19.10.2013 Hermes – Ketterä 3-6 ( 2-0, 0-2, 1-4)
MITÄ TAPAHTUI?
Kiekkotäytteisen tuplakotiviikonlopun avausvastustajaksi saapui jo kertaalleen kaadettu Imatralaisporukka. Hermeksen riveissä oltiin saatu hiukan helpotusta sairastuvalta, mutta silti esimerkiksi Kapteeni Anttilan poissaolo jatkui. Vastustaja majaili ennen ottelun alkua sarjan hännillä, joskin vallan vähän otteluita pelanneena.
Pikkuvaivasta toipunut Sivonen maalille ja peli käyntiin. Ensimetreillä näytti, että kaveri oli ihan telineissä. Kotijoukkueen vauhti oli ilmeisesti liikaa ja pikku hätäri johti ylivoimaan. Ennen sen kummempaa, oltiinkin tasavajaalla. Tämä tilanne mentiin kotivoittoisesti ja sitten saatiinkin koilottaa ensimmäistä osumaa, kun Jormanainen omintakeisella pyörähdystekniikalla soitti maalilauluja. Tahtotaso näytti olevan kohdallaan ja punapaidat pöllyyttivät vastustajaa mennen tullen. Rissasen väkevä nousu maalille korjasi numerot jo kahteen nollaan. Kellossa oli tässä vaiheessa 07.40. Kympin kohdilla päästiin ylivoimalle ja heti perään uudestaan, mutta kiekonhallinnasta huolimatta ei ihan tekopaikkoja saatu aikaiseksi. Tähän asti oli kuitenkin näyttänyt, että vastustaja oli selkeästi eri kastissa. Sitten tapahtui jotain kummallista. Kotijoukkueen peli alkoi sekoilla, ikäänkuin hyvänolontunne olisi hiipinyt puseroon. Kaveri sai jonkun maalipaikan, mutta ei sen kummempaa. Vähän lässähtänyt erän loppu päättyi taukolukemiin 2-0. Hyvään aikaan tauko, sillä peli oli saatava takaisin omiin käsiin. Tilannetta ei helpottanut Sippolan poistuminen kentältä ilmeisesti huitomisen seurauksena saadusta vammasta johtuen. Tämä toki oli jäänyt tuomarilta näkemättä.
Toinen erä. Enää ei oltukaan yksin jäällä. Kaverin molari piristyi ja koko porukka alkoi pelata. Alivoima. Kauden mittaan ehkä parhaiten kuosissa ollut osa-alue ei kuitenkaan tällä kertaa tuottanut aivan tulosta, koska ajassa 29.33 oli pelitilanne 2-1. Tästä jokunen minuutti ja peli oli tasan. Kaverin annettiin rakentaa ylivoimatilanne varsin harmittoman näköisestä hyökkäyksestä. Erän loppupuolella tarjottiin ylivoimaa ja tasavajaata, mutta terävyys puuttui, niinpä erätauolle lähdettiin tasalukemissa.
Joskus elämässä tulee tilanteita, että on vähän myöhässä. Nyt sellainen tapahtui kolmannen erän alkuun. Ei aivan oltu keretty pyyhkiä sinappeja kaulukseen, kun omissa kolisi. Vajaa minuutti menty ja kaveri teki alivoimalla johtomaalin. Oli aika herätä. Täydestä laukasta kampattu Toskala sai sukellusjäähyn, mutta melkein sanoisin että turhaan. Ei tommosesta vauhdista voi rojahtaa paikalleen. Tässä vaiheessa alkoi peli olla sen näköistä, että katsomo alkoi ääneen kertoilla kotijoukkueelle, että ihan seisoskelulla ei kyllä touhua voida enää jatkaa. Loyalsilla riitti vielä henkeä, mutta jännittynyt tunnelma vaimensi myös tällä osastolla meteliä. Odotettiin jotain. Sitten jouduttiin alivoimalle ja hyvän karvauksen jälkeen, pienellä maalivahdin avustuksella, Kivinen tasoitti pelin. Löytyihän sieltä edes yksi peluri joka osasi sanoa perkele. Parvella peli heräsi eloon, tuohon tempaukseen oli pakko lähteä koko joukkueen voimin mukaan. Mutta ei. Vajaa kakkonen tasoituksesta meni kaveri maalin johtoon. Tämän jälkeen pyristeltiin kuutisen minuuttia ja oltiin kahden maalin perässä. Minuutti tästä ja loppuluvut syntyivät tyhjiin. Mykistynyt katsomo oli jo tyhjentynyt myös Loyalsin parvi oli autio. Pelaajat painelivat koppiin valmistautumaan jo seuraavana päivänä tulevaan seuraavaan esiintymiseen kotiyleisön edessä.
Mikä meni pieleen? Hyvä kysymys, johon ei ehkä ole yhtä yksittäistä vastausta, sillä aika paljon toivomisen varaa joukkueen esitys jätti. Selkeästi kuitenkin nähtiin, että ei näissä peleissä voi kellua ja vain varjostaa kiekollista pelaajaa. Hienot kikkailut voivat purra yhteen, kahteen, mutta on aivan turha kuluttaa energiaa sen sijaan että antaisi kiekon tehdä töitä, koska kolmas kikka ei mene läpi. Enkä halua edes ajatella, että joukkue kuvitteli pelin olevan ohi 7 minuutin kohdalla. Ja jos näin olikin, niin viimeistään 2-2 tilanteessa tarvis tajuta, että ei näin. Nuori joukkue joo joo, mutta eihän nää nyt ekaa kautta lätkää pelaa. Kaveri osoitti yhden tärkeän pointin joka sopii yllättävän moneen asiaan. Ellet halua syödä, sulla on nälkä. Ellet halua pestä kainaloita, sää haiset. Ellet halua voittaa, häviät. Tekisi mieli huomioida pelaajakortilla joitain pelaajia, sillä kyllähän paikkapaikoin tsemppiä oli todella paljon. Hyökkääjän tontilta paikattiin pakkien hortoilua ja kiireestä huolimatta yritettiin alimpana miehenä pelata kiekko johonkin muualle kuin oman maalin eteen. Mutta tämmöisen jälkeen päällimmäisenä on kuitenkin niin paljon negaa, että ennemmin pitäisi jakaa ”katso peiliin ja ajattele hetki” kortti. Sitä en kuitenkaan tee, sillä uskon edelleen, että ne jotka pelasivat päin tabernaakkelin takamaita, tietävät sen itse. Ja elleivät tiedä, niin toivottavasti videot toimii…
Lyhyt valmistautuminen tehtiin siis itselle vaikeammaksi. Seuraava peli kuitenkin oli tulossa alle vuorokauden kuluttua ja siitä oli muodostettu yli kolmen pisteen ottelu.
19.10.2013/ K.
