7.12.2013 Hermes – FPS 3-2 ( 1-1, 1-0, 1-1 )
TUNTEELLISTA RUTIINIA
Takana pitkä tauko kotipelien osalta. Edellisen illan linnanjuhlat painoivat vielä hiukan, mutta onneksi jäähallilla kaikki turha pyyhkiytyy pois muistista. Kotijoukkue oli kutakuinkin totutussa kokoonpanossa. Yksi kuitenkin ainakin tältä kaudelta pysyvästi poissa. Väkiparran siirto Italiaan/ Itävaltaan vahvistettiin jonkin aikaa sitten. Ei muuta kuin tsemppiä sinne Venetsiaan. Toivottavasti sarjataso on edes jonkinlainen, voi nimittäin muuten taikurikikat aiheuttaa spagetinimijöissä hämmennyshalvauksia. No se siitä. Tämäniltainen vieras saapui Forssasta. Saunailtaa odotteleva kotijoukkue oli taulukossa hiukan vierailijoiden perässä, tosin pari ottelua vähemmän pelanneena.
Sivonen maalille ja peli käyntiin. Hiukan muutetuin ketjuin näköjään mentiin, Toskala palannut ykköseen. Kapteeni Anttilan johtama ketju olikin illan parasta antia, ainakin jos noin tasaisen hyvää tasoa pidetään mittarina. Pienen katseluvaiheen kautta saatiin peli käyntiin ja kiekko tuntui liikkuvan yllättävän hyvin. Sitten tajusin, että onhan ne kuitenkin reenanneet koko ajan ja pelanneet vieraspelejä. Amatööri mikä amatööri. Pakkikalustossa peliaikaa saivat nuoret Palm ja Leppänen, jotka urakoivat jälleen ihan mallikkaan illan. Tokihan nyt jotain aina sattuu, mutta niin sitä sattuu kokeneemmillekin pelureille. Muutaman minuutin pelin jälkeen hiukan illan teemaksi nousseesta kolmikosta johtuen alkoi tunnetaso nousta. Aluksi kentällä ja tietysti aivan heti myös katsomossa. Ensimmäinen ylivoima kotijoukkueelle, kun pelattu vajaa neljä minuuttia. Eipä ollut tuosta yv:stä paljoa muuta hyötyä, kuin että taukomakkarat olivat kaksi minuuttia lähempänä. Sivosen pysäyttelemät purkukiekot muodostivat erikoitilanteen vaarallisimmat maalipaikat, miettikää siitä kuinka lähellä johtomaali oli. No, peli kuitenkin jatkui ja alettiin hiukan menettää otetta. Hyökkäyksiä vietiin kyllä hyvin ja kiekko löysi lavat, mutta omalla alueella saatiin tykytyksiä. Sitten tulikin sellainen harhasyöttö, että kaveri siirtyi 0-1 johtoon. Kello pysähtyi sekunnin yli seitsemän minuutin kohdalle. Pelin jatkuessa tapahtui pari jäähytöntä törmäilyä ja odotusarvo pienelle käsirysylle alkoi hiipiä pintaan. Hanskat kuitenkin pysyivät käsissä ja muutamaa minuuttia ennen taukoa jouduttiin alivoimalle. Jos kotijoukkueen eka yv oli tehotonta niin Forssan poika järjesti maalipaikan, meille. Pakki yritti veiviä joka edellyttäisi onnistuakseen noin kolmekymmentä senttiä pidempiä ja hitusen taitavampia käsiä. Tästä kärkikarvaaja Anttila näki parhaaksi rankaista ja paineli läpiajoon. Piiiitkälle sivuun viety harhautus ja niin vaan molari jätti etukulmaan kiekon mentävän aukon. Tilanne tasan, eli tauolla oli aika paljon rennompi meininki. Erän loppupuolella tosin vekkulit jäähyt molemmille, mutta ei sen kummempaa. Priit sanoi summeri ja kansa juoksi Pöntiön makkaroita mutustelemaan. Nam.
Toinen erä lähti käyntiin sitten ennen kuin ehti edes alkaa. Hiukan pitkältä kiekolta haiskahtanut tilanne ei sitä ollutkaan. Kiekko kaivettiin kulmasta viivaan illan mittaan muutaman loistorakentelun tehneelle Heinoselle, joka tsuuppasi sen maalille. Melkein maalivahdin alueella seisoskelleista pelaajista sitten kiekko verkkoon ja tilanne 2-1. Aikaa kellossa 23 sekuntia. Maali merkittiin Kärnälle, syöttö myös Toskalalle. No niin. Tunteet kuumenivat parin törmäilyn johdosta siihen malliin, että lauteilla alkoi lämmetä. Jäähyjä ei kuitenkaan tuomittu ja viitisen minuuttia kun erää oli pelattu, saattoi katsomoon aistia, että yhtäkkiä molemmat joukkueet rauhoittivat pääkoppaa. Tämähän sitten tietysti tarkoitti sitä, että kun pelistä putoaa tunne, siitä tulee tylsää. No niinhän nytkin kävi, mutta aika kului silti. Jokunen hyvä ralli ja joutuihan meidänkin veskari tietysti jokusen kopin ottamaan. Muuten muistikuvat ovat kuten ottelupöytäkirja, ei merkintöjä. No, virkistävää janojuomaa ja piristävää spekulaatiota kehiin, siitä se lähtee.
Kolmanteen saatiinkin sitten taas vähän tempoa. Valitettavasti vain kaverin tasoitusmaali oli ensimmäinen varsinaisesti merkitsevä tapahtuma. Vajaa neljä minuuttia pelattu ja numerot siis 2-2. Kaveri sai tästä jonkinlaisen momentumin ja rynnisti kohti uimahallin päätyä vimmalla. Pienen rytinän seurauksena Sivonen loikoili hetken jalkojaan heilutellen. Ei onneksi loukkantumisia, mutta meille jäähy. Tätä ylivoimaa kesti vain hetken, kun Sivonen sitten kirjasi itselleen kampitusjäähyn. Kaverin näyttävä mahalaskusukellus jätettiin huomioimatta ja kotijoukkue kahden miehen alivoimalle. Nyt alivoima pääsi näyttämään kykynsä ja olen edelleen sitä mieltä, että se on ollut koko kauden tasaisen varmin osa-alue. Niin nytkin. Jossain vaiheessa sitten kaverikin sai jäähyn ja alati vaihtuva pelaajamäärä kentällä sekoitti hiukan peliä. Kun tilanne normalisoitui, nähtiin mitä hyvä vaihto tarkoittaa. Rissanen tuli kentälle sellainen palo koivissaan, että jotain oli pakko tapahtua. Ukko vei vastustajan pakettia vuoroin kahville ja lopuksi antoi kertakaikkiaan mahtavan syötön josta Jormanainen iski voittomaalin. Veskaria varmaan hiukan harmitti kun melkein sai kiinni. Se olisi ollut kenties game saver, mutta ei tällä kertaa. Lopussa tietysti aikalisiä, jäähyjä ja tyhjää maalia. Mutta lopputulos oli ja pysyi, Hermes 3, FPS 2.
Joukkueet siniviivoille ja parhaan pelaajan palkinnot. Tällä kertaa palkinnot jakoi henkeen ja vereen hokimies, jonka oma taistelu on osoitus siitä, mitä se Suomalainen Sisu oikein tarkoittaa.
Kolme pistettä taas kotikaukalosta, vaikka hiukan rutiinitouhuilun makua välillä olikin ilmassa. Unelias peli tuntui uppoavan Loyalsienkin leiriin, mutta onneksi muutama vierailija Kiekko Vantaan väreissä palautti ajatuksen ja kannustuskin toimi. Ilmeisen hankala vastustajakin oli kyseessä, sillä hyvistä hyökkäyspään ralleista huolimatta todellisia huokauksen aiheuttavia maalipaikkoja oli varsin vähän. Jos nyt joitain yksilöitä poimii, niin:
#31 Taas vanha fraasi, antoi joukkueelle mahdollisuuden voittaa.
#16 Nuorukainen ei säiky virheitä vaan paikkaa ne ja painelee kohti uusia haasteita.
#26 Heittelee päätä pitempiä ukkoja mennessään sivuun ja tekaisihan tuo voittomaalinkin.
#12 Pää pysyy todella hyvin kylmänä nykyään. Vaikka sai kovan polvitaklauksen, löytyi onneksi varustekassista uusi koipi ja taas mentiin.
Mutta hypetys sikseen. Ennen joulua tarvitaan vielä pisteitä, myös vieraista ja harvakseltaan pelattavat kotipelit hiukan rasittavat fania. Toisaalta laatu korvaa määrän, sillä ensi viikon lauantaina vieraaksi saapuu RoKi. Hermes käy edellisenä iltana herkistelemässä paikat kuntoon vaasassa, joten ei ole jalat tukossa pitkän bussimatkan jäljiltä. Nyt on siis vielä yksi loistava tilaisuus järjestää anopille ikimuistoinen pikkujouluilta. Hallille nisukahville, pari makkaraa, viileää juomaa ja vauhdikasta kiekkoviihdettä. Kyllä se siitä heltyy hankalampikin tapaus ja joulupöydässäkin on sitten jotain puhumista. Lauantaipelihän alkaa 17.00. Silloin nähdään.
7.12.2013/ K.