19.1.2014 Hermes – HC Satakunta 7-2 ( 1-0, 3-2, 3-0)
VÄSYNYT KYLÄILIJÄ
Sunnuntai-illan ratoksi oli vihdoin luvassa jääkiekkoa. Pitkänhuiskean kotipelitauon aikana oli toki pelattu paljon pelejä ja puhuttu lätkästä sitäkin enemmän. Ensin verraten positiivisiin tunnelmiin, nimittäin ellei joku ole huomannut, niin Suomen pikkuleijonat voitti maailmanmestaruuden. Todella hieno suoritus ja ellei tästä päästä asettamaan Olympiajoukkueelle kultamitalitavoitetta, niin sitten ei mistään, eihän sitä nyt voi poikasille hävitä. Hiukan alavireisempiä uutisia on tullut kotijoukkueen joulunvietosta tai ainakin nyt vieraspelisumasta kalastettujen pisteiden määrässä on kyllä pienoista pettymystä ilmassa. Pari sunnuntaitappiota joissa 8 omiin per peli, 3 pisteen vierasriiston menettäminen jatkotappion yhteen lohtumerkintään Kalajoelta jne. No, ei vielä mitään paniikkia ole, mutta loppusarjan työmääräähän se lisää. Neutraalein mielin saattoi suhtautua uusiin pelaajahankintoihin, vaikka hiukan teki mieli odotuksia nostattaa. Parempi kuitenkin antaa poikien ensin pelata pari peliä, ennenkuin rupeaa sen kummemmin ruotimaan. Jos tästä ylikypsäksi venyneestä alkupuheesta pääsisi vihdoinkin tähän päivään, niin vieraitahan tuli Satakunnasta, varsin pienilukuisen joukkueen muodossa. Kun huomioidaan vielä, että edellinen ilta oli tullut oltua Junkkareiden aina vieraille työteliäässä ympäristössä, oli odotusarvona kotivoitto. Tai oikeastaan mikään muu ei rehellisesti ottaen olisi kelvannut katsojille, joita muuten paikalla karvan reilu 400 pakkasesta huolimatta, saati joukkueelle.
Sivonen tolppien väliin, Savirannalta tutut tervehdykset ja kiekko peliin. Ensimmäisen erän teema selvisi jo ensimmäisessä vaihdossa. Hyvällä jalalla liikkuva punapaitaporukka ajoi kaikilla uusituilla kentällisillä pelin, ei ainoastaan kaverin alueelle vaan kohti maalia. Kaikenkaikkiaan 26 kertaa erässä torjunut Heikkilä tiesi niinsanotusti saaneensa. Kovasti katsomossa spekuloidut uudet kentälliset toimivat mielestäni tasaisen hyvin ja mielenkiinnon kohteina olevat hankinnat tietysti olivat erityistarkkailussa. Hyvin nopeasti nämä kaverit kelpuutettiin joukkueeseen ja odotettiin vesi kielellä tehoja. Heti alkuun selvisi myös pelin henki siinä mielessä, että ronkkimista, tönimistä ja keskustelua harrastettiin varsin aktiivisesti. Ensimmäiset kakkoset jaettiinkin jo ennen kahden minuutin peliaikaa. Tasavajaalla saatua lisätilaa ei saatu hyödynnettyä, mutta kova paine toi vihdoin ylivoiman. Tulostakin saatiin kun erä oli puolivälissä. Heinonen tälläsi viivasta alivoiman läpi kiekon, jota ei voinut vangita ja juuri siinä paikalla mistä maalit reboundeista tehdään seisoi Rajala. Tilanne 1-0. Hulppean ylivoimapyörityksen päätteeksi on aina hieno saada palkinnoksi maali ja kun jalka liikkui, niin odotettiin tässä vaiheessa varsinaista selkäsaunaa. Taukolukemat olivat kuitenkin jo taululla, vaikka jopa kahden miehen ylivoimaa saatiin kokeilla. Niin, maalinteosta on puhuttu ja vaikka tänään vastustajan veskari oli vireessä, niin jo ensimmäisessä erässä sohittiin kolme-neljä varmaa sivu suun. Tauolla oli tärkeää saada intensiteetti säilymään ja onneksi näin kävikin.
Toisen erän alkuun sitten alkoi nimittäin torjuntaprosentti pudota. Tai, ensin saatiin tuhrittu yksi ylivoima ja pari varmaa paikkaa, mutta rupesihan se verkko viimein heilumaan. 26.12 oli digitaaleissa, kun Sopanen ohitti Heikkilän tarkalla laukauksella. Puolittain jo sohlatun tilanteen päätteeksi kiekko ajautuikin tekopaikalle ja siitä sitten vaan. Esityötä koko ketjun voimin, eli Anttila-Kärnä akselilta. Pari minuuttia tästä ja maalin merkkautti Jormanainen. Pallassalo-Kivinen alustajina. Kauanhan se kesti huomata, että jos veska ottaa kaikki jäävedot, niin ammutaan ylös. Puoli minuuttia ja peli oli jo 4-0, kun toinen uusi mies, eli Jokinen huudatti yleisöä, valmistelevissa toimissa Bouchert-Toskala. Peli oli ratkennut. Tai olisi ollut, ellei joukkueen otteissa olisi ollut havaittavissa selkeätä pientä ilopissan lirahtamista lahkeeseen. Sen verran nimittäin alkoi yhtäkkiä ajatus karkailla aivan johonkin muualle, että jo lyöty kaveri sai otteen sitä edes hapuilematta. Kaksi minuuttia tilanteeseen 4-1, varsin harmittomasta tilanteesta kiekko vain livahti sisään, nukkui siis koko kuusikko. Tästä kaksi minuuttia ja kyseenalainen, mutta hyväksytty potkumaali ja tilanne 4-2. Tätäkään tilannetta ei olisi tarvinut alkuunsakaan antaa luoda. Sitten jouduttiin alivoimalle. Ja hetken päästä haastoi vastustaja Ariman tanssiin ja sai turpaansa. Kun vielä jälkitilanteessa hiukan provosoiduttiin, eikä aivan kaikkea kenties tuomarikolmikon silmin nähty, niin jään puhdistamisen ja pitkään venyneiden palaverien päätteeksi havaittiin, että porukkaa oli suihkussa ja jäähyaitioissa siten, että pelattiin kahden miehen alivoimalla. Reilu sata tuomaritarkkailijaa antoi palautetta, mutta peli jatkui ja onneksi kotijoukkueen keskittyminen palautui olennaiseen ja tilanne selvitettiin hienosti. Kannen ja kasan nauloja arkkuun iski jo pariin otteeseen aiemminkin maalintekijäksi kaiuttimista tarjottu Heinonen ajassa 38.47. Loistavaa maskia tehnyt Anttila sai syöttöpisteen Kärnän kera. Nujakoinnin, mailahäirinnän ja muunkin tunteilun kuohuttamat yleisömassat vyöryivät kohti makkarakojua, jossa onneksi oltiin ajan tasalla, kuten aina ja nälkiintyneet energiat saatiin nopeasti tasattua.
Jos peli olisi loppunut kahden erän jälkeisiin tunnelmiin, olisi oltu aivan fiiliksissä. Kolmas erä kuitenkin tasoitti pulssin aika tehokkaasti, vaikka toki tapahtumia siinäkin oli. Mutta kuten tiedätte, kun peli on ratkennut niin se pelaillaan loppuun. Kärnä tekaisi vielä yhden ja Rissanen loppuluvut. Viimeinen maali oli kyllä ottelun hienoin, eli videoklippejä klikkailemaan mars. Jokunen jäähykin ja molemmille kahden miehen ylivoimaa, mutta ei tulosta. Eemelikin joutui vähän töihin ja merkkautti 11 koppia viimeiseen erään. Summerin jälkeen tsempparipussit kouraan ja kätellen kohti uusia seikkailuja.
Kolme pistettä, hyvä. Uudet miehet, tämän pelin perusteella hyvä. Yleisö löysi hallille tauon aikana kirineestä pakkasesta huolimatta, hyvä.
Koska kuitenkin matkaa on vielä ja tyytyväisyyttä pidetään kehittymisen esteenä, voisi sen verran todeta, että tämä joukkue pystyy parempaan. Ja pitääkin pystyä. Tänään ei kaveri karvannut juuri lainkaan ja silti saatiin läheltäpiti tilanteita omalla alueella. Terävänä terävänä, kun kerran reeneissäkin luistellaan kiekolle täysillä niin suotta sitä pelissä kelluu viimeisiä metrejä. Kiirehän siinä tulee ja katsomossa saatetaan puraista kieleen. Ja pitäisikö reeneissä ottaa jotain huonompia veskareita kehiin, että tulee onnistumisia? No tuskin tällä saataisiin semmoista viimeistä irvistystä siihen maalintekoon, mutta jostakin se pitäisi kaivaa. Hienoja kuvioita rakennellaan, mutta se viimeinen, ratkaiseva kosketus on usein vielä vähän lepsu. Entäs ylivoima? Nyt saatiin puoliväsyneen neliön läpi pitkiä syöttöjä, joihin liittyi hyviä ykkösellä ammuttuja laukauksia. Ellei kaverin veskari olisi ollut hereillä, olisi verkko kulunut puhki. Toisaalta, ei kylläkään sieltä yläpellin huitteilta, eli logoon tai patjoihin tupsahtelivat kiekot… Hyvää oli se, että ylivoimassa pyrittiin maalintekoon, eikä vain tyydytty seisoskelemaan. Silti viiskolmosella kyllä pitäis aina, toistan aina tehdä maali.
Seuraavaksi onkin sitten taas vieraspelejä. Ja tärkeitä sellaisia. Niistä jos kaivaa paria vaille täydet, ollaan seuraavassa kotipelissä jo varsin mukavissa asetelmissa. Jos tämäniltainen ilme löytyy pelin alusta alkaen, voi tämä toteutua. Ja vielä jos ketjut tästä hitsautuvat niin avot, johan alkaa olla vaikea tilanne vastustajilla. Meillä on neljä kolmikkoa, joista jokainen kykenee luomaan painetta ihan siihen pyhimpään eli maalintekoon asti.
Seuraava kotipeli on heti helmikuun aluksi, eli 1.2.2014. Se on lauantaipäivä klo. 17.00 ja vastassa Oilers. Onneksi ei Pietarinkadun sellainen, koska niille ei voi mitään, mutta näille me kyllä pärjätään. Mutta ei ukkoja voi yksin jättää, eli tulkaahan lyömään kättä yhteen ja lämmittämään tunnelmaa.
19.1.2014/ K.