NELJÄS KERTA TODEN SANOI

HERMES – Ketterä          4 – 2    (0-0, 2-2, 2-0)

 

Pakkasen keskeltä löytyi jäähalli, johon nousukuntoisen Hermeksen vieraaksi oli matkustanut Ketterä. Aiemmista kohtaamisista oli jäänyt kotijoukkueelle varsin paljon muistoja, joiden pohjalta tälle illalle saatiin varmasti jatkoa viime aikojen hyvälle tekemiselle. Pieniä muutoksia pelaavaan rosteriin, muun muassa vauhtilaituri Myllylä mukana kokoonpanossa. Pidempiaikaisten muutosten merkeissä onnea tulevaisuuden haasteisiin sopimusten purkamisen myötä Rajalalle ja Frimanille. Niin ja se sarjataulukko, sehän näyttää pikkuhiljaa paremmalta ja tämän illan jälkeen tarjolla mahdollisuus päästä jo pisteen päähän alaviivasta.

 

Kotivahtina Jukuri, ”ykköskenttä” muodossa Kestilä–Koblizek–Markkula, pakkiparina Mattila Blomberg. Ottelu lähti vauhdilla käyntiin ja sehän on aina mukavaa. Ja kun meidän kolmonen pääsi irti, niin olihan siellä heti vieraiden maalilla sähinää. Tuon vaihdon jälkeen ei muuten Ketterällä ollut muutaman minuutin aikana juuri muuta kuin vastaanottajan rooli. Kotijoukkueen aktiivinen karvaus oli myrkkyä ja muu vauhdinpito poiki ylivoiman. Pikku pyörityksen jälkeen puolittainen karkulainen omiin, mutta tämän Jukuri selvitti Mattilan avustuksella. Tästä ei hätkähdetty vaan pantiin rulla pyörimään uudestaan. Maalia ei ylivoimalla saatu ja mainoksille mentäessä oltiin taas tasaviisikoin liikkeellä. Heti kun peli jatkui päästiin lämmäämään onetimerilla tyhjästä maalista ohi ja tästä tilanne toiseen päähän. Vaikutti siltä, että vieraat alkoivat taas pelaamaan. Tietysti viihdyttävämpäähän se on kun molemmat saavat tilanteita. Muutama puolihasardi annettiin omalla alueella, mutta nämä Jukuri selvitti. Tästä otti Ketterä mallia ja rakensivat meille hyvän vetopaikan, reilu meininki. Näistä, eikä muistakaan tilanteista, ei maaleja saatu. Mutta mikäli peli tällaisena jatkuu, niin varmasti osumia syntyy. Juuri muuta ei kotijoukkueen osalta toivelistalle jää, kuin hivenen huolellisuutta, etenkin omalla alueella olisi hyvä olla varma siitä, että se lapa johon kiekon toimittaa on punapaitaisen käden jatkona.

 

Toinen erä lähti käyntiin kuten toiset monesti lähtee, eli pitkän vaihtomatkan takia vaihtojen venymistä välteltiin. Erän ensimmäinen tilastointi kirjattiin kotijoukkueelle, rike aloitustapahtumasta ja siitä kakkonen. No säännöt on ja tämä piti vain selvittää. Yli minuutti odoteltiin, että vieraat saavat pakkopelin käyntiin ja ensimmäistä laukausta odotettiin melkein koko loppujäähy. Toista laukausta ei sitten tähän alivoimaan tarvinut Jukurin selvittää, eli alivoima on edelleen iskussa. Kun vaihdot pysyvät lyhyinä on jalatkin tuoreita ja sehän tarkoittaa että vauhti pysyy kovana. Nyt mentiin ja parin kotijoukkueen hyvän paikan päätteeksi pääsivät vieraat tälläämään poikkisyötöstä tilanteeksi 0-1. Kello pysähtyi aikaan 27.45. Hiukan oltiin tässä vaiheessa huolimattomia ja tämän käyttivät vieraat tehokkaasti hyväksi. Hyvä syöttö, josta valkopaita läpi ja ajassa 29.47 tilanteeksi sitten 0-2. Mainoksille mentiin sen jälkeen, kun Ketterällä oli läpiajolla mahdollisuus jo kolmanteen osumaan, mutta tästä kiekko onneksi isoihin verkkoihin. Nyt pitää terästäytyä, ammutaan ne rankkarit mieluummin lopuksi ja molempiin päihin. Hermes sai hyvän vaiheen, joka pakotti Ketterän hapottamaan pitkällä vaihdolla pohkeita. Tätä ei saatu hyödynnettyä. Sitten Kestilä pääsi maalipaikkaan ja ei kait siinä sen kummempaa, kun on loistava laukaus. Eli ajassa 35.09 tilanteeksi 1-2. Avustajina Koblizek ja Mattila. Tämän jälkeen seuraavassa vaihdossa kova paine uimahallin päätyyn, jonka tiimellyksessä tarkkasilmäinen tuomari komensi punapaidan jäähylle. No, jos mentäisiin ensimmäisen alivoiman mukaan niin ei tässä mitään hätää olisi. Eikä ollut. Heti täyttymyksen jälkeen törmäys keskialueella, tilanteen ulkopuolella ja samaan aikaan peli Hermesmaalilla. Nyt ei aivan kaikkea kerennyt rekisteröimään, mutta puhelimeen mentiin, koska kiekko oli kotirysässä. Maalia ei hyväksytty, koska valkopaita oli Jukurin tontilla ennen kiekkoa, vaikkei tilanteessa Rantalan pihdeissä ollessaan peliin kyennyt vaikuttamaankaan. No niin, kelpaahan tämä. Ja erän loppuminuuteille vihelletty ylivoima maistuu kenties vielä paremmalle. Mylly heti käyntiin, mutta sitten taas valkopaita puolittain läpi. Ei maalia ja peli takaisin vieraspäätyyn. Tuomarin käsi pystyyn ja pyöreästi minuutti ennen erätaukoa oltiin kahden miehen ylivoimalla. Nyt pitää soida. Ja soihan se. Pikku pyörityksen päätteeksi kiekko Koblizekin ja Myllylän kautta Mattilalle, joka tälläsi verkon uuteen muotoon. Aika 39.34, tilanne 2-2. Tämä nosti hiukan Ketterätunnetta ja tästä palkittiin valkopaita henkilökohtaisella kympillä. Myös vastustajan valmennuksesta löytyi tuomareille juttuseuraa, mikä on tietysti mukavaa jos asiat pysyvät asiallisina. Erätauolle mentäessä ylivoimaa jäi jäljelle vielä minuutti, eli ties vaikka heti kolmannen alkuun mentäisiin johtoon. Tässä vaiheessa kuitenkin karattiin virvokkeille tasaamaan pulssia.

 

Erän alkuun ylivoimat ovat aina vaikeita. Heti haettiin kuitenkin nopeaa ratkaisua, kun laidalta aukesi kaistaa suoraviivaiseen yritykseen. Ei maalia. Vaikka molempiin päihin peli soljuikin, niin hiukan kotijoukkueen tahtiin tässä mentiin. Nyt vain pitäisi nuo paikat saada merkattua pöytäkirjaan maalin muodossa. Seuraavat aplodit annettiin raitapaidoille, kun onnistuivat porakoneen ja kekseliäisyyden avulla asentamaan irtilähteneen kotirysän takaisin paikoilleen. Nuo ovat joskus haastavia tilanteita, kun yli 700 ihmistä tuijottaa ja odottaa. No peli jatkui ja pari aloitustappiota piti Jukurin hereillä nopeiden laukausten myötä. Vauhdilla mentiin ja illan viimeisillä mainoksilla spekuloitiin jo jatkoaikaa. Mutta se on aivan liian aikaista, sillä Hermes löi sellaisen mylläkän meripäätyyn, että nyt joutui vierasvahti urakoimaan jo taitotasonsa ylärajoilla. Ja aloitusten aikainen pelleily jatkui, kun koko ajan vaihdettiin aloittajaa. Onpas siitä nyt tullut yhtäkkiä vaikeaa. No, eipä mitään aloituksen jälkeen pelattiin kiekko maaliin ja taas mentiin puhelimeen. Tällä kertaa kiekko meni maalialueella ennen kiekkoa olevan pelaajakaksikon jaloista maaliin. Ei maalia tästäkään, eli nyt oltiin siis tässäkin mielessä tasan. No ei mitään, lyödääs sitten se rehti maali tähän seuraavaksi niin päästään kolmen pisteen kera saunomaan. Hetki mentiin päästä päähän ja sitten aivan karmea virhe valkopaidalta. Tässä kämmissä aitiopaikalla kolmen vai neljän valkopaidan keskellä, oli Virtanen, joka kiitti ja laittoi kiekon tylysti verkkoon. Ajassa 52.17 mentiin 3-2 johtoon ja kyllähän tuo olisi hieno voittomaali. Olisihan sitä kiva vieraiden bussissa katsella mitä ei Kokkolassa kannata tehdä. Viimeiselle vitoselle lähettävän aloituksen myötä neuvottiin vielä vierasaitiota siitä millä merkeillä pelaajia jäälle saisi vaihtaa. Hermes puolusti hyvin, mutta silti karvasi ja hyökkäsi, eli ei jääty omiin odottelemaan josko kaveri tekisi maalin. Ketterän aikalisän jälkeen kellolla oli vielä paria sekuntia vaille kolme minuuttia kuljettavana. Maali tyhjäksi ja rynnäkköön, siinä vieraiden resepti tähän keittoon. Aloituksen jälkeen valkopaita ajoi suoraan Jukurin päälle, mutta tästä ei rangaistuksia. Aika mielenkiintoinen tulkinta, josta kotivahti hiukan kyselikin tuomareilta, kun porakoneella värkättiin maalia taas paikalleen. Aloitus sentään keskialueelle, eli Lipiäinen joutui takaisin maalilleen hetkeksi. Markkula pääsi kokeilemaan tyhjään maaliin osumista, mutta tietenkin piti taiteilijana kokeilla ampua hidastettuna tolpan kautta ja ihan hitusen ohi lipui tämä kiekko. Pitkäksi toki, eli aloitus omiin. Viimeiselle minuutille lähdettiin, kun vastustaja toimitti kiekon omaan päätyyn. Kuirin kiekonriiston jälkeen kiekko jalalla keskialueelle ja pikku neppi toiseen laitaan, jossa paineli Sammalmaa. Ja siinähän se peli ratkesi, kun tyhjästä maalista kaivettiin 4-2 osumaa. Aika tuossa vaiheessa 59.28. Tunnetta saatiin vielä loppuun, kun Sikstus ajoi itsensä suihkuun. Viimeiset sekunnit pelattiin alivoimalla. Kättelyyn luisteltiin tuomareiden saattelemana, sen verran oli vielä parilla vieraspelurilla virtaa jäänyt tai sitten heittivät vain hyvää läppää, koska ainakin Kivistä tuntui touhu naurattavan.

 

Kolme pistettä, eli eipä enempää voisi saada. Ja ihan satunnaisia koomailuja lukuunottamatta taas varsin ehjää peliä. Tästä on hyvä jatkaa. Viikonlopun Hermes huilaa, mutta keskiviikkona 24.1. pelataan taas. Vieraat tulevat kaukaa pohjoisesta, ihan Joulupukin naapurista, arvatkaapa mistä. Taas tärkeä peli isoilla pisteillä, eli tallustellaanpas hallille hakkaamaan käsiä yhteen.

 

19.1.2018/K