei pelannut tänään vastustajakaan ja niinpä päästiin alivoimalle. Monesti on tullut hehkutettua samoja asioita, mutta kyllähän alivoima pelasi tänäänkin pääosin varsin hienosti. Nauris teki muutamia tyylilleen uskollisia varsin lennokkaita torjuntoja ja yleisö alkoi oikein innostua. Mutta sitten, juuri kun cooperin verran tuli peliä kuluneeksi, kaivettiin kiekko ensimmäistä kertaa meidän maalista. Jos jotain kauden latteuksia joutuu vielä kerran latelemaan, niin vauhti ei takaiskusta hyytynyt. Tämä on ollut kyllä äijille todella tyypillistä ja sehän ei haittaa että asennetta löytyy. Ihan erän lopuksi sitten hiukan omituinen jäähy. Juuri kun meidän ukko oli vedetty mailalla nurin ilman seuraamuksia kaatui vastustaja samanlaisesta tilanteesta ja tästä sitten lapanen nousi. Jormanainen kävi aiheesta keskustelua ja sai kympin. Liekö kyseli dumarin siskon kuulumisia kun ukko noin kuumeni. Pari sekuntia alivoimaa kesti kellotaulun käytön takia hiukan pitkään, mutta tauolle kuitenkin päästiin ilman takaiskuja.
Toisessa erässä aloitettiin siis alivoimalla, mutta tälläkään kertaa ei merkintöjä mitä nyt jokunen koppi kotivahdilta. Sitten olikin meidän vuoro kokeilla ylivoimaa. Jos tämä osa-alue ei nyt ihan meidän kärki ole ollut, niin nytpä onnistui. Viimeistelijänä Kivinen, Toskalan ja Jeskasen esityöstä. Peli alkoi siis alusta, koskapa oltiin tasatilanteessa. No eihän kello toki nollaantunut, no joo, nyt riittää. Sitten pettikin alivoima vähän pahaan paikkaan ja kaveri pääsi kuin pääsikin hakkaamaan maalin. Tästä puolitoista minuuttia ja soi taas. Mykistävää. Mutta johtuen pienestä katsojamäärästä makkaroitakin saatiin todella nopeasti eli huolto toimi totutun hienosti ja tauko kului mukavasti.
Kolmas erä ja kaveri siinä huonoimmassa johdossa, kaksi maalia. No, kovasti sen auringonkukkasedän jutuille monesti joutuu hykertelemään, mutta niin vain tällä kertaa taas osui. Hermes nimittäin aloitti kirin. Ensin tosin nähtiin vuoden korkein poikittaissyöttö. Onneksi zamboninkulmassa ei ollut katsojia, sillä Arimalle kenties tarkoitettu lätty lensi suoraan betoniin. Tuohon ei olisi kyllä iso kolmonen hyppäämälläkään ylettynyt vaikka luistimet jalassa aivan jääkiekkoilijan mitoissa onkin. No niin, se kiri. Eli saatiin ylivoima ja taas tehtiin maali. Avopaikka rakennettiin Toskalalle joka ei näissä kyllä erehdy. Kädet kohti kattoa ja taululle 2-3. Hyvän ylivoimakuvion viimeiset valmistelut merkattiin Laukkoselle ja Ollille. Rynnistys jatkui ja kotijoukkue sytytti pelaamisellaan yleisönkin mukaan touhuun. Ja joukkue palkitsi katsojat todella hienolla maalilla. Katsokaapas taas junnut videolta kuinka se tehdään. Kohti maalia, syöttö ja kiekko kohti maalia. Ai ai ai, kaunista. Maalin viimeistelijänä todella pirteän pelin pelannut nostomies Laukkonen. Namupassin tarjoili Jeskanen ja Toskalakin alustamisessa saatiin mukaan. Peli jälleen tasan. Tässä vaiheessa menikin sitten vieraskoutsilla herne nenään ja hiukan seisoskellen pelannut joukkue sai aikalisällä sapiskaa. Seurauksena aivan maaginen maalipaikka Hermekselle, mutta aivan ei Kangasniemi saanut Heinosen namutarjotinta pöytään asti. Ja mitäs näistä monesti sitten käy, muuta kuin että toisessa päässä kolisee. No ei mitään, eli peli 3-4. Aikaa kuitenkin varsin riittoisasti, eli yhdeksän minuuttia. Sen verran kuitenkin vauhtia pelissä oli, että kun kaveri paineisti niin oltiin välillä aivan kyydissä. Ja sitten taas alivoimalla. Hetken aikaa jouduttiin pelaamaan kahden miehen alivoimaakin. Seuraava maali tosin syntyi kun oltiin saatu jo neljäs pelaaja jäälle. Vähän pomppimisen makua, mutta pitkä alivoima kenties kovimman terän oli puuduttanut ja onhan se tietysti aina pieni henkinen sekamelska kun saadaan ukko jäähyltä kehiin. Kiriä yritettiin sinikkäästi, mutta 3-6 maali lopetti pyristelyn, ei tosin pelaamista, mutta kyllähän se oli siinä.
Lauottiin enemmän kuin vastustaja, pelitempo pysyi ihan ok tasolla, eli ei jääty jalkoihin ja asennetta oli summeriin asti. Olihan meillä pari kertaa tolpatkin apuna, eli kait me tänään paremmalle kuitenkin hävittiin. Yhtään selkeää epäonnistujaa en kyllä löytänyt, eli korttilistasta voisi tehdä käsiohjelman. Jos nyt kuitenkin joitain yksilöitä nostetaan estraadille, niin:
#21 Terhakkaa, ennakkoluulotonta pelaamista ja 1+1 tehot kelpaa nostomiehelle
#15 Konkari oli mukana jokaisessa meidän maalissa, eipä sitä enempää tarvi hyökkääjänä aikaan saada
#14 Paljon hyvää kauden mittaan, mutta olihan se syöttö ihan maaginen
No niin, karsintavastustajaksi tulee sitten HC Satakunta. Ensimmäinen paras kolmesta peli on jo keskiviikkona, eli 26.2. Ottelu alkaa 18.30 ja saattaa olla kauden viimeinen kotipeli. Eiköhän siihen mennessä ole Leijonien pronssijuhlat jo juhlittu, eli voidaan hakea uutta nousua huutamalla vielä kerran kotijoukkue voittoon.
22.2.2014/ K.
