24.10.2013 Peltsin palsta

RAJATON MAHDOLLISUUS… ONNISTUMINEN!!

 Syksy etenee vauhdilla ja valkoistakin on taivaalta jo hiukan saatu piristämään loppusyksyn pimeyttämme. Joukkueemme kausi on myös edennyt nopealla pelitahdilla ja olemme saaneet toisen jaksomme päätökseen. Jakso piti sisällään kuusi ottelua joista viisi oli kotipeliä ja yksi vieraspeli. 

Lähdimme toiselle jaksolle teot puhuvat mentaliteetilla parantamaan asioita joista totesimme jäävämme vajaaksi ensimmäisellä osuudellamme. Näitä olivat:

1. Puolustuspeli jämäkkyys
2. Luonne heikoilla hetkillä
3. Johtavat pelaajat esiin

Näiden lisäksi halusimme yksilön pelaamiseen enemmän luistelua sekä kamppailupelaamisen elementtejä pelin rakenteen sisälle.

Toisella jaksolla saimme pisteitä 1,7 /peli. Maaleja teimme 3,7 ja päästimme 3,2. 5vs5 pelissä teimme 12 ja päästimme 13 maalia. Jäähyt menivät niin, että meillä oli 9 min/peli ja vastustajalla 11 min/peli. YV:tä pelasimme 19 %  ja AV:ta 85 %. Laukaukset maalia kohti meni meidän eduksi 39-32/peli. Maalivahtimme torjuivat 91 %:sesti. Maalinteko tehokkuutemme oli 8,7 %. Tästä tilastollisesta sekamelskasta kaikki muut arvot parantuivat ensimmäiseen jaksoon paitsi ylivoima. Arvoista kaikki muut yltävät myös asettamallemme minimi tasolle lukuunottamatta maalinteon tehokkuutta sekä 5vs5 pelaamista.

Voittavien asioiden (väliinmenot, taklaukset, blokit) mustelma listan toisella jaksolla veivät: Kivinen, Jormananinen, Arima ja Väkiparta

Plusmiinus kärki toisella jaksolla: Arima, Leppänen, Kärnä, Jääskelä ja Toskala

Pistepörssin kärki toisella jaksolla: Jeskanen, Jormanainen, Pallassalo, Kivinen ja Arima

ps. kuten muissakin tilastoissa myös jäähypörssissä Arima pääsee listalle…

Tilastollisesti paransimme selkeästi ensimmäiseen jaksoon, mutta tärkeintähän on itse peli ja miten tavoitteemme jaksolle toteutuivat. Pelimme parantui puolustuspelin ja maalivahtipelin osalta selkeästi, jota myös tilastot tukevat. Puolustuspelin parantumiseen johtivat ennenkaikkea parantunut hyökkäysvarmuus vastustajan siniviivan tuntumassa. Opimme pelin sisällä myös laskemaan paremmin viiteen, joka lisäsi tasapainoamme paremmin puolustuspeliä tukevaksi.

Edelleen tarvitsemme maalineduspeliimme jämäkkyyttä ja selkeyttä, jotta maalivahdin on helpompi toimia viisikon takana. Puolustupelissä takakarvaamisen moraali on joukkueella erinomainen ja ylimiehitämmekin suurimman osan ajasta vastustajan hyökkäyksen jo punaviivan päällä, mutta ylimiehittämisestä huolimatta päästämme vastustajan aika ajoin liian helpoille paikoille. Ylimiehittäminen on toki tavoitteemme, mutta se ei voi olla päämäärä. Lopullinen päämäärä täytyy jatkossa olla kiekon riisto ja siitä seurauksena hyökkäysjatkumo, joka lisäksi parantaa myös hyökkäystehokkuuttamme.

Seuraavaksi tulemme ongelmaan, joka nielee sisälleen jakson tavoitekohdat yksi ja kaksi. Pelimme toimii ja jauhaa hyvin, paikkapaikoin erinomaisesti, pelin alusta aina siihen saakka kunnes kohtaamme vastoinkäyminen koti peleissä. Sillä samaisella hetkellä tapahtuu jotain, mitä emme ole vielä joukkueen kanssa onnistuneet selättämään… Pelin muuttumisen ja sitä kautta hajoamisen. Kutsun tätä peli identiteetin puutteeksi tai ainakin uskon puutteeksi peli identiteettiin. Se on myös kesken oleva prosessi joukkueen näennäisen yhtenäisyyden ja oikean kiinteyden välissä.

Tähän ongelmaan lääkettä ei löydy paikallisesta apteekista vaan sen ratkaisu on meidän omissa käsissä, tai sanotaanko korvien välissä, kopissamme. Siihen tarvitaan jokaisen yksilön omalta mukavuusalueeltaan pois pyrkivää toimintaa etunenässä johtavat pelaajat, johtoryhmä ja valmennus. Päivittäisen työn lähtökohtana tulee olla joukkueen arvomaailma.  Työn täytyy olla jämäkkää, mutta mukavaa. Menestyjällä on intohimo kehittyä ja nauttia kehittymisen eteen tehtävästä työstä pystyäkseen, jääkiekkoilijan juhlan, ottelun aikana ylittämään itsensä… maksimoimaan onnistumiset.
 
Johtava pelaaja, kuka on johtava pelaaja? Haluaisin, että joukkueessa kaikki voisivat olla johtavia pelaajia omien vahvuuksien kautta. Ensin on vain hyväksyttävä omat heikkoudet ja vahvuudet sekä alettava ikävistä tosiasioista huolimatta pelaamaan vahvuuksien kautta. Pelimme rakenteen sisällä kaikki saavat pelata peliä tilanteeseen reagoimalla vieläpä niin, että oman mausteen lisäys sopan sekaan on suotavaa. Parhaimmillaan pelaajan löytäessä omat vahvuudet, ne mausteet, alkavat maaliverkotkin heilua eritavalla kuin aikaisemmin. Tästä esimerkkejä voipi katsoa tuolta ylhäältä mustelma tilastosta.
 

Kohti kolmatta jaksoa meidän on pystyttävä parantamaan useita asioita, joista yksi on onnistumisten lisääminen. Pyrkimyksenämme on saada helppojen virheiden määrää pienemmäksi, mutta se tie ei ole silti tärkein. Virheitä, kun ei voi määräänsä enempää pelissä vähentää.  Onnistumisten lisäämisellä taas ei ole mitään rajaa. Se tie on loputon.

Pelillisten asioiden lisäksi tärkeintä on kuitenkin välittää toisistamme ja joukkueen yhteisestä tavoitteesta niin paljon, että jokaisessa harjoituksessa ja pelissä ei suostuta katsomaan mitään sormien läpi. Sitä, että kissaa ei nosteta pöydälle vaan pidetään se siellä koko ajan.

Elämä ja peli on aaltoliikettä ylös sekä alas. Otetaan hyvät hetket nöyränä vastaan ja huonoilla hetkillä muistetaan ettemme antaudu epätoivoon. Meidän pitää joukkueena vaatia toisiltamme koko ajan enemmän. Ei muiden vuoksi… vain ja ainoastaan toistemme vuoksi, sillä yhdessä pystymme onnistumaan enemmän!!