20.10.2013 Hermes – KeuPa 4-3 ( 2-0, 1-1, 1-2)
VAIKEIMMAN KAUTTA
Edellisen illan peliä oli puitu katsomossa pitkään, pöydissä aamuun asti ja varmasti jokunen kotimökötyskin oli saatu aikaiseksi. Joukkue oli pitänyt pitkällisen keskustelun, jonka jälkeen oli toivottavaa, että ilme kirkastuisi. Vastustaja oli paras mahdollinen, eli kutakuinkin samoilla ottelumäärillä olevasta porukasta heikoin. Ja edellisen päivän kirin riittämättömyys oli kenties syönyt Keuruulaistenkin liikaintoa.
Sivonen jatkoi maalissa ja pienillä säädöillä muuttunut Hermes aloitti pelin todellakin sotamaalaus naamalla. Jeskanen, Rissanen, Kivinen-ketju antoi heti alusta alkaen suunnan pelille. Loukkaantumisesta huolimatta pelannut Sippola näytti asennetta alusta loppuun ja muutenkin pakiston ilme oli melkein koko porukalta aivan eri luokkaa kuin eilinen. Ja ettei ihan liiaksi heti aleta kehumaan, niin tulihan omaan päähänkin kuitenkin tilanteita. Heti joutui Sivonenkin repimään ja hyvin tuntuu paikat olevan toipuneet. Kotijoukkueen kontrolloitu peli näytti sellaiselta kuin reeneissäkin, syöttöihin keskityttiin ja koko ajan mentiin johonkin. Jääskelän johtama ketju jossa laidoilla Toskala ja Heinonen raastoi kovalla sykkeellä ja vaikka touhu ei aina ehkä ole aivan hallitun näköistä, se toimii. Tämä porukka oli järjestämässä ensimmäistä maaliakin. Loppuun asti pelaaminen johti lopulta siihen, että vierasvahti sai kaivaa laatan selkänsä takaa. Kovin kaukaa sitä ei tarvinut tonkia, kiekko nimittäin meni juuri ja juuri maaliviivan yli. Maalin tekijänä Arima, Toskalan ja Jääskelän esityöstä. Huomioitavaa on kuitenkin myös Heinosen raju raastaminen, josta tilanne kehkeytyi. Puoli minuuttia tästä ja kova karvaus tuotti tulosta hätärisyötön muodossa ja Kivinen ei jäänyt hämmästelemään vaan niittasi taululle 2-0. Kellossa 12.26 ja peli aivan täysin hanskassa. Hassu estämisjäähy toi meille ylivoiman, jota ei oikein saatu hyödynnettyä. Kaverin molari kyllä pelasi hyvin ja hiukan alkoi edellisen illan peli hiipiä takaraivoon. Ylivoima oli ja meni, samoin vieraiden ylivoima, joka kariutui kyllä meidän loistavaan alivoimaan. Erän loppuun päästiin vielä hetkeksi pyörittämään pakkopeliä, mutta se touhu jäi torsoksi. Tauolle kahden maalin johdossa, kuten eilenkin. No ei kyllä kylmännyt, oli peli kuitenkin aivan eri näköistä.
Toiseen erään myös Loyals nousi omille lauteilleen. Ensimmäisessä erässä karsinaa koristi vain pari kaulahuivia. Täysin ymmärrettävä kannanotto ja toisaalta ansaittu kannustus heti joukkueen tultua jäälle. Kuten monesti, erän alun ylivoima on nahkeata. Näytti jopa siltä, että pelattiin tietoisesti vain kelloa pois, jotta ensimmäisen erän rytmi löytyisi. Ja sehän löytyi. Tosin vitosen jälkeen saatiin jäähy. Tutut mustelmakeräilijät jäälle ja yhtäkkiä olivat Kivinen ja Arima 2-1 hyökkäyksessä. Niko varmaan ajatteli että ei pakille voi antaa näin kaukana maalilta vastuuta ja tinttasi kiekon takatolpan kautta sisään. Jiihaa, peli 3-0, eikä merkkejäkään siitä että tänään kaveri saisi mitään, edes rahalla saati ilmaiseksi. Ylivoimaakin tarjottiin, ehkö jopa pelin ratkaisemiseksi, mutta ei vain onnistu. Erän puolivälin jälkeen sitten tuli kaksoisvirhe, josta kaveri pääsi kaventamaan. Kello pysähtyi 33.56, Hermes ei. Minkäänlaista sekoilua, paniikkia tai muutakaan ohimoita pullistavaa ei tapahtunut vaan jatkettiin suorittamista, omaa peliä. Ja sekös pienellä ryhmällä karkeloissa mukana ollutta kaveria häiritsi sen verran, että erän viimeisen kakkosen sai kotijoukkue hakea ylivoimatehoja. Niitä ei vaan tullut, vaikka olihan siinä jokunen tontti tehdäkin. Kahden maalin johdossa tauolle, eli nyt alkoi kaava poiketa edellisestä.
Keskittyminen, motivaatio, menestys. Tämä tuntui olevan tänään teemana, sillä taas oltiin erässä heti alusta alkaen mukana. Jalka nosti peliä kohti meripäätyä ja sitten näytti siltä että oltaisiin taas tehty maali. Ja sitten opitiin taas jotain. Jääkiekkopelissä on kaksi ääntä, joihin pelaajan tulee reagoida lopettamalla pelaaminen. Summeri ja tuomarin pilli. Nyt nostettin käsiä ylös ja katseltiin porukalla että kelle heittää yläfemmaa. Kaverikin häkeltyi hetkeksi, mutta vain hetkeksi. Ne tajus, että tuomarin pilli soi maalin merkiksi ja jos se ei soi, niin peli jatkuu. Kauhea rynnistys meidän maalille ja peli 3-2. Selityksiä, tuomarin kehumista ja kaikkea muuta harrastettiin siihen saakka, kunnes kiekko putosi keskiympyrässä jäähän. Ja mitä tässä pelissä tapahtuu jos pelin sijaan ajattelee jotain muuta, kenties haaveilee taikakoneesta jolla voisi palata ajassa päivän taaksepäin ostamaan maalikameran? No niin tietysti, käy huonosti. Vajaa minuutti ja peli tasan. Voi herranen aika, tässähän alkaa takaraivon paine pullistaa otsaa ja se ei lupaa hyvää. Tilanne hetkeksi poikki ja porukka kokoon. Tämä luisu on saatava hallintaan. Pelin jatkuttua, oli kenties nähtävissä jonkinlainen rauhoittuminen, mutta kyllä oli osalla porukkaa kuupa sekaisin. Alkoi tulla pientä nahistelua ja kaveri yritti tietysti käyttää momentuminsa hyödyksi. Jäähyjä tuli, salomonia ja normikakkosta. Taas tuhrittiin ylivoima. Kaveri taisteli, mutta onneksi edes kerran vähän pomppi kun viivaveto osui matkalla maalille ja muutti suuntaa. Maali merkittiin Sopaselle ja ilman videota väittäisin että viimeistely tapahtui ylävartalolla. Mutta ihan sama, kello 52.53 ja tilanne 4-3. Kaveri painoi vielä loppuun asti kovaa, mutta onneksi tuloksetta. Lopuksi vielä hiukan painittiin, ja kun lapaset tipahtivat käsistä niin pääsi Arima puolisen minuuttia muita aiemmin suihkuun.
Huh, jopas taas oli peli. Jos ei nyt ehkä mitään jääkiekkopelinä kaikkein hienointa tänään nähty niin tunteita Hermes kyllä saa aikaiseksi. Verenpainemittaria halliin on ihan turha ottaa mukaan, joku pian aloittaa evakuoinnin kun luulee piipityksen tulevan palohälyttimestä. Kolme pistettä kuitenkin kaivettiin vaikka se tehtiinkin vaikeimman kautta. Tähän mielestäni montakin syytä, tässä niistä muutama:
#12 Kaksi maalia ja sata mustelmaa. Näinkin lätkää voi pelata.
#3 Kaksi maalia on aina hyvä suoritus, vaikka sitten välillä vähän syöttöjen taso vaihteleekin…
Jääskelän kenttä Saapa nähä toimiiko vauhtikohellus parempia joukkueita vastaan, mutta tänäänkin hyviä asioita tapahtui myös hyökkäyspäässä.
Ja monta muuta onnistujaa, koska eilisen pelin jälkeen on varmasti ollut monessa mielessä monta asiaa. Mutta näin se kuuluu hoitaa, päät yhteen ja joukkueena leuka ylös. Tänään se palkittiin. Seuraava peli onkin sitten vasta viikon päästä, kun kylään tulee Pyry. Joukkue on hiukan Hermeksen edellä sarjataulukossa, eli nyt saadaan ehkä kunnon vastuskin. Ohoh, eipäs pidä ruveta leijumaan.
Koska jäähalli on kaupungin parhaiten suunniteltu liikuntapaikka, joskaan ei uusin, ei jääkiekko- tai taitoluisteluharjoituksia voida siellä suorittaa ensi viikolla normaalisti. Tämähän toki antaa vain sopivan lisähaasteen seuraavaan peliin valmistautumisessa.
Ainutlaatuista kenties, mutta näissä asioissa mikään ei enää yllätä. Sunnuntai on kuitenkin pelipäivä ja matsi alkaa 16.00. Eli viikko aikaa katsella vaikka telkkaria tai käydä bingossa, sitten mennään taas.
20.10.2013/ K.
