Uutiset

21.9.2013 Hermes – JHT 2-5 ( 1-0, 0-4, 1-1 )

21.9.2013  Hermes – JHT 2-5  ( 1-0, 0-4, 1-1 )

PAHAA UNTA

Ensimmäisten kierrosten lämmittelyn jälkeen on aika kauden ensimmäiselle isolle pelille, ainakin näin fanin näkökulmasta. Edellisen kotipelin varjo pyyhittiin Raahen vierailulla, josta haettiin odotetut 3 pistettä. Tänään sitten panoksena paljon muutakin kuin pisteet. Junkkarit on vuosien saatossa sytyttänyt, sammuttanut ja luonut monenlaisia tuntemuksia niin hyvässä kuin vähemmänkin mielyttävässä mielessä. Kaukalon ulkopuolisessa ,niinsanotussa arjessa, tällaista voitaisiin kutsua hankalaksi naapuriksi, jääkiekossa termi on rakas verivihollinen. Tarjolla oli hiukan uusittua Hermes-kokoonpanoa ja katsomossa odotettiin myös pientä ryhtiliikettä kotiluola-asenteeseen. Meripäätyyn luisteli ainakin tähän kenties parhaiten motivoiva lauma valkopaitoja.

Nauris maalille ja jalkaa liikkeelle. Ja johan lähti ottelu hyvin kotijoukkueen käsissä. Nyt saatiin painetta alusta alkaen ja ketju ketjulta myllättiin vastustajan alueella. Muutaman peliminuutin jälkeen tuli pieni hetkellinen sekohetki omissa, mutta näytti siltä, että se jäi vain säikähdykseksi. Alivoima oli edelleen täyttä rautaa ja kun ylivoimalla saatiin peliin erittäin hyvä kiekollinen puolustaja sekä yksi taiturimainen hyökkääjä lisää, näytti todella hyvältä. Ja tulostakin saatiin, kun Buchert löi hyvän pyörityksen jälkeisen laukauksen paluukiekon sisään. Käytännössä tyhjään maaliin. Verkko heilui, samoin Hermesliput ja yleisö villiintyi. Erän kuluessa säikähdettiin kerran tarpeettomasti, mutta päätuomari ei onneksi ollut Junkkareiden kanssa samaa mieltä ja valkopaitojen avausmaali jäi odottamaan itseään. Pariin kertaan joutuivat maalivahdit esittelemään huippupelastuksia, mutta Hermeksen 1-0 maalia enempää ei osumia laskettu. Sen sijaan hiukan huolestuttavia uutisia saatiin kun maalieduskähinässä Kapteeni Anttilaa telottiin niin, että mies joutui jättämään pelin yhteen erään. Peli näytti kuitenkin hyvältä. Kiekko kulki ja ajatus myös. Jalat veivät peliä eteenpäin ja kaverille ei annettu siimaa. Summerista tauolle ja kohti makkarapajan sulotuoksuja sekä virkistävää janojuomaa.

Toisesta erästä on joskus tullut puhuttua liikaakin. Pitkään, siis vuosikausia, on toistamalla toisteltu sen olevan Hermekselle jotenkin poikkeuksellisen vaikea. Tästä on useampia esimerkkejä kuin hyvistä keskimmäisistä. Ja tietysti huonot muistot tuppaavat konkretisoitumaan kertoimilla. No, toinen erä kuitenkin aina pelataan, niin nytkin. Jos lähdetään kotijoukkueen suorittamisen positiivisia kohahduksia aiheuttaneista tilanteista, niin todetaan, että tolppaa lähemmäksi maalintekoa ei päästy. Ei paljon positiivista, ellei sitten voisi sanoa, että peli oli tiukkaa nyhjäämistä, mutta oma pää pidettiin puhtaana. No, näin ei voi tänään sanoa, valitettavasti. Ei vaikka touhua tulee joskus katseltua Hermeshuivin läpi. Tasoituksessa kaveri pääsi luvattoman helposti irti varjostaan. 1-2 osuma tuli juuri kun oltiin saatu tapettua alivoima. 1-3 tilanne lähti klassisesta ylivoimamokasta, kiekko ekan äijän polvisuojista keskialueelle, läpiajo ja kiekko verkkoon. 1-4 maalikin nähtiin. Vapaasti päädystä kierreltyä kaveria katseltiin ja sitten vain jostain kiekko livahti pelaajien ja molarin läpi maaliin. Summerin soidessa oli vaikea katsoa taululle. Kesken ei lähdetä, se on varmaa. Mutta 0-4 kuonoon yhdessä erässä? Jos korttipeleistä on lapsuudenaikainen Helsinki 52 tuttu niin huutakaa hep. Siinähän toinen heittää pakan levälleen pitkin lattiaa ja toinen kerää. Samanlainen nöyryytyksen leima oli tämän ottelun toisessa erässä. Tauolla olisi maistunut kierrekorkillisestakin astiasta, mutta pelkällä kahvilla varmistettiin verenpaine viimeistä varten. Juu, jatkoaikaa ei nähtäisi, se oli aivan selvää.

Kolmannessa erässä löytyi tilanteeseen nähden hyvää taisteluilmettä. Vierasvahti joutui jonkun kerran venymään mutta tulihan se kavennuskin viimein. Hieno maali, kertakaikkisen hieno. Selkeä kiekon ylöstuonti, vauhdilla, syötöt lavasta lapaan. Toskalan loistavasta oivalluksesta tyhjä maali odotti tällä kertaa Kärnää. 2-4. Ja aikaa vielä aivan riittävästi. Mutta vaikka avaimia tarjottiin, ne eivät pysyneet käsissä. Viime sekuntien 2-5 maalin myötä loppui sitten peli ja summeri soi päässä olevan kohinan seasta hädin tuskin kuuluvasti.

Onnistumisia alkaa olla pakko palkita näköjään ilman voittojakin.
#21    Kiekollinen pelirohkeus on hämmentävän kovaa tasoa ja todella mukavaa katseltavaa.
#14    Uusi tuttavuus osoittautui aivan pirteäksi, varsin usein maalipaikoille hankkiutuvaksi pelimieheksi.
#8    Peliminuuteista kuntopisteet, raatoi kolmannessa varmaan vartin.

Kotipelit 2, Hermes 0. Illan suoritus ei varmasti miellytä joukkuetta sen kummemmin kuin valmennustakaan. Kuten koutsi ennakossa sanoi, nämä pelit on meille derbyjä. Vaikka varsinaista paikallisvastusta mallia Kirves-Kissa tai Ilmala-Stadi ei ole, niin historia on luonut JHT:n ja Hermeksen välille vähintäänkin sellaisen asetelman. Siksi tapahtumien valossa ei voi olla kovin tyytyväinen myöskään katsomossa. Toisen erän musta hetki, joka ei oikeastaan ollut edes kovin lyhyt, oli tuhoisa. Tami voisi puhua Kapteenin isosta roolista, mutta ei se voi noin suuri olla. Aika ajoin oli koko kuusikko aivan paniikissa ja päästähän se on kiinni. Syötöt, syöttöjen vastaanottaminen laadultaan kiekkokoulun tasoa ja jalatkin jähmettyivät. Ellei tämä johtunut väsymyksestä, on syynä paniikki. Ei äijät ole mitään syytä jännittää. Oma peli ekassa erässä osoitti sen, mitä sillä saadaan aikaan. Hätääntyminen ja puolittainen keskittyminen näyttivät sitten toisessa erässä oman tuloksensa. Kumpi on parempi 1-0 vai 0-4? Ei tarvinne vastata.

Matka kuitenkin jatkuu ja opin tiellä mennään. Jokainen kokemus kasvattaa ja mikäli katse pysyy ylhäällä ja nöyrä työnteko jatkuu, tulokset alkavat jossain vaiheessa olla positiivisempia. Sarja jatkuu seuraavana viikonloppuna vieraspeleillä ja kotihalliin tullaan keskiviikkona 2.10. Kiekko putoaa jäähän 18.30 ja vastustaja tulee Raahesta. Kolmas kerta toden sanoo? No ainakin meidän kotipelien osalta silloin käännetään kelkka ja otetaan täydet pojot. Annetaanko me silloin livenä pojille aplodit hyvästä pelistä? No totta kait, eli ottomatin kautta hallille, siitähän se keskiviikkoilta lähtee hyvin käsistä!

21.9.2013/ K.