HERMES – ESPOO UNITED OTTELURAPORTTI
Kokkolaan saatiin lunta metritolkulla ja vieraaksi perjantai-illan starttiin United. Onneksi ei sentään Manchesterista vaan Espoosta, kastuis meinaan sukat Adidaksen varsilla näillä hangilla. Kun nyt asiaan taas päästiin, niin ensimmäiseksi toivotetaan tervetulleeksi K-Rauta Dream Builder Areenalle Suomen Jääkiekkoleijona numero 142 Raimo Summanen.
Ennakkoon odotuksissa hyvä lätkäpeli. Espoo on nimittäin alkukauden konttaamisen jälkeen saanut melkoisesti ryhtiä ja on nyt jo sen ylemmän viivan päällä. Kotietua varten pitäisi kyetä jo melkoiseen suoritukseen, mutta uskoisin ryhmän olevan varteenotettava vastus playoffeissa, kenties jo tänään pystyy vähän panemaan kampoihin. Illan isäntä sen sijaan otti kiinnityksen kolmospaikkaan, ei tosin vielä satavarmasti, mutta pieni 3 pisteen hajurako on Vantaaseen. Kotijoukkueen rosterissa ensimmäistä kertaa mukana myös Antti Kauppila, poissa vahvuudesta Kangas. Alkulämmittelyjen aikaan huolto palaveerasi vaihtoaitiossa tyynen rauhallisesti. Kokeneet konkarit kun on kyseessä, niin kaikki on peliä varten ollut valmiina jo aikaa sitten. Saatettiinhan siinä jo ennakoida aikaista herätystä, nimittäin aamulla bussi lähtee jo kohti Heinolaa.
Ääntä stereoihin, valot räiskymään ja Hermes jäälle. Maalissa jatkaa Edelmann. Avausmaalia ei tarvinut odotella kuin minuutti ja kuusi sekuntia. Asialla Appelgren, Nättisen ja Markkulan esityöstä. Laittaisin apurilistalle myös vierasvahdin, katsokaa oma näkemys maalikoosteesta. Peli jatkui ja onneksi meidän molari oli hereillä alusta asti, tekemistä nimittäin oli. Jos joku asia pisti kotijoukkueen pelissä silmään, niin oman pään tekeminen oli kiekonriiston jälkeen nyt kuosissa. Muutamaan otteeseen jo vähän haiskahti, että päästäisiin ylivoimahyökkäykseen. Sitten päästiin. Kiekko Franssilalta laidalla nuoruuden innolla kirmaavalle Nättiselle, joka toimitti pelivälineen maalin eteen Appelgrenille. Kädet kohti kattoa, maalilaulut soimaan ja Ossin kuulutusten myötä tilanteeksi 2-0. Kellossa vasta 09.51, tästä tulee maukas ilta. Seuraavalla vaihtokierroksella kakkonen värkkäsi vetopaikan Kauppilalle. Sen myötä mentiin mainoksille. Kun erää jäljellä tasan puolicoopperi, oltiin ylivoimalla, kiekko katsomoon. Tämäkin tilanne lähti hiukan epävarmasti pelanneen vierasvahdin hukattua kiekon lävitseen. Liekö ottelulounaalla tullut syötyä Amarillon hokiburgeri ja nyt sitten ähkyssä piti yrittää urheilla. Hyvien tilanteiden lomassa Appelgren oli jo lähellä tehdä illan kolmannen, mutta ei vielä. Erän loppu mentiin hyvällä jalalla ja nopealla kellolla. Kaverillakin jokunen tontti, mutta kyllä ensimmäinen erä aika mukavasti kotijoukkueen hallinnassa. Tästä on hyvä lähteä puristamaan sinappia pussin pohjalle.
Toisen erän alkajaisiksi valkopaita blokkasi takapotkalla laukauksen, hyökkäyspäässä. Kiitos ja anteeksi, jääpussilla tuostakin tosin selvinnee. Tästä toiseen päähän ja koukulla Appelgren vierasrysään, päästiin ylivoimalle. Lähes koko kaksiminuuttinen pyöritettiin myllyä, mutta tiukasti vieraat puolustivat. Tasaviisikoin ei sitten enää annettu siimaa, vaan ajassa 23.48 taululle lyötiin 3-0. Viikilän ja Paavilaisen alustuksesta maalin teki, hetkinen, Kuntsi. Ohhoh, melkoisessa pisteputkessa mennään, mutta antaa mennä vaan. Tämän jälkeen Edelmannilta loistava koppi. Tässä vaiheessa peli oli täysin kotijoukkueen hallussa, sitten alkoi tapahtua. Jostain syystä meni liuku pitkäksi ja ajettiin päin Unitedin molaria. Siitähän seuraa mylläkkä, mutta jotenkin tilanne rakentui lopulta sellaiseksi, että veskarit ottivat ilman hanskoja yhteen keskialueella. Edelmann hoiti tämän kaksintaistelun puhtaasti ja siitä sitten molemmilta aloittanut molari suihkuun. Kotirysän vartijaksi luisteli siis Patrik Koivisto. Kun otetaan vielä huomioon, että kotijoukkue joutui aiemmasta tilanteesta alivoimalle, niin aika haastavaan paikkaan joutui A-juniori miesten Mestisavauksensa tekemään. Tässä vaiheessa ajatuksissa oli ensin, että hyvä paikka haastaa. Kun alettiin pelaamaan, näytti että muulla joukkueella oli kenties ajatus hiukan äskeisessä. Minuutti mentiin ja oltiin kahden miehen alivoimalla. Jaahah. Tästä 9 sekuntia kun kolmaskin punapaita joutui boksiin. Nyt näytti että tuomareille oli veskaritanssin seurannaisena tullut vähän liikaa kulttuurishokkia ja alkoi jännittää. Nimittäin ei kyllä kahden miehen alivoimalla tuosta voi antaa jäähyä. Kahden miehen ylivoimalla vieraat hakkasivat tilanteeksi ensin 3-1, ajassa 25.39. Vajaa minuutti, niin tilanteeksi 3-2, tarkasti digitaaleissa näkyi 26.08. Tässä vaiheessa saatiin sentään neljäs mies jäälle. Sitten jäi ihan selkeä kamppi viheltämättä, heti perään päivänselvä paitsio, jonka seurauksen Koivosto torjui loistavasti. Nyt oikeasti joutuu antamaan raidalle miinusta, valitettavasti, nimittäin tilanne ei ollut hallussa. Pelin normalisoiduttua Koivistolta pari hyvää torjuntaa lisää, eiköhän tässä enin jännitys alkanut laantua. Kyllä vieraat tietysti virtaa saivat maaleista ja kotijoukkueen touhu oli pitkään aivan suossa ja tasoitusmaali tulikin ajassa 32.36. Nyt oli pakko saada oma tekeminen käyntiin. Vähän aikaa jatkettiin ja sitten alettiin lisätä kovuutta, sekä pantiin jalat liikkeelle. Palkintona ylivoima. Ensimmäinen rulla, Markkulalla jo avoin tontti, mutta ohi. Sitten alivoimalla valkopaita nokikkain kotivahdin kanssa, ei maalia. Toiseen päähän ja taas kohistiin, mutta ei muuta. Viimeiselle minuutille lähdettiin ja vähän oli sellainen tunnelma, että tauko tuli tarpeeseen. Pelissä oli yhtäkkiä sähköä enemmän kuin tarpeeksi.
Kolmanteen erään lähdettiin ja ainakin jonkin verran oli päästy kasaamaan ajatuksia. Ensimmäinen tilanne meinasi jo livahtaa vierasmaaliin, mutta peli jatkui. Tunnetila lupaili edelleen värikästä hokipeliä. Kiekottomia estettiin ja suu kävi, selkeästä koukkaamisesta kuitenkin valkopaita jäähylle. Ensimmäinen minuutti hukkui, nyt kaveri oli aktiivinen ja oma tekeminen hiukan vieläkin junnasi, Toisella minuutilla jo hyväkin tontti, mutta nyt joutui vieraiden sijaisvahti ensimmäisen kerran venyttämään. Espoo pääsi mainoksilta hyvään paineistukseen ja niin vain meni johtoon 3-4. Kello pysähtyi aikaan 50.33. Pikku luistelut ja päästiin taas ylivoimalle. Jokohan nyt toimisi. Ensimmäinen tilanne nopeasti Franssilalle viivaan, vierasvahti edessä. Toinen tilanne rakennettiin, nyt meni sitten maila päreiksi. Toisen minuutin aikana ei kummempaa ja niinpä vajaat kuusi minuuttia aikaa hakea tasoitusta tasaviisikoin. Vieraat haistoivat kenties kolme pistettä ja siihen tarrattiin kiinni kovaa, nyt ei auennut tilaa, ei oikein millään. Viimeiselle minuutille mentiin, nyt pitäis päästä hyökkäyspään aloitukseen. 45 sekuntia, veskari pois, ei maalia.
Olihan matsi. Saaliina loistavan alun jälkeen pyöreä nolla ja varmasti jonkin verran jatkotoimenpiteitä. Nimittäin ellei nyt muuta, niin Edelmann huilaa tappelusta ainakin huomisen. Kun A-junnutkin pelaavat huomenna, alkaa yhtäkkiä olla sellainen tilanne, että täytyy itsekin laittaa puhelin laturiin. No niin pahaksi ongelmaa ei varmaan haluta rakentaa, mutta veskaritilanne ei ole valmennuksen ainoa haaste. On meinaan lyhyt aika seuraavaan peliin ja joukkue pitää saada keskittymään ja sen jälkeen tekemään taas omia juttujaan. Eli niitä millä tätä peliä vietiin puoli tuntia. Uskoisin että huomenna kannattaa mennä screenin ääreen toteamaan itse mitä tapahtuu, kun meidän jengille heitetään haasteita. Voi olla hiljaista Heinolan hallissa. Täytyy vaan Nissen muistaa ottaa yks tyhjä varustekassi pisteitä varten mukaan. Otteluohjelmassa siis seuraavaksi back to back pelit Peliittoja vastaan. Huomenna vieraissa, keskiviikkona kotona. Lätkämatsissa tapahtuu, eli jos tuntuu siltä, ettei parvekkeella vielä oikein linnut syö varpaankynsiä, kannattaa tallustella hallille. Täällä pysyy sykeessä.
22.2.2017/ K
