30.1.2014 Peltsin palsta

KAIKKI PELIIN!!

Uusivuosi vaihtui ja tammikuun pakkasetkin saapuivat. Tauon jälkeen oli kohmeista myös joukkueemme esitykset. Viidennellä jaksolla pelasimme yhden kotipelin ja kuusi vieraspeliä. Voitimme kotipelin sekä kaksi vieraspeliä joista toisen jatkoajalla. Tappioita kertyi neljä joista yksi jatkoajalla.

Lähdimme viidennelle jaksolle seuraavilla teemoilla:

1. Pelit voitetaan maalinedustoilla
2. Erikoistilanteet
3. Luonne

Pelimme oli kehittynyt joulua kohti erittäin nousujohteisesti ja järjestelmällisesti ajatellen kenttäpeliä. Tärkein asia seuraavan askeleen ottamista varten tammikuun viidennelle jaksolle oli 5 metriä molempien maalien edessä sekä erikoistilanteet. Näiden lisäksi halusimme vielä enemmän henkistä ja fyysistä rohkeutta pelaamiseemme.

Viidennellä jaksolla saimme pisteitä 1,3 /peli. Maaleja teimme 3,7 ja päästimme 4,3. 5vs5 pelissä teimme 3 ja päästimme 3,1 maalia. Jäähyt kakkosten osalta menivät niin, että meillä oli 8 min/peli ja vastustajalla 9 min/peli. YV:tä pelasimme 13,3 % ja AV:ta 90 %. Laukaukset maalia kohti meni meidän eduksi 43,7-39,3 /peli. Maalivahtimme torjuivat 89 %:sesti. Maalinteko tehokkuutemme oli 8,6 % ja vastustajan 11 %.

Voittavien asioiden (väliinmenot, taklaukset, blokit) mustelma listan viidennellä jaksolla veivät: Kivinen, Buchert, Rissanen, Arima ja Olli

Plusmiinus kärki neljännellä jaksolla: Anttila, Jeskanen ja Palm

Pistepörssin kärki neljännellä jaksolla: Sopanen, Jeskanen, Anttila ja Kärnä

Teemojen osalta jakso meni täysin hutiin. Tilastoidenkin osalta pelasimme kauden toiseksi heikoimman jakson (vain ensimmäinen jakso oli heikompi). Molempien maalien edustoilla olimme selkeästi heikompia kuin vastustaja niin tehokkuudessa, puolustamisessa kuin maalivahtipelissäkin. Erikoistilanteet voitimme aavistuksen suhteessa vastustajaan ja tästä on isosti kiittäminen alivoiman erinomaisuutta. Luonne tilastommekin näytti vähemmän merkintöjä kuin aikaisemmin. Miksi kaikki teemat sitten epäonnistuivat? 

Ensimmäinen ja tärkein asia siihen on se, etteivät hyökkääjät, pakit ja maalivahdit missään nimessä epäonnistuneet yksilöinä, vaan kaikki osaset eivät olleet synkronissa keskenään neljässä ensimmäisessä pelissä. Pelimme noissa vuoden ensimmäisissä peleissä ”nopeutui” tyhmällä tavalla. Kiekko kyllä liikkui kaukalossa nopeammin puolustusalueelta hyökkäysalueelle, mutta yhtä nopeasti vastaavasti takaisin. Pelistämme puuttuivat sille ominainen pelin rytmitys eli PELI. Tämä ”nopeampi” pelaaminen johti laaduttomampaan viisikko hyökkäämiseen ja luonnollisen prässipelin puuttumiseen. Prässipelimme olikin myöhästelevää prässiä, joka vastustajan oli helppo purkaa syöttämällä tai kuljettamalla. Tämä taasen johti laaduttomaan keskialueen puolustamiseen ja takakarvan myöhästymiseen sekä vastustajan vauhdikkaisiin hyökkäyksiin, jossa pakeille ei ollut tukea hyökkääjiltä. Tämän johdosta vastustajan hyökkäyksiä meidän maalia kohti oli enemmän kuin aikaisemmin sekä ne olivat laadultaan vaarallisempia. Myös päätykiekoista avaaminen prässin alta oli vaikeampaa sillä hyökkääjien apu tuli aavistuksen myöhemmin kuin pitäisi. Tämä johti huonompiin avaus syöttöihin ja liialliseen rännipelaamiseen. Tästä johtuen taas hyökkäyspeli oli tehottomampaa ja kiekko menetettiin vastustajalle nopeammin ja vaarallisemmissa paikoissa. Peli otti meidät kierteeseen joka näkyy suoraan tilastoissa. Näissä neljässä pelissä maaliamme kohti ammuttiin n.12 kertaa useammin kuin normaalista. Vastaavasti me ammuimme n. 6 kertaa vähemmän. Ero on dramaattinen, kun puhutaan 18 laukauksen erosta ottelussa. 

Toinen tärkeä asia on, etteivät pelaajat laittaneet itseään likoon ja uhranneet kroppaansa yhtään vähempää näissä peleissä kuin aikaisemminkaan, vaikka luonne tilasto näyttääkin karulla tavalla, ettei kentällä olisi taisteltu. Kyllä pelaajat kentällä taistelivat, mutta peli vain oli muuttunut meidän osalta niin, ettei siellä tullut paikkoja taklata tai mennä väleihin. Peli ei antanut sitä mahdollisuutta.

Kolmas asia miksi epäonnistuimme, löytyy siitä pelin oikeasta nopeudesta. Pelin nopeudella pyritään tuottamaan pelissä mahdollisimman paljon ylivoimahyökkäyksiä sillä ylivoimahyökkäys on erinomainen paikka maalintekoon. Vastaavasti ylivoimahyökkäyksiä pitäisi pystyä välttämään omaan päähän. Jaksolla tilastoimme 3 peliä ylivoimahyökkäysten osalta. Voitimme näissä peleissä ylivoimahyökkäykset (1vs0, 2vs1, 3vs2, 4vs3) 38–16. Emme tehneet näistä ylivoima hyökkäyksistä yhtään maalia. Suurin osat tehdyistä maaleistamme tuli suoran hyökkäyksen tai päätykiekon kautta prässipelaamisen ja siitä tuotetun irtokiekon jälkeen nopean maalia kohti pelaamisen jälkeen tai tasavoimaisen suoran hyökkäyksen päättämisestä.

Neljäs asia on se, missä toiminta ympäristössä joukkue joutuu toimimaan päivittäin. Seuran ympärillä toimii erittäin sydämellisiä ihmisiä, mutta kuultujen asioiden levittäminen kahvipöydässä ei auta kuin omaa egoa eteenpäin. Tämä, joukkueen pelaajien asioiden levittäminen on varmasti välillä ihmisten hyvyyttä ja välillä oman egon nostattamista… mielestäni se on suurinta petturuutta ja luottamuksen väärinkäyttämistä Hermestä ja pelaajia kohtaan silloin, kun sillä on aavistuskin nostattaa omaa häntää!!

Joukkueella on viimeinen etappi edessä. Se mittaa ennen kaikkea henkistä voimaamme. Jokainen peli on joukkueelle playoff-peli. Aikaisemmat joukkueeni ovat olleet aina parhaimmillaan kovan paineen alla keväällä. En näe mitään syytä, että emme olisi Hermeksenkin kanssa pelaamassa parasta jääkiekkoamme sillä hetkellä kuin pitääkin. Tärkeintä on uskoa itseensä, omaan tekemiseen ja olla rohkea… pidetään huoli siitä, että keväällä jokainen voi tuntea sydämessään, ettei enempää ollut tehtävissä. Silloin voimme katsoa ylpeänä peiliin ja todeta; meillä oli… Kaikki pelissä!!